Ficci: Pisara huulillesi riittää
Kirjoittaja: Severus
Beta: Ei ole, joten vastaan itse mahdollisista virheistä.
Tyylilaji(t): Fluff
Ikäraja: K-11
Paritus: Harry Potter / Cedric Diggory
A/N: Kunhan vaan kirjoitin tälläisen, sillä musta Pattinson vampyyri Ed oli vaan ni söpö Potterissa :'D Toivon mielipiteitä, kommentoikaa~ Enhän mä voi muuten tietää missä meni pieleen ja mikä onnistu!
Pisara huulillesi riittää
Hän oli lähes täydellinen liikkuessaan sulavasti puiden lovitse. Hänen lihaksensa painautuivat hiestä kostuneeseen paitaan ja saivat hänet näyttämään entistäkin enemmän halutulta. Hänen pähkinänsuklaan väriset hiuksensa valahtivat hänen kalvahtaneille kasvoilleen, joilla oli keskittynyt ilme. Hän oli täydellinen. Ja hän juoksi metsästi kohti minua.
"Harry. Harry Potter."
Puhuiko hän minulle? Hänen astuessaan eteeni, nenääni riensi metsän raikas tuoksu. Hänellä oli multaa farkkujen lahkeissa. Hän pörrötti hiuksiaan hämmentyneen näköisenä ja sanoi nimeni. Taas. Hän tiesi nimeni! Vaikkakin kaikki tiesivät nimeni, mutta erityisesti hänen kohdallaan nimeni lausuminen hänen huulillaan... Se sai sydämeni sykkimään.
"Öh?"
Onnistuin vain ääntämään.
"Olen Cedric. Pääsimme yhdessä kolmivelhoturnajaisiin."
Sitten hän naurahti täydellisellä äänellään. Lumouduin. Cedric.
"Olen H-harry..."
"Tiedän."
Taas hän hymyili. Kuin olisin saanut juuri tiilestä päähäni ja herännyt, suoristin ryhtini ja kokosin ilmaa keuhkoihini pieneen naurahdukseen.
"Mistä sinä olet tulossa?" Kysyin ja koitin rentoutua vähän. Cedric ei tainnut huomata, miten silmäilin vuorollaan hänen huuliaan, yläkroppaa, housujen etumusta..
"Metsästä. Haluatko tulla mukaani?" Cedric kysyi ja pörrötti taas hiuksiaan. Hän vilkaisi ympärilleen, mutta järven rannalla ei ollut ketään meidän lisäksemme. Ikäänkuin siitä faktasta helpottuneena, Cedric naurahti vähemmän hermostuneella äänellä ja muodosti kysymyksensä uudelleen:
"Olen keräämässä eräänlaista yrttiä. Teen siitä totuusliemiä kolmannetta kolmivelhoturnajaistehtävää varten. Haluaisitko ehkä auttaa minua?"
"Tottaka-" hiljennyin. Miten nopeasti oikein olin vastaamassa? Liian suora puhe oli liian epäilyttävää. Neutralisoin hymyyn kaartuneet huuleni ja nyökkäsin sitten. Cedric hymyili eikä peitellyt ollenkaan iloaan.
"Mennään sitten, Harry."
***
Käveltyämme jonkin matkaa saavuimme pienen lammen ääreen, joka kimmelsi hopeansävyisenä. Hengähdin ääneen sen kauneudesta. Cedric käänsi katseensa juuri minuun päin, kun olin aikomassa kehua lampea hänelle. Silloin sanat takertuivat kurkkuuni enkä tiennytkään mitä sanoa. Cedricin ilme, se hymy, oli jotain sanoinkuvaamatonta. Kauniimpaa kuin hopea lampi, kauniimpaa kuin yksisarvinen, kauniimpaa kuin...
"Haluatko koskea siihen?"
Tunsin punastuvani ja haukoin henkeäni. Tajuttuani nolostuneeni asiattomasta kysymyksestä, painoin kasvot käsiini ja käänsin pääni muualle. Kuulin Cedricin naurahtavan, kuin tämä olisi huomannut minun ymmärtäneeni väärin. Luulin kyllä kysymystä aivan toisenlaiseksi, kun Cedric korjasi hieman muuttuneella äänensävyllä kysymyksensä.
"Lampeen. Haluatko koskea pintaa?"
Nyökkäsin vieläkin nolostuneena. Astuin lähemmäs hopeana hohtavaa vettä ja jouduin räpyttämään silmiäni sen kirkkauden valaistessa muuten pimeää metsää. Painoin sormeni sen pinnalle rikkoen täydellisen tyyneyden. Hetkessä lampi ei enää ollutkaan hopea, vaan normaalin veden värinen. Äänähdin pettyneenä jotain sen tapaista kuin:
"Höh" tai "noh."
Silloin tunsin Cedricin tuoksun yllättäin lähellä itseäni, ja tajusin hänen painautuvan minua vasten takaapäin. Kyykistelin lammen äärellä ja olin tipahtaa veteen, kun hän nojasi minuun. Sydämeni iski niin lujaa ja nopeasti, että pelkäsin vanhemman pojan tuntevan sen selässäni. Käteni ja jalkani alkoivat vapista hemmetin lujaa, ja minun oli pakko nostaa sormeni pois vedestä, ettei Cedric huomaisi sitäkään.
Sille en voinut enää mitään, kun Cedric painoi kätensä omani päälle ja laittoi sen takaisin veteen. Silloin se oli liikaa. Jalkani eivät enää kantaneet kyykistelevää ruhoani, ja valahdin veteen. Nostin pääni pintaan ja haukoin rajusti henkeä. Polskutin jalkojani ja käsiäni vimmatusti, mutta kun huomasin pystyväni nousemaan seisomaan lammessa, asetuin aloilleni ja vesi ylsi vyötärölleni asti.
Cedricin ilme oli kaukana huvittuneesta, joksi kuvittelin hänen ilmeensä menneen pudottuani veteen. Hän katsoi minua leuka alas valahtaneena ja silmät lautasina. Yritin hymyillä, mutta Cedricin järkyttynyt ilme poisti hymyn kasvoiltani hitaammin kuin se oli ilmestynyt.
"Tuo lampi... tuo lampi on tärkein ainesosa liemeen! Lampea koskettanut paljastaa kaiken salaisen, mitä mieli kieltää kertomasta ja sydän sanoo vääräksi. Sinä... et voi valehdella ainakaan puoleen vuoteen!"
"Saatana perkeleen paska kun tulit niin lähelle minua että en pystynyt enää hillitsemään itseäni! Sinun syytäsi!"
Cedricin kauhistunut ilme muuttui huvittuneeksi ja tajusin sanoneeni liikaa. Olipas paska tuuri. Mutta miksi... Haukoin henkeäni tajuttuani.
"Miksi sinä halusit minun koskettavan lampea? Yritätkö pimittää minulta tietoja turnajaistehtävää varten?" sanottuani sen huomasin vihan peiton laskeutuvan ylleni. Nousin lammesta ja huomasin osoittavani savua sieraimista puhaltavana sormellani Cedriciä ja katsovan häntä kuin raivostunut härkä.
"Miten on?!"
Cedric näytti olevan näytönsäästäjä hymy kasvoillaan, kun hän virnisteli minulle. Nauroi minulle.
"Ei, Harry", hän sanoi hiljaa virnistellen,
"Oikeastaan, halusin kysyä sinulta... olisitko ehkä...kiinnostunut minusta."
Taas naurahdus, mutta hermostunut. Ja tavaksi asti tullut hiuksien pörrötys.
"Tietenkin minä olen kiinnostunut sinusta, olisit vain kysynyt ja olisin kertonut ilman kylpemistä totuuslammessa!"
Huudahdin vieläkin raivostuneella äänensävyllä, mutta viha sisälläni oli haihtunut. Vaikka samalla kirosin totuusvettä maan alle, samalla kiitin salaa pulikointia siellä.
Cedric siirtyi lähelleni ja painoi kätensä ympärilleni. Tunsin värisevän mielihyvästä. Värisin myös kylmässä vedessä uimisesta. Olin litimärkä. Vetäydyin pojasta irti ja kiedoin käteni ristiin vatsani päälle.
Cedric näytti tajuavan mistä kiikastaa ja vetäisi takkinsa ympäriltään kietoen sen minun päälleni. Hymyilin hänelle ujosti.
"Voitaisiinko...ehkä..", aloitin, mutta puheni tyssäsi kuin seinään lämpien huulten painautuessa omilleni. Suudelma oli aluksi hellä ja ujo, kokeileva. Sitten se muuttui himoisammaksi, kun kielet kohtasivat ensi kertaa toisensa. Tunsin mielihyvän aallon kulkevan lävitseni eikä minulla ollut enää yhtään kylmä.
