Author: Fubuki
Beta: Ei
Genre: Drama (?)
Rating: S
Disclaimer: En omista The Rolling Stonesien biisiä Low Down, johon tämä teksti perustuu
Summary: Don't give me the sports page, baby. No political news. Don't you give me the gossip. Just give me the truth. Just between me and you.
A/N: Osallistuu
Yhtyeen tuotanto-haasteeseen, bändillä The Rolling Stones. Biisi johon tämä teksti perustuu on Low Down (sanat
täällä), albumilta Bridges to Babylon.
Give me the low down
Hän näyttää aina syötävän hyvältä valkoisessa kauluspaidassani. Muuta hänellä ei olekaan yllään punaisten alushousujen lisäksi. Hän ottaa muroja ja kaataa niitä lautaselle. Kahvi on jo pöydässä. Katson kuinka hän kumartuu houkuttelevasti vilautellen nostamaan postiluukun alla olevaa lehtipinkkaa.
Hän istuutuu aamulehden kanssa pöytään ja sipaisee ohimennen säärtäni ristiessään jalkansa. Hän aloittaa aina sarjakuvista, ja jatkaa sitten takaperin kohti etusivua. Hän avaa syntisen hyvän näköiset huulensa ja alkaa sepustaa mitä urheilusivuilla kerrotaan. Minua ei kiinnosta. Ajatukseni harhailee muualle ja mymähtelen vastauksia. Mietin miksi jokainen aamu on ollut tällainen jo kaksi kuukautta. Hän istuu ja kertoo uutisia, minä vain kuuntelen. Hän ei kerro enää itsestään mitään, ei mitä hän ajattelee, miltä hänestä tuntuu. Hän vain lukee valmiiksi kirjoitettuja sanoja.
Urheilusivujen jälkeen hän puhuu juoruista. Joku pääministeri on taas seksikohun keskipisteenä. Minua ei kiinnosta. Katselen vain ulos keittiön ikkunasta ja näen kuinka linnut lehahtavat puusta kissan saapuessa lähelle. Kissaa näyttää kiinnostavan linnut yhtä paljon kuin minua uutiset. Juoruista päästäänkin horoskooppeihin. Hän rakastaa horoskooppeja. Hän uskoo, että niissä on jotakin perää, vaikka useimmiten hänelle ei käy niin kuin horoskoopissa väitetään. Jostain syystä palaan mietteistäni kuulemaan omani: "Olet risteyksessä, johon et voi palata uudestaan. Sinun täytyy päättää mitä teet, ja pysyä päätöksessäsi loppuun asti."
Jälleen kerran ympäripyöreää sepustusta, mutta tällä kertaa siinä on ideaa. Minulla oli päätös edessäni. Kysyäkö häneltä vai ei... Kysyäkö häneltä, mikä on pielessä, vai pysyä vain vaiti?
Sitten poliittisiin uutisiin. Sulkeudun taas ajatuksiini. Tätä on jatkunut liian pitkään. Tätä hiljaisuutta. En tiedä haluaako hän minua enää vai kenties ei, mutta ei vain kehtaa kertoa sitä. Seuraavan kerran kun herään ajatuksistani, hän on jo pääotsikoissa. Siitä saankin yhtäkkiä idean. Seuraavana päivänä kun sama asia toistuu taas ja hän avaa lehden aamiaispöydässä, minä tällä kertaa kuuntelen tarkkaan jokaisen uutisen, kunnes hän vaikenee ja katsoo hämmentyneenä erästä lehtiartikkelia. Lehtiartikkelin otsikossa lukee:
rakastatko sinä minua vielä?