Kirjoittaja Aihe: Eikä se edes sattunut, Lily/Severus, drama, angst, S  (Luettu 2626 kertaa)

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Nimi: Eikä se edes sattunut
Ikäraja: Sallittupa tämä taitaa olla
Paritus: Lily/Sev, Lily/James
Tyylilaji: Drama, angst...
Yhteenveto: Kiidontiellä oli asunut myös Lily Evans, Severuksen lapsuudenystävä, joka nyt makasi kuolleena maan alla. Ensimmäistä kertaa Lilyn kuoleman jälkeen Severus astui Kiidontielle.
Oma sana: En ole nyt ihan varma, kuuluuko tämä tänne vai Komero portaiden alla- osastoon, mutta menen siihen toivoon, että tämä on tämän alueen tekstejä. :) Kappale on Poika julman maan, oululaisen yhtyeen hyvin hyvin vanha kappale.
Haasteet: One true something 20- Severus Kalkaroksella
Vastuuvapaus: Kiidontie ja Langankatu ovat minun keksimiäni, muut maailman parhaimman kirjailijan, J.K.Rowlingin tuotoksia.

Eikä edes sattunut

 Severus Kalkaros asteli Kehrääjänkujaa pitkin ja katseli ympärilleen. Hänen mustat silmänsä loivat oudon hehkun aamuiseen tunnelmaan, kello oli vasta seitsemän, joten ketään ei näkynyt liikkeellä. Severus huokaisi ja kääntyi Langankadulle, joka oli jo paljon arvostetumpi, kuin Kehrääjänkuja.

Tähän kaupunkiin synnyin kauas pohjoiseen,
missä jäinen tuuli tunkeutuu sielun syvyyteen
Missä ihmiset on tottuneet työtä tekemään,
otsa hiessä leipänsä syömään.


 Taas Severus huomasi Langankadun kauneuden, vaikka olisi mieluiten kieltäytynyt katsomasta katua. Se oli kokonaisuudestaan hyvin erilainen, kuin Kehrääjänkuja, vaikka kadut olivatkin lähekkäin. Langankadulla esimerkiksi paistoi aina aurinko, oli talvi tai kesä tai ilta tai päivä. Kehrääjänkujalle ei taas moista iloa suotu, se oli synkkä, liian synkkä. Mutta sopi hyvin sellaisen ihmisen asuinpaikaksi, kuin Severus.

 Severus kääntyi Langankadulta rikkaiden asuintielle, joka omisti nimen Kiidontie. Kiidontiellä oli asunut myös Lily Evans, Severuksen lapsuudenystävä, joka nyt makasi kuolleena maan alla. Ensimmäistä kertaa Lilyn kuoleman jälkeen Severus astui Kiidontielle.

Mä oon poika, poika julman maan
Syntynyt, syntynyt uhrautumaan
Vuoksi pelkän kunnian vaan, aina maksaa saa poika julman maan


  Kiidontie oli tismalleen samanlainen, kuin se oli ollut viimeksi Severuksen siellä käynnin jälkeen. Severuksesta oli tuskaa käydä sellaisella tiellä, jonne aika näytti pysähtyneen. Hän saattoi yhä nähdä Lilyn ja itsensä juoksevan nauraen tien toiseen päähän ja kääntyvän metsään, joka loisti yhä samanlaisena kuin ennen. Hän saattoi yhä nähdä Lilyn ja itsensä istuvan Kiidontie yhdeksikön aidalla auringon luodessa helliä kuvia Lilyn punaisiin hiuksiin.

 Severus huokaisi ja tihensi askeliaan. Hänen yksinkertaisesti täytyi päästä käymään edes talon numero yhdeksän portilla. Lilyn vanhemmat asuivat yhä siellä, sen Severus tiesi, mutta hän ei aikonut mennä heidän taloonsa asti. Ties mitä sieltä löytyisi.

Minä ja Kati oltiin 18 vaan, ja me uskottiin ettei rakkaus pysty kuolemaan
Mut mä sain käskyn lähtee armeijaan, Kati ei mua jaksanut ottaakaan


 Severus kosketti kädellään porttia ja kyyneleet alkoivat valua miehen kasvoilla. Yhtäkkiä hän tunsi olevansa vanha, liian vanha. Hän oli jo astumassa poispäin, kun kuuli Lilyn isän huutavan häntä nimeltä. Lilyn isä pyysi Severusta käymään.

 Epäröiden Severus astui kynnyksen yli ja katseli hennossa talossa ympärilleen, kaikki oli tismalleen samalla tavoin, kuin ennenkin. Lilyn isä höpötti jatkuvasti, mutta Severus kuunteli vain puolella korvalla, jos silläkään. Hän käveli yläkertaan ja pyysi lupaa saada käydä Lilyn entisessä huoneessa. Lupa annettiin.

Mä oon poika, poika julman maan
Syntynyt, syntynyt uhrautumaan
Vuoksi pelkän kunnian vaan, aina maksaa saa poika julman maan


 Lilyn huone oli tyhjä, vain sänky ja pöytä olivat paikallaan. Severus käveli ikkunan luokse ja huokaisi taas erittäin syvään, syvemmin kuin koskaan ennen. Hän istuutui sängylle ja käänsi katseensa vastapäätä olevaan seinään.

 Seinä oli valkoinen ja sen oikeassa ylänurkassa oli selvästikin jotain, jokin paperi. Severus yritti tihrustaa silmillään ja tajusi sen olevan pergamenttia.

Nyt mä hiljakseen kävelen työvoimatoimistoon, vaikka tiedän jo mitä ne sanoo "sori mut mitään ei oo"
Mä katson ympärilleni, ja missä mä oon
Jäinen tuuli tunkeutuu sisään puseroon


”Tulejo”, mies kutsui heilauttaen taikasauvallaan. Pergamentti lensi heti hänen käteensä ja sen päällä luki hänen nimensä.

 Severus aukaisi kirjeen. Siinä oli tasan kolme sanaa.

 Minä rakastan sinua.

Mä oon poika, poika julman maan
Syntynyt, syntynyt uhrautumaan
Vuoksi pelkän kunnian vaan, aina maksaa saa poika julman maan
julman maan, julman maan, poika julman maan


meFaireCroire

  • Korpinpoikanen
  • ***
  • Viestejä: 238
Vs: Eikä se edes sattunut, Lily/Severus, drama, angst, S
« Vastaus #1 : 21.08.2011 18:47:02 »
Oi olipa ihanan herkkää ja kaunista tekstiä !
Aina kun vain näen ficin parituksella Lily/Sev, niin voi olla varma että luen sen suurin odotuksin, enkä kyllä pettynyt tähän(kään) !
Surullista, että Lilyn rakkaus paljastui liian myöhään, mutta parempi sekin kuin ei milloinkaan !  :D
Lainaus
  Kiidontie oli tismalleen samanlainen, kuin se oli ollut viimeksi Severuksen siellä käynnin jälkeen. Severuksesta oli tuskaa käydä sellaisella tiellä, jonne aika näytti pysähtyneen. Hän saattoi yhä nähdä Lilyn ja itsensä juoksevan nauraen tien toiseen päähän ja kääntyvän metsään, joka loisti yhä samanlaisena kuin ennen. Hän saattoi yhä nähdä Lilyn ja itsensä istuvan Kiidontie yhdeksikön aidalla auringon luodessa helliä kuvia Lilyn punaisiin hiuksiin.
tuo oli ehdoton lempikohtani, kerronta oli niin haikeaa ja kaunista (anteeksi, toistan itseäni)
Laulunpätkät eivät aina sopineet tilanteeseen, mutta jotkut sopi asiaan oikein hyvin.
Kiitoksia tästä ! 

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Eikä se edes sattunut, Lily/Severus, drama, angst, S
« Vastaus #2 : 21.08.2011 18:58:53 »
meFaireCroire, Lily/Sev on munkin yksi lempiparituksistani, ja sitä on aina liian vähän :D Kiitokset kommentistasi :)

FakeLove

  • Sisäinen velho
  • ***
  • Viestejä: 255
  • Riippuvainen Severus Kalkaroksesta ♥ PixieBronze87
Vs: Eikä se edes sattunut, Lily/Severus, drama, angst, S
« Vastaus #3 : 24.08.2011 17:10:04 »
Voi, tää oli niin haikee ja ihana! Lily/sev paritus ja otsikko kiinnitti huomion, onneksi luin -> tykkäsin :) Loppu oli myös tooosi ihana ja laulun sanat sopi hyvin tähän.


"Who do you imagine wants to attack children like yourselves?"
"Hmm, let's think... Maybe... Lord Voldemort?"

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 728
Vs: Eikä se edes sattunut, Lily/Severus, drama, angst, S
« Vastaus #4 : 30.08.2011 09:56:42 »
Kaunis laulu, kaunis tarina  :) Olisin toivonut vähän tarkempaa mainintaa siitä missä pergamentti oikein oli ja jos Lilyn huone oli tyhjennetty niin miten se kirje oli säilynyt siellä (tai sit oon vaan tyhmä enkä tajuu...). Tykkäsin siitä miten kuvailit noita katuja, kuvittelin heti sellaisen ihanan lähiön jossa paistaa aina kellertävä lämmin auringonvalo (minullako muuttokuume, eheeei...).

Jotenkin ihanaa, että Lilyn isä tunnisti Severuksen ja pyysi sisälle :) En oo koskaan oikein ajatellut Evanseja muuta kuin että he olivat ylpeitä kun Lily oli noita. Ehkä saadaan lukea sulta jotain Evanseista? ;) Tykkäsin kaiken kaikkiaan. Ihana ja lämmin tarina, vaikka Severusta kävi sääliksi...

Penber

  • Vieras
Vs: Eikä se edes sattunut, Lily/Severus, drama, angst, S
« Vastaus #5 : 30.08.2011 10:35:30 »
Oon vaan niin tykästyny tähän paritukseen. Ehkä just tämän haikeuden takia, mikä tässäkin ficissä niin vahvasti elää. En tiedä sopisiko tälle parille edes mikään überonnellinen loppu. Tästä voimme ainoastaan syyttää canonia! D:< Se tuhosi tämän suhteen jo ennen kuin se edes kerkesi alkaakaan! Mrr.

Mutta joo. Pidin katujen kuvailusta. Mistä noi nimet on kyhäisty? :D Kehrääjänkuja tietysti on kirjasta (siellähän se mainittiin), mutta entäs nämä muut? Severus oli tässä ihanan melankolinen. Jotenkin se piirre sopii siihen hahmoon vaan niin hyvin. Myös Lilyn isä oli ihana pieni sivuhahmo tässä pikkuruisessa oneshotissa, siellä taustalla höpisemässä omiaan!

Mmm. Yhden kirjoitusvirheen pongasin...

Lainaus
Kiidontie oli tismalleen samanlainen, kuin se oli ollut viimeksi Severuksen siellä käynnin jälkeen.
Kuin sana ei tarvitse pilkkua edelleen. Tuolla tekstissä tais olla toinenkin kuin sana, mutten nyt muista missä se siellä oli.

Toinen mikä vähän hämmensi oli tuo pergamentipalan paikka. Oliko se jossai katonrajassa? :----D Aika hassu paikka sille. Joku lipastonlaatikko olisi ollut uskottavampi. Mut enigeis, ei se nyt niin vakavaa ole.

Mutta joo. Tykkäsin. Ihanaa melankoliaa tähän aamupäivään! Kiitos siis! n___n

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Eikä se edes sattunut, Lily/Severus, drama, angst, S
« Vastaus #6 : 19.09.2011 18:44:03 »
Fakelove, Kiitos!
Fubuki, laulu on yksi monista suosikeistani, isäni laulaa sitä aina ja siksi halusin oikeastaan tehdä tämän ficin. :) Ja joo, Evanseista, Lilystä ja Sevistä tulee multa tulevaisuudessa ihan sataprosenttisen varmasti lisää tekstiä! :D Kiitos kommentistasi.
Penber, Jep, mäkin tykkään, ei rakastan tätä paritusta! Sev/Lily on vaan niin ihana paritus, että halleluja. Melkein menee Sirius/Lilyn yli... (huom: melkein) Katujen nimet oli ihan omasta päästä, minkä toki varmaan huomaakin, (köh,köh..). Kiitos itsellesi kommentistasi, se piristi päivääni :)

- Miusamo