Kirjoittaja Aihe: Pikkutyttö sisälläni (S, angst)  (Luettu 1376 kertaa)

FakeLove

  • Sisäinen velho
  • ***
  • Viestejä: 255
  • Riippuvainen Severus Kalkaroksesta ♥ PixieBronze87
Pikkutyttö sisälläni (S, angst)
« : 07.10.2011 22:13:54 »
Nimi: Pikkutyttö sisälläni
Kirjoittaja: FakeLove
Ikäraja: S
Tyylilaji: Angst
Yhteenveto: Pikkutyttö sisälläni ei tahdo ymmärtää.

A/N: Niin.. angstia. Mites tän kummempaa. Lukekaa pois vaan?

Pikkutyttö sisälläni

Silmät rävähtävät auki ja paniikki kietoo tärisevää, hikistä vartaloa kireämpään otteeseensa. Todellisuuteen herääminen on kamalaa. Räpyttelen silmiäni hämärässä, vaikka tiedän, ettei se auta näkemään. Ympärilläni on vain hiljaisuutta.

Vaistomaisesti jalkani kurkottavat lattiaan ja hiivin portaat alas. Yhtäkkiä edessäni kohoaa ovi, joka tuntuu niin suurelta. Olen kovin pieni. Tunnen sen pelokkaan 5-vuotiaan tyttösen sisälläni; se huutaa ja käskee lähtemään, pudistaa hyödyttömänä päätään ja samalla tahtoo kovasti tietää. Koska.. tai - entä jos?

Käteni tarttuu kahvaan ja kääntää sitä. Pettymys leimahtaa liekkeihin ja kalvaa sisintäni. Ei ketään, ei ääntäkään. Pelkkää tyhjyyttä.

Hän ei ole täällä.

Tunnen paniikin hiipivän takaisin. Vajoan seinää alas, lysähdän maahan ja painan pääni polvieni varaan. Tärinä alkaa. Itken hysteerisesti. En edes yritä estää sitä, en halua taistella. Haluan pois. Haluan hänen luokseen.

Avuton soperrus kumpuaa huuliltani.

"Tule takaisin."

Kyyneleet saavat samat kysymykset pyörimään päähäni. Miksi lähdit? Miksi jätit minut? Olisitko täällä, jos olisin tehnyt jotain toisin? Mikset tule takaisin?

En voi nukkua vieläkään, vaikka uni on ainoa vaihtoehtoni. Vaihtoehtoni nähdä, tavata ja tuntea sinut. Joka kerta näen ne muistot, iloiset ja ihanat hetket, joita en voisi vaihtaa mihinkään. Kun herään, todellisuus puskee minut lyttyyn kovemmin kuin koskaan.

Pikkutyttö sisälläni ei tahdo ymmärtää.


"Who do you imagine wants to attack children like yourselves?"
"Hmm, let's think... Maybe... Lord Voldemort?"