nimi: Sokea piste
kirjoitettu: 30.1.2009
paritus: James/Sirius
ikäraja: K-11
genre: tuota noin, angst ja romance ehkä, one-shot
A/N: En ajatellut laittaa tätä tänne, mutta jos nyt sitten laittaisin kuitenkin. Palaute on kivaa.
*
Sokea piste
Jotenkin se kaikki pöly aina kertyy keuhkoihin. Menomatkalla sitä ei oikein huomaa ja paluumatkalla vielä vähemmän, mutta välissä istutaan Kolmessa Luudanvarressa monta tuntia ja silloin salakäytävien pöly vähän häiritsee. Peter ei kuuntele, kun valitan siitä. Remus ristii kätensä pöydälle, kallistaa päätään ja tuijottaa. James nauraa ja tilaa lisää juotavaa.
Kehen minä sitten rakastuisin, niin, sitä voidaan tietysti miettiä.
Oikeastaan kyse on varmaan onnettomuuksista, sattumista, maailmankaikkeuden liikkeestä juuri epäsuotuisalla tavalla. Jokin pisti kaiken liikkeelle, jokin laittoi pääni sekaisin. Syy ei ole minun. Hoen sitä itselleni kylpyhuoneen seinää vasten. Jäähtynyt vesi valuu selkääni ja tippuu pakaroiden välistä kaakelilattialle, jänteet nitisevät ja nojaan seinään niin kuin haluaisin työntää senkin pois sijoiltaan, ja hoen sitä.
Tai kuten tänään pubissa, ja haluaisin pyyhkiä Remuksen kasvoilta pois sen näkevän ilmeen, ja haluaisin kaataa Peterin tuolin.
“Mitä helvettiä”, James sanoo ja nauraa ja hakee uuden lasillisen.
Etsin tietysti joskus syitä, jostain helvetistä mistä niitä nyt sitten voi löytääkään. Olenko yksinäinen lapsi? Ehkä jotain perhetraumoja, saakeli varmasti mutta mikä niistä tekee tällaista? Tai ehkä tämä on silkkaa takertuvaisuutta? Normaalia ystävien välistä mustasukkaisuutta? Ehkä puolustaudun sitä vastaan, että jossain vaiheessa James kuitenkin nai Lilyn eikä vain nai häntä joskus lauantai-iltaisin, kun me lupaamme pelata oleskeluhuoneessa oikein pitkään ja minä jotenkin sitten päädyn istumaan selkä makuusalin ovea vasten.
Tekisi mieli oksentaa koko keitos ulos. Miten tässä kävi näin, en tiedä, mutta se saa nyt loppua. Sellaistakin vannon joskus. Pelaan yhden huispauspelin luihuisia vastaan niin että maistan veren ja hien, hiukset liimaantuvat kaulaan enkä näe mitään. Menemme Tylyahoon nopeasti käymään keskiviikkoiltana, koska Remus haluaa lisää suklaata, ja juon niin paljon että vietän seuraavan aamun loitsujen tunnit pää vessanpöntössä. Istun kylpyhuoneen lattialla ja valutan kylmää vettä päähäni. Ei auta.
Haluaisin lyödä Jamesia, kun hän puhuu rakastumisesta. Ihan vaan siksi että mitä helvettiä hän siitä muka tietää. Haluaisin lyödä ryhmyn hänen kauniiseen päähänsä ihan siitä hyvästä, että haluaisin tarttua hänen olkapäihinsä ja riuhtaista hänet itseäni vasten ja suudella häntä niin lujaa, että hänkin tajuaisi.
James osaa tietysti puhua Lilystä kauniisti. Ja kyllä minä tajuan, viisi vuotta, onhan se pitkä aika olla toivottomasti lätkässä. Kyllä minä tajuan. Kyllä minä hitto tajuan.
Peter nauraa. Remus nauraa. Peterillä on joku uusi tyttö kierroksessa. Mietin mitä helvettiä minä teen. Remus haluaa suklaata. James haluaa lisää tuliviskiä, koska ei kuitenkaan enää ehdi nähdä Lilyä tänä iltana. Minä haluan pois. Rosmertalla ei ole vaihtoehtoja, koska me olemme jo kaikki seitsemäntoista. Peter puhuu siitä tytöstään. Remus lopettaa juomisen ja muuttuu hiljaisemmaksi. Minä juon lisää. James puhuu Lilyn tisseistä. Rosmerta kerää ylimääräiset lasit pois.
Että pitäkää varanne jos joskus rakastutte ystäväänne, helvetti Peter pysy vaan sen korpinkynnen kanssa, tämä on paskaa. Pakkomielle. Joskus haluaisin ihan vaan hakata pääni irti ja katsoa loppuuko, mutta en nyt vielä ole viitsinyt.
“Anturajalka? Anturajalka?”
Rypistän otsaani. Ainakin arvelen niin. “Mitä?”
“Et ole koskaan. Mitä sä et ole koskaan?”
Pullo seisoo keskellä pöytää. Tuijotan sitä. Muistan pelin säännöt jotenkin etäisesti, ehkä. “Mä en ole nainut sitä mustatukkaista korpinkynttä.”
Peter on. Tuijotan kattoon. Peterin vuoro.
“Suudellut poikaa”, hän sanoo.
Minä olen.
James nauraa ja törmäilemme toisiimme. Maistan tuliviskin hänen suussaan ja aika paljon likaista katkeruutta. Se on varmaan oma kieleni ja minusta tuntuu että tukehdun. Hän työntää sormensa niskaani ja ehkä sittenkin jään henkiin, ehkä huumaannun, ehkä tulen hulluksi ja jään juuri nimenomaan tähän.
Räpyttelen silmiäni, kun hän sysää minut kauemmaksi ja nauraa ja taputtaa minua olkapäälle ja huolestuu siitä, etten enää muka pysy pystyssä.
“Totta kai… pysyn.”
“Pitää kohta lähteä”, sanoo Remus. “Mä en ole ikinä… uinut alasti naisseurassa.”
Eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Seuraavana aamuna makaan sängylläni silmät kiinni ja haluan oksentaa, mutta James on mennyt vessaan ja lukinnut oven. Hän viipyy siellä varmaan puoli tuntia, luultavasti runkkaamassa. Lilyä ei kauheasti kiinnosta mikään mikä maistuu edellisen illan juomilta. Niin hän kuulemma sanoo. Lilyllä on varaa valita mitkä päivät käyvät.
Lilyllä on kaikki.