Varjojen Kaupungit, Tanssin siivittämin tuntein | Magnus/Alec, S

[Neithan]

Author: Neithan
Beta: Solembum & Dria - rakastan teitä!
Fandom: Varjojen Kaupungit
Genre: Drama/romance
Rating: S
Pairing: Alec/Magnus
Disclaimer: Varjojen Kaupungit kuuluu Cassandra Clarelle, eikä minulle makseta hänen tuotoksillaan leikkimisestä.
Summary: Kaikki oli uutta Alecille, hän oli kuin linnunpoikanen kokeilemassa siipiään maailman tuulissa, Magnuksen opettaessa ja tukiessa.


A/N: Osallistuin tällä ficcikisaan, tosin ilman menestystä. Siitä huolimatta julkaisen tämän täällä. Kommentointi on enemmän kuin sallittua.
//Olin unohtaa kokonaan! Omistan tämän siis Drialle, jonka jostain vertauskuvasta sain innoituksen ensin piirtämään tilanteen ja sitten vielä kirjoittamaan sen.

~Tanssin siivittämin tuntein~

Vaistomaisesti hän perääntyi, väisti läheisyyttä, toisen lämpöä. Perääntyi, vaikka tiesi toisen seuraavan perässä, ajaen umpikujaan, josta ei päässyt pois. Toisen tullessa lähemmäksi hän väisti niin sulavasti kuin vain osasi, minkä takia oli kompastua jalkoihinsa. Horjuen tasapainonsa rajoilla, hän tunsi toisen käsien ottavan kiinni, tukevan, nostaen pystyyn ja vetäen syliin. Tottumattomana läheisyyteen mustahiuksinen kiemurteli käsivarren mitan päähän velhosta, jatkaen kissa-ja-hiiri -leikkiä. Kimalteen koristelema velho jatkoi tanssiaan, tuli lähelle ja kauemmaksi, musiikin soidessa taustalla. Musiikin antamin siivin nuori varjometsästäjä väisteli toista, varoen, ettei Magnus huomaisi hänen arkuuttaan. Velho oli ehkä vuosisatoja vanha ja tällä oli paljon kokemusta monista asioista, mutta ei siitä huolimatta ymmärtänyt Alecia ja satuttaisi vain itseään. Toinen ei tarkoittanut pahaa ja kyllä hän kimaltavasta velhosta piti, mutta hän oli vain tottumaton läheisyyteen. Alec tarvitsi aikaa, aikaa ajatella ja oppia rakastamaan, aikaa luopua vanhasta rakkaudesta. Välillä Magnus vain tunkeutui liian lähelle, sai Alecin ahdistumaan tahtomattaan ja samalla satutti vain itseään, kun nuorempi kavahti kauemmaksi. Kaikki oli uutta Alecille, hän oli kuin linnunpoikanen kokeilemassa siipiään maailman tuulissa, Magnuksen opettaessa ja tukiessa. Joskus velho vain eteni nopeasti, liian nopeasti Alecille, joka vasta availi siipiään kun piti olla jo lennossa.

Kimalletta varisi Alecin takin peittämille olkapäille Magnuksen piikeiksi muotoilluista hiuksista, tämän vetäessä toisen halaukseen. Epävarmana Alec asetti kätensä toisen ympärille, sormien silittäessä niskan untuvilta tuntuvia hiuksia. Ainoastaan ne olivat onnistuneet välttymään Magnuksen geelikäsittelyltä, tosin Alec ei ollut antanut tarpeeksi aikaa valmistautua ilmoittaessaan tulevansa kylään. Hyvä kun Brooklynin päävelho oli ehtinyt vetää vaatteet päälleen, tosin niiden valitsemiseen oli käytetty selvästi aikaa. Kukaan tuskin ensimmäisenä vetäisee kaapista tiukkoja, mustia nahkahousuja ja ihoa myötäilevää hihatonta paitaa, jota koristaa seeprakuvio ja joka sopii täydellisesti yhteen sen ja pitkän mustan takin kanssa, asusteita unohtamatta. Magnuksen sirossa kaulassa roikkui kimallelangasta kudottu huivi ja Alecin lahjoittama vyö keikkui velhon lanteilla. Ihan vain sattumalta vaatteet sopivat täydellisesti yhteen, korostaen Magnuksen parhaita puolia. Tosin Magnus näytti hyvältä missä tahansa, tai vaikka ilman mitään. Kyllä, Alec oli kerran yllättänyt toisen tullessaan yllätysvierailulle. Sen jälkeen Alec oli aina kertonut etukäteen tulostaan. Varovasti Alec irrottautui halauksesta, sipaisi vielä pehmeitä  niskauntuvia ja jatkoi tunteiden tanssitusta. Hetken Magnus pysyi kauempana, heiluen yksinään musiikin tahdissa ikään kuin transsissa samalla kun Alec sai hetken hengähtää, varjometsästäjä kun ei ollut tanssiin tottunut. Alecin koulutukseen ei kuulunut tanssitunnit, eikä hänellä ollut myöskään kokemuksesta suhteista ja lämpimistä tunteista, tai ainakaan niistä, joissa sai tunteilleen vastakaikua.

Vain hetken kesti Alecin hengähdystauko, kun jälleen Magnus otti kontaktia ottaen kiinni käsistä ja painoi päänsä lyhyemmän olkapäälle. Alec tunsi toisen lämpimän hengityksen niskassaan, yrittäen olla kiemurtelematta vaivaantuneena. Jälleen tanssin verukkein hän vetäytyi kauemmaksi, Magnuksen ilmeen osoittaen toisen olevan hämillään. Alec tunsi omantunnon pistoksen ja kosketti Magnuksen pitkiä, hoikkia sormia, tarttui niihin. Hymy valaisi toisen kasvot ja kissansilmät tuikkivat onnellisina, epäilysten karkoittuessa. Ketterästi Magnus kiepautti Alecin ympäri, kuin hän olisi tyttö jota tanssiaisissa vietäisiin. Alecin selkä painui vasten rakastajaansa, velhon tarttuessa toiseenkin käteen. Alec vilkaisi Magnusta, joka virnisti ilkikurisesti ja suukotti kevyesti toisen kaulaa. Alec punastui, tunsi itsensä tytöksi, mutta Magnus vain naurahti ja kiepautti pojan takaisin oikein päin, kasvot häntä kohti. Magnus nojautui eteenpäin, johon Alec vastasi nojautumalla taaksepäin. Velho nojautui yhä lähemmäs pakottaen Alecin taivuttamaan selkäänsä sen äärirajoille. Alec horjui, eikä yhtään auttanut Magnuksen vasen jalka, jonka tämä kietoi Alecin jalkojen ympärille. Alec jousti jaloillan, nojasi vielä taaemmas käsien heiluessa vieressä hyödyttöminä. Velho kyllä näki Alecin horjuvan, mutta hän halusi tietää, kuinka pitkälle toinen oli valmis menemään. Magnus tiukensi otettaan, veti jalan lähemmäksi itseään saaden Alecin tasapainottelun romahtamaan. Nuorempi olisi kaatunut, ellei Magnus olisi kopannut toisen kiinni, tarrannut vyötäisille. Alec nojautui Magnukseen, otti vastaan tarvitsemansa tuen.
Magnuksen käsistä ei päässyt pakoon, mutta niissä oli turvallista olla.

[minttuska]

Ja koska olen sananimittainen ja niin edelleen... (ainakin joskus) 

Tämä oli... hyvä. Kauniiksi ei varsinaisesti voi sanoa, mutta se ei varmaan ollut tarkoituskaan. Mutta tässä ajatuksessa oli jotain kaunista silti ja siksi tämä oli hyvä, tai oli se muutenkin mutta taas yritän sanoiksi pukea ajatuksiani jotka ovat itsellenikin epäselvät.

Jätin aikaisemmin lukematta koska minä luulin tämän olevan joku ficci niistä kolmosen loppujuhlista missä ne tanssii ja sitten se olisi jotain kliseemakeaa. Mutta tässähän ei ollut ollenkaan kyse siitä! Joten hyvä että laitoit minut tämän lukemaan!

Tanssi on kiva, no ehkä hieman käytetty vertaus tällaiseen mutta se oli oikein kiva ja kaunis ajatus.

Itse kirjoituksessa ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, mutta ehkä vähän enemmän kuvailua, tai ei varsinaisesti kuvailua mutta sellaista viipyilyä. Tämä oli sellaista jossa kuvailua oli mutta asiat kuvattiin hyvin, no en sanoisi pelkistetysti, mutta kuitenkin yhdellä lauseella ja sitten taas siirrytään eteenpäin. Eikä siinä varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta jos herkkyyttä haetaan niin viipyilyä voi olla enemmän.
Tämä tulkintani voi myös olla täysin Solen vika jonka tekstejä olen tottunut lukemaan ja jossa seilataan sanojen mukana kuin aalloilla, keinutaan yksityiskohdasta toiseen. Että sellaista. Mutta tämähän on sinun tekstisi ja tyylisi on täysin toinen, joten kyllä se toimii näinkin eikä mitään vikaa ollut. Ajattelin vain että jos herkkyyttä hait niin viipyilyä enemmän.

Tässä oli myös, tuosta seilauksesta tuli mieleen, tietynlaista keinuntaa (minun mielestä) mutta se rytmi oli ehkä ei niin sulava. Ja tuota en halua sanoa koska sitten sinulle tulee sellainen olo että tämä töksähteli, jota se ei missään tapauksessa tehnyt! Tahti vain oli vähän jännä.

Mutta siis kaunis ajatus ja kuvasi hyvin Magnuksen ja Alecin suhdetta. Magnus haluaa vetää lähelle ja saada Alecin tanssimaan kanssaan samaan tahtiin ja Alec haluaa kyllä tanssia, muttei ole vielä valmis omistautumaan sille täysin. Väistöt ja säikkyminen liian tungettelevaa otetta tai kosketusta.

Tosin Magnus näytti hyvältä missä tahansa, tai vaikka ilman mitään. Kyllä, Alec oli kerran yllättänyt toisen tullessaan yllätysvierailulle. Sen jälkeen Alec oli aina kertonut etukäteen tulostaan.

Miksi ihmeessä Alec sinä niin teit? Magnushan varmasti näytti oikein kivalta enkä usko Magnuksen varsinaisesti panevan pahakseen että se yllätetään ilman vaatteita. (ainakaan jos se on Alec) 

Very nice  Julkaise lisää! (mulle tuli ihan joku analysoijaolo)

Ps. Jos ei oikein viestittynyt niin pidin! (mulle tuli vahvasti sellainen olo ettei oikein viestity kun selitän taas vaihteeksi mitä päähän tulee) Joten pidinpidinpidin!!

[Neithan]

Minttuska//Näköjään ollaan molemmat sanamme mittaisia ; D Kiitos tosiaan kommentista, täältä tulee (lupaamani) vastaus:
...sen oli tarkoitus olla kaunis ja pikemminkin vertauskuvallinen, kuvata noiden suhdetta joka on vähän tollanen. Ainakin ennen CoG:ia. Ikävä kyllä tilanne otti vallan ja vertauskuvauksellisuus meni pilalle. Painan muuten tuon viipyilyn korvan taakse, pitäisi harjoitella sitä....
Rytmistä sen verran, (en yritä puolustella) että ei se aina ole niin sulaavaa ja tasaista keinumista, välillä horjahtaa tai sotkeutuu jalkoihinsa.

Magnus haluaa vetää lähelle ja saada Alecin tanssimaan kanssaan samaan tahtiin ja Alec haluaa kyllä tanssia, muttei ole vielä valmis omistautumaan sille täysin.

Kiteytit loistavasti sen ajatuksen, josta mä venytin jonkin moisen ficin. Lyhyeksihän se jäi, mutta ainakin Drian mukaan parempi niin ettei se mene tylsäksi.
Magnus tosiaan näyttää enemmän kuin kivalta. Mokomakin ei osaa arvostaa kauneutta... -.-

Mutta kiitoskiitoskiitos kommentistasi, se on mahtava!

(ja mikäli joku lukee tätä, niin kommenttia saa laittaa - ne kannustavat kirjoittamaan lisää ja kehittymään kirjoittajana)