Kun tunteita ei enää ole | S, raapale

[Blush]

Kirjoittaja: Blush
Ikäraja: S
Genre: jonkinmoinen angst
Tiivistelmä: Miten voi kertoa tunteistaan ääneen, jos sellaisia ei ole olemassakaan?
A/N: Velloin pienessä ristiriitaisuuden tunteessa ja mietin pienessä pääkopassani, että mitä saisin aikaiseksi jos kirjoittaisin raapaleen yhden normaalipituisen(n. 4 minuuttia) kappaleen aikana. Tässä on se mitä sain aikaan, ja ajattelin julkaista tämän teidänkin luettavaksi, kun ajattelin että tämähän ei ole yhtään pöllömpi. Toivon myös että saisin tästä jonkinmoista kommenttia, kiinnostaa tietää tuliko tästä lukemisen arvoista


Tässä minä istun kainalossasi lämpimässä, piilossa pimeältä, pelolta ja kylmältä, vaikken sinusta mitään tahdo. Olet turvani ja olet tukeni, mutten halua sinusta muuta. Olet vain esine, jokin jonka voin heittää pois kun olen taas vahvempi. Kun pääsen ponnistamaan pohjalta takaisin pintaan, kun saan taas vetää rauhassa henkeä pelkäämättä hyytävää vettä keuhkoissa.

Sinä suutelet kaulaani ja kerrot kuinka rakastat minua. Hymyilen takaisin ja suikkaan suukon leukaasi, se riittää sinulle. Olen niin huono ilmaisemaan tunteitani sanoin. Miten voi kertoa tunteistaan ääneen, jos sellaisia ei ole olemassakaan? Jos ne ovat hukkuneet kauan sitten, nielaistuani vettä tumman järven pohjalta.

Miksi minä yrittäisin niitä pelastaa?

[Mightyena]

Vaikka kommentoinkin ainakin silloin tällöin, tuntuu että olen ihan ruosteessa. :--D Anteeksi siis, jos tämä on sataprosenttisesti sekavaa settiä.

Tämä on aika... raju. Toiseen ihmiseen viittaaminen esineenä sai aikaan jo aikamoista puistatusta, hyi että. :D Kertojasta saa tosi inhottavan kuvan, mutta toisaalta tuollainen jonkun vierelle hakeminen voi olla ihan inhimillistäkin. Kuka nyt ihan yksin haluaisi olla, varsinkaan jos tuntuu pahalta. Alkuun jotenkin taitavasti ignoorasin otsikon ihan täydellisesti enkä käsittänyt, että kertojalla onkin joskus ollut tunteita toista kohtaan.

Jos ne ovat hukkuneet kauan sitten, nielaistuani vettä tumman järven pohjalta.

Tässä kohtaa tuli sitten valaistuminen. X) Normaalit ihmiset tietysti tajusivat koko tekstin oikein ihan alusta lähtien, mutta tätä oli aika hauskaa lukea ajatellen, että kertoja olisikin oikein etsimällä etsinyt itselleen tällaista "esinettä". Tykkäsin tavasta jolla tämä oli jaoteltu, järvi vertauskuvana molempien pikkukappaleiden jälkeen ja vielä tuolla lopussa sai tämän tuntumaan tosi ehjältä kokonaisuudelta. :3

Kiitos tästä, tykkäsin! <3 Erityisesti rispektiä tuosta kappaleen aikana kirjoittamisesta, hyvää jälkeä sait aikaan. c:

[Blush]

Kiitos ihan älyttömästi mahtavasta kommentistasi, Mightyena!

Olen melko lailla samaa mieltä että joo, on aika rajua viitata toiseen ihmiseen esineenä, mutta se olikin tän tekstin tarkoitus, olla vähän sellainen... sellainen. Oli jotenkin mahtavaa kuvata ihmistä jonka tunteet ovat kadonneet ja paikalla oli enää se hetkellinen läheisyydenkaipuu. Se on jostain ihmeen syystä mun mielestä kiehtovaa, liekö olen sitten outo tai en, mutta kuitenkin. :b

Pidemmittä puheitta kiitos todella paljon kommentistasi, ihan mahtavaa että tykkäsit!