Sumujen sekaan, S, ficlet, tunnelmaficlet, hienoinen angst, "Tavoita tunnelma" -haaste

[Peccantis]

Nimi: Sumujen sekaan
Kirjoittaja: Peccan
Ikäraja, aihe: S,  tunnelmaficlet, hitusen angstia (275 sanaa)
Varoitukset: --
Paritus/Henkilöt: originaali
Kommentteja: vastaus "Tavoita tunnelma" -haasteeseen Apocalyptican kappaleella Ruska, johon olen aivan rakastunut.

]Ruska @ Youtube, Ruska @ Open Spotify, Spotify URI spotify:track:57zn73iIwBnkMfAqNhg3bp

-------------

Puiden paljaat hahmot häipyivät takana hämärään sitä mukaa kun tumma auto eteni paksussa sumussa liejuuntunutta hiekkatietä syvemmälle matalaan metsikköön.  Isä ja poika vaikenivat yhteen ääneen: ei ollut puhuttavaa. Eihän ikinä ollut. Isän tapoihin ei kuulunut huolehtia poikansa tekemisistä: tämä oli jo tarpeeksi vanha ottamaan vastuun pakkaamisestaan. Kirjoittaisi sitten jos jotain olisi jäänyt, tai hakisi talvilomalla. Jos nyt tulisi käymäänkään. Eihän ollut syytä tulla. Tyhjään taloon. Vaikenemaan.

Poika silmäili väsynein katsein, kuitenkin levottomana, kituliaita, karumuotoisia runkoja. Pian piirtyisi sumun keskeltä esiin rakennus. Hänen tapoihinsa ei kuulunut arvailla sellaista, jolla ei lopulta olisi väliä: rakennus kuin rakennus, siellä hän eläisi seuraavat pari vuotta. Koulussa. Kirjoittaisi sitten jos jotain olisi jäänyt, tai hakisi talvilomalla. Kävisi kotona. Katsomassa isää. Sanomassa sanasen tai pari, joita ei paperitse tohtisi välittää. Jos nyt olisi mitään sellaista sanottavaa.

Korkeasta varjosta sumussa hahmottui vähä vähältä suoria ääriä, yhä terävämmin mutkikkaita varjoja. Kitumetsä väistyi laajan, aution pihan tieltä, paremmalle soralle päässyt tie suoristui. Ketään ei näkynyt vastassa. Ajovalot sammuivat, moottori vaikeni. Matalamman sivurakennuksen ikkunoista levisi kalpea hehku sumun pyörteisiin pihalle. Pojan askelten rasahdukset etuovelta takakontille hukkuivat kaiutta hämärään.

Isä silmäili poikaansa, perillistään, ja tunsi ylpeyden seassa outoa haikeutta. Ei hän ollut odottanut pojan näyttävän vieraalla pihalla näin nuorelta, näin hauraalta. Ehkäpä vuoden, parin päästä olisi nähtävissä miehisempi olemus. Varmastikin poika muiden joukossa kasvaisi ja oppisi paremmin kuin kotiopetuksessa, pikkupojan huoneen pöydän ääressä istuen, maailmalta kätkettynä. Oli aika hyvästeille. Kehottaen muutamin sanoin lastaan kunnollisuuteen ja ahkeruuteen hän kohotti vielä kätensä hetkeksi tämän hartialle.

"Näkemiin isä."
"Näkemiin Christian."

Soran ratina ja moottorin vaimea käynti lähtivät yöhön ja lopulta auto oli vain varjo varjoissa, sen ajovalojen kalpeat keilat haamu sumussa. Nousi tuuli. Pihan haapojen viimeiset lehdet havisivat pimeässä.

[Human_cannonball]

Täytyy sanoa, että tätä oli mielenkiintoista lukea. Olen nimittäin itsekin kirjoittanut tunnelmaficletin samaisen kappaleen pohjalta.
Luin tämän kaksi kertaa. Ensin musiikin kanssa ja sitten ilman musiikkia. Molemmissa oli puolensa, mutta mulle oli helpompaa lukea ilman musaa, koska tunnen musiikin niin hyvin, että se häiritsi lukemista. Toisella lukukerralla sain enemmän irti.

Musta sä oot onnistunut tavoittamaan kappaleen tunnelman onnistuneesti. Silläkin kerralla kun luin ilman musiikkia löysin kohtia, jotka sopivat täydellisesti biisiin. Tässä ficletissä oli ihanan paljon kuvailua. Pidin etenkin näistä:

tumma auto eteni paksussa sumussa liejuuntunutta hiekkatietä syvemmälle matalaan metsikköön.

Poika silmäili väsynein silmin, kuitenkin levottomana, kituliaita, karumuotoisia runkoja.

Oikein hieno ficlet kaikkiaan. Kiitos tästä

Human_cannonball

[annoctatio]

Tavoitit tunnelman, oikein onnistunut. Tästä näki sielun silmin mitä tapahtuu, hyvää kuvailua ja sopi hyvin biisiin. (Eipä taida olla paljoa sisältöä tässä kommentissa, mutta kun, se oli niin hyvä että piti kommentoida!)