Fandom: Fullmetal Alchemist
Disclaimer: Hahmot ja maailma kuuluvat Hiromu Arakawalle enkä minä saa hänen luomuksillaan leikkimisestä mitään korvausta.
Otsikko: Kaunis
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Winry/Paninya
Ikäraja: K-11
Genre: romantiikka, fluff
Summary: ”Olet kaunis”, Winry sanoi.
A/N: Tämä paritus on pyörinyt päässäni jo jonkin aikaa sellaisena jota olisi kiva kokeilla, nyt sain sitten aikaankin. Spurttiraapale III -haaste innoitti 4. kierroksen inspiraatiosanalla Kaunis/Ruma, ja samalla avaan tällä Paritusketjuhaasteeni, ja vielä osallistuu myös Femme5 #4 -haasteeseen.
Kaunis
Paninya nosti kätensä ylös, jotta Winry saattoi helpommin vetää hänen paitansa pään yli. He istuivat sylitysten hänen kapealla vuoteellaan tutkimassa toistensa vartaloita ensi kertaa, sade löi suljettuihin ikkunaluukkuihin, ja hänen sydämensä läpätti pisaroiden rummutuksen tahdissa. Winry oli niin kaunis ja naisellinen, kaikkea sitä mitä hän itse ei ollut, ja häntä hermostutti.
Winry kuori saman tien myös Paninyan yksinkertaiset rintaliivit ja katsoi häntä niin pitkään, että hänen teki mieli kietoa käsivarret suojakseen.
”Olet kaunis”, Winry sanoi.
”Enkä ole.” Paninya tiesi olevansa poikamainen sekä olemukseltaan että käytökseltään, ja kaiken lisäksi hänen kumpikin jalkansa oli automail. Se ei ollut ongelma. Hän piti itsestään tällaisena, todella – hän oli tällainen ja sillä hyvä. Mutta kauniiksi hän ei itseään mieltänyt, se sana oli varattu aivan toisentyyppisille naisille. ”Sinä olet.”
”Niin sinäkin.” Winryn sormet harhailivat Paninyan ruskeaksi paahtuneella iholla ja seurasivat rintojen kaaria. Kosketus oli kevyt ja utelias.
Paninya päätti olla kiistelemättä aiheesta ja nyki sen sijaan Winryn hametta, jotta tämä luikertelisi siitä ulos. Hän kuljetti kättään paljastuneella leveällä lantiolla ja ihasteli pitkiä vaaleita suortuvia, jotka helposti ylettyivät peittämään Winryn pyöreät rinnat. Tämä oli kaunista.
Lopulta hänen oli pakko riisua omat housunsa mikäli he aikoivat päästä eteenpäin, ja Winryn katse hakeutui heti hänen jalkoihinsa kuten hän oli pelännytkin. Hän tiesi ettei Winry kavahtanut niitä, vaan oli jo aiemmin useaan otteeseen ilmaissut ihailunsa automailien suurenmoista muotoilua ja käytännöllisyyttä kohtaan ja suorastaan hinkannut itseään hänen polviinsa. Eikä hän erityisemmin halunnut hävitä viehättävyyskilpailussa omille raajoilleen.
Winry hymyili silittäessään säärien metallia, mutta ei Paninyan yllätykseksi juuttunut jäseniin liiallisen pitkäksi aikaa vaan siirtyi hivelemään liitosten lähellä olevaa erityisen herkkää ihoa.
”Olet kaunis”, Winryn katse sanoi.
Paninya huomasi rentoutuvansa. Ehkä Winry sittenkin näki hänet kokonaisuutena ja hänenä itsenään, eikä pelkästään jonakuna johon oli liitetty upeat automailit. Hän virnisti nykiessään Winryn hiuksia hellästi niin, että tämän oli kumarruttava lähemmäs, ja painoi heidän huulensa yhteen.
