Nimi: 3 kertaa, kun Harry ajatteli Ronia suudellessaan Ginnyä
Kirjoittaja: pihlajanmarja
Ikäraja: k-11
Paritus: Ron/Harry, (Harry/Ginny)
Tyylilaji: Äh, inhoan aina luokitella fikkejä johonkin tiettyyn genreen. No, tässä on romantiikkaa ja draamaa ja sen sellaista... (Eikö ollutkin loistavasti kuvailtu?
)
A/N: Osallistuu Kolme kertaa kun...-haasteeseen, ja FF100:n sanalla 002. Puoliväli, koska tässä on tavallaan alku ja loppu samassa. Äiti tuolla valittelee että pitäisi mennä nukkumaan ("Vaikka sie ootkin kirjoittaja, niin pitää siun välillä nukkuakin!"
), mutta ajattelin että laitan tämän nyt tänne kun en kuitenkaan huomenna ehdi. Enjoy!
Kommentteja saa ja pitääkin antaa.
3 kertaa, kun Harry ajatteli Ronia suudellessaan Ginnyä
1.
Siinä Harry seisoi, ylpeänä heidän huispausvoitostaan, ja siinä Ginny seisoi, yhtä ylpeän näköisenä ja niin kauniina. Oli helppoa astua nuo kolme askelta ja vain suudella tuota porkkanahiuksista tyttöä. Ginnyn hiukset tuntuivat sileiltä hänen sormissaan. Kun he erosivat, Harry näki Ronin katseen. Lopulta poika nyökkäsi hänelle pienesti, ja Harry suuteli Ginnyä uudestaan. Hänen silmänsä olivat kiinni, mutta hänen mieleensä välähti Ronin pettynyt ilme. Mistäköhän se johtui?
2.
Tuntui niin mahtavalta kun saattoi vain odottaa alttarilla ja katsella, kuinka tuleva morsian käveli valkoisessa puvussaan ja hunnussaan kohti häntä hymyillen valoisasti. Hiukset valuivat yli olkapäiden, ne olivat kasvaneet. Harry oli aina pitänyt juuri tuosta punaisen sävystä. Harry vilkaisi vieressään seisovaa Ronia, best mania, joka näytti siltä, että olisi halunnut olla missä muualla tahansa. Harry tönäisi häntä ja hymyili. Ron hymyili takaisin, ainakin hymy oli aito. Mutta kun Ginny saapui alttarille isänsä saattamana, Harry ei pystynyt ajattelemaan seremoniaa. Miksi Ron näytti onnettomalta? Ja kun he vihdoin suutelivat toisiaan ensimmäistä kertaa miehenä ja vaimona, Harryn mielessä käväisi, miten hyvältä Ron näytti smokissa. Hän yritti saada ajatuksen mielestään, ja ajatella mieluummin punahiuksista, pisamaista vaimoaan… miksi sisarusten täytyi näyttää niin samalta?
3.
Tällä kertaa ei ollut mukavaa olla Kotikolossa vieraana. Molly hössötti viimeisillään raskaana olevan Ginnyn ympärillä, Ginny hössötti Harryn ympärillä ja Ron ja Harry vilkuilivat toisiaan kiusaantuneina. Kaikki tuntui niin väärältä. Hermione ja Ron olivat riidelleet juuri ennen kuin heidän olisi pitänyt lähteä Kotikoloon, joten Hermione oli jäänyt kotiin. Ja sitten Ron marssitti Harryn pihavajaan ja sanoi että heidän täytyi puhua. Tietenkin heidän täytyi puhua, tietenkin Puheen oli pakko tulla jossain vaiheessa. Ja siinä he seisoivat, Harry tuijotellen seiniä ja Ron katsoen suoraan Harryyn sillä lävistävällä katseella, jonka hän oli varmaan oppinut Hermionelta jossain vaiheessa.
”Ei se ollut vain pieni yhden yön – tai no aamupäivän, miten vaan – juttu, ja sinä tiedät sen. Minulla on tunteita sinua kohtaan, Harry, on aina ollut.”
”Miksi menit sitten kihloihin Hermionen kanssa?"
”Koska – koska se tuntui hyvältä ajatukselta, ja sinä olit korviasi myöten rakastunut Ginnyyn, ja te olitte naimisissa, ja – hitto, tämä on vaikeaa. Tämä ei voi jatkua näin, ja sinä tiedät sen!”
”Siskosi on raskaana, kai sinä tiedät sen? En minä voi vain jättää häntä.”
”Sano vain yksi asia, Harry. Oliko se sinulle vain erehdys?”
Harry tuijotti hetken Ronia. Tämän hiuksia, tämän silmiä, tämän pitkää olemusta ja vakavaa katsetta, ja hän ei voinut valehdella, niin kuin hän oli aikonut.
”Ei.”
Ron astui ne ratkaisevat askelet eteenpäin, ja siinä hän oli. Harry ei voinut muuta kuin miettiä, missä sotkussa he olivat. Ja sitten he suutelivat, ja Harryn mahanpohjalla oleva ikävä tunne hävisi hetkeksi. Kun he erosivat, se palasi.
”Minä en voi vain – minä en tiedä – tämä on kamalaa. Mitä minun pitäisi sanoa Ginnylle? Ja entä sinä ja Hermione, olettehan tekin kihloissa.”
”Se riita oli paha.”
”Tietääkö hän?”
”Meistä? Ei, hän ei tiedä mitään. Se oli taas sellainen riita joka lähti pikkuasiasta, jota en enää edes muista. Niitä meillä on ollut usein. Ja se jatkui siitä ja hän veti kutosluokan ja Lavender Brownin mukaan tähän, ja kaikki riidat mitä meillä on koskaan ollut, ja sitten hän sanoi, että ehkä meillä ei ole tulevaisuutta. Minä vastasin, että ehkä ei. Ja tiputin sormuksen kahvipöydälle, ja hän jäi seisomaan siihen näyttäen olevan kylmissään ja ehkä vähän surullinen. Tarkoitan, että – minäkin olin surullinen, me olemme olleet ystäviä niin kauan kuin jaksan muistaa!”
”Hermione-parka.”
”Niin, Hermione-parka.”
Miehet seisoivat siinä katselemassa toisiaan, ja Harry tunsi sen solmun taas vatsassaan.
”Minun pitäisi varmaan jutella Ginnyn kanssa.”
”Niin varmaan pitäisi.”
”Pojasta piti tulla James. Mutta en usko, että siitä tulee, enää. Jos minä puhun hänelle. Kun minä puhun hänelle.”
Ron taputti Harrya selkään ja yritti hymyillä. Harry yritti hymyillä takaisin, ja tiesi, että hymy oli yhtä väkinäinen.
”Minä menen nyt etsimään Ginnyn.”
”Okei. Minä pysyn täällä ja kiillotan isän pistokerasioita.”
Harry hymähti ja heilautti kättään, kun hän lähti huoneesta. Sitten hän käveli polkua pitkin sisälle, mutta Ginny odottikin häntä jo kuistissa.
”Hei kultaseni! Miksi sinulla on tuollainen ilme? Anna kun suutelen sen pois.”
Ginny oli niin iloinen, niin hymyilevä, kun hän suuteli Harrya. Sillä hetkellä Harry ajatteli vain suudelmaa, joka hänellä oli ollut Ronin kanssa vajassa, ja solmu kasvoi kasvamistaan.
”Meidän täytyy jutella.”
