Pieniä arjen iloja, S, ficlet

[Crownless]

Nimi: Pieniä arjen iloja
Kirjoittaja: Crownless
Genre: Draama kait, ficlet
Ikäraja: S
Summary: Onneksi olit olemassa.

A/N: Tämä pikkuinen pätkä on aika uunituore tapaus, syntyi parisen päivää sitten.

---

Ulkona satoi vettä. Oli syyskuun puoliväli, lehdet tippuivat puista ja ruskaa oli joka puolella. Minä rakastin sitä värikylläisyyttä, joka huokui aina tähän aikaan vuodesta. Syksy oli muutenkin kaunis, vaikkakin runsas vesisade ikävystytti.

Istuin omassa huoneessani rikkumaton hiljaisuus seuranani. Yritin lukea ensi viikon kokeisiin, mutta ajatukset harhailivat koko ajan muualle eikä lukemisesta meinannut tulla yhtään mitään. Tuijottelin edessäni olevista ikkunoista lohduttomalle pihamaalle. Kesäisen vihreää nurmikkoa peitteli punaiset, keltaiset, oranssit ja ruskeat lehdet saaden kaiken näyttämään hehkeältä värien mereltä. Mieleni olisi tehnyt heittää ammollaan oleva koulukirja sängylle ja juosta ulkoilmaan ihastuttavien värien luokse. Hyppisin lehtikasoissa ja tuntisin sen huumaavan tuoksun joka niistä lähti.

Havahduin hetkeksi kuvitelmistani ja vilkaisin kelloa. Se oli varttia vaille viisi. Minun pitäisi kohta lähteä. Laitoin jo valmiiksi koulukirjan pois ja suljin työpöydällä olevan lampun. Huoneeseeni tuli hieman hämärää, ulkonakaan ei ollut enää niin lämpimän valoisaa kuin kesällä. Silloin se oli suorastaan hyväillyt maailmaa päivin sekä öin. Nyt kaikki rupesi taas vähitellen pimenemään, tuli ahdistavaa ja pelottavaa mitä lähemmäs talvea mentiin. Talvessa en pitänyt muusta kuin lumesta ja joulusta.

Menin alakertaan tummalla lakattuja puuportaita pitkin. Tulin eteiseen ja nappasin mustan nahkatakkini naulakosta. Samalla kun laitoin sitä päälleni, huikkasin keittiönovesta porukoille lähdöstäni. Sisältä kuului vaimeaa muminaa ja oletin sen hyväksymisen merkiksi. Etsin vielä valkoiset lapaset sekä indigonsinisen sateenvarjon. Niine hyvineen lähdin viimein.

Sinun luoksesihan minä olin menossa. Onneksi olit olemassa. Sinulle pystyi aina menemään ja me voitiin puhua miltei kaikesta. Vaikka olinkin ollut sinä päivänä hieman alakuloinen, tiesin että sinut nähdessäni piristyisin. Tajusin, ettei onnellisuuteen tarvittu kovinkaan suuria asioita. Riitti, että vierellä oli edes yksi hyvä ystävä.

---

[Kuurankukka]

Ficlet tämä on, koska sanoja on alle 500 Joo niin siis luin tämän jo varmaan ilmestymisiltanaan, ja koska ollaan kuitenkin vanhoja tuttuja, ja koska tämä oli kiva ja koska kommentteja on aina kiva saada niin yritän tähän jotain selittää.

Otsikko oli tarinallesi täydellinen, koska sitä tämä todella oli. Pieniä arjen iloja, ja tällä kertaa se arjen ilo oli hyvä ystävä. Tulipas itsellekin heti mieli tehdä juuri noin, mennä jonkun ystävän luokse ja näin. Mukava, pieni ja aito kuvaus arjesta jonka lukeminen antoi kyllä hyvän mielen. Tilannekin on hyvin silmien edessä nähtävissä, se tietty kärsimättömyys nähdä ystävä ja haluttomuus tehdä mitään kunnollista sitä ennen. Lisäksi tämän kyllä tunnistaa sinun omaksi, kerronaltaan ja kirjoitustyyliltään. Aina yhtä joustava, helppo ja nopea lukea ja muutenkin mukava. Tietty syksyinen sävy sopii pätkään, se jotenkin korostaa koko ideaa. Tämä todella muistutti siitä omasta rakkaasta ystävästä, mikä on hyvä juttu.

Joo, hoen tässä kokoajan sitä samaa asiaa, kun en muutakaan sanottavaa keksi. Lyhyesti tykkäsin, oli mukava ja nopea iltalukeminen, ja hienoa että tuo kirjoittaminen jatkuu vielä. Kiitos tästä!

[Crownless]

Kiitos Kuurankukka mukavasta kommentistasi! Kiva jos pidit.

[Aapo]

Eksyimpä vaihteeksi tällekin osastolle ficcejä lueskelemaan ja kommentoimaan:)

Eli siis ficcinä todella... Suloinen? Kenties, en tiedä millä sanalla kuvailisin. Tunnelma välittyi jopa niin hyvin ,että alkoi itseäkin väsyttää. Kykenin jopa haistamaan nenässäni tummalla lakatut puuportaat, jotenkin minulle tuli mieleen sellainen vanha puutalo, ne tuoksuvat ihanalta.

Ja tuo kuvailu! Sai minut todella ficin pyörteisiin, pystyin kuvittelemaan kaiken silmissäni(jopa omalla kohdallani)

Rakentavani lensi jonnekkin, ja minusta tuntuu ettei vain pidempää kommenttia synny (anteeksi siis siitä), mutta jos ficci on hyvä (niinkuin tämä tässä) niin ei kai siihen muuta tarvitse sanoakaan, kuin että loistavaa työtä. Erinomaista

Taidampa tästä hipsiä lukemaan muita kirjoittamiasi tarinoita:)

~annicamaria kiittää ja kuittaa

[Crownless]

Kiitoksia, annicamaria! Todella kiva, että tykkäät. Miltei sanattomaksi menee kun joku kehuu noin paljon... 

Niin ja munhan tässä pitäisi vähintään anteeksi pyytää, kun en osaa kunnolla vastata näihin teidän kommentteihinne :p