The Wolwes of Mercy Falls, Appelsiinintuoksuista [S, Sam/Grace]

[Lunella]

Otsikko: Appelsiinintuoksuista
Fandom: The Wolwes of Mercy Falls (Väristys & Häivähdys) //Classick lisäsi fandomin otsikkoon
Paritus: Sam/Grace
Genre: angst, romance, ficlet
Ikäraja: S
Disclaimer: Henkilöt tai alun laulunsanat eivät ole minun, vaan ne kuuluu Maggie Stiefvaterille.

A/N: Oi kyllä. Mietin otsikkoa yli tunnin ja ei meinannut mitään tulla mieleen. Jotain appelsiinintuoksuisia ja yhteisistä hetkistä, mutta ää. En sitten vieläkään ole ihan varma tuosta otsikosta, mutta en jaksa enää, joten olkoon noin. : D

! Saattaa spoilata kirjasarjan kakkososaa, Häivähdystä !

Appelsiinintuoksuista

Syliini käperryt rakkain
otat kiroukseni omaksesi kuin varkain.
Menetän sinut,
sinä
menetät minut.

Gracen kasvoilla on hymy, joka kertoo onnesta. Hän painautuu vasten minua, jolloin kierrän käteni hänen ympärilleen. Ulkona on kylmä ja räntäsade ropisee ikkunaa vasten, mutta kylmyys ei pääse sisälle asti ja voimme katsoa televisiosta tulevaa elokuvaa rauhassa. Tai Grace katsoo, minä mietin uusia laulunsanoja kuvaamaan tätä hetkeä, kun kerrankin voimme vain olla. Meidän ei tarvitse miettiä, muutunko sudeksi ja milloin. Se kaikki on nyt takanapäin, joka tarkoittaa onnen ja rauhan säteilevän minustakin.

Olin jo melkein unohtanut, millaista on elää ja olla ihminen. Milloin viimeksi saatoin tuntea talven kylmän roudan ihmisihollani? Milloin viimeksi saatoin käpertyä sohvanurkkaukseen pakkasten paukkuessa ulkona? Siitä on niin kauan, että en meinaa edes muistaa.

Rakastamani tyttö vierelläni on kuitenkin uutta ja tahdon pitää Gracen lähelläni. Hän tuoksuu appelsiineille ja tiedän sen johtuvan shampoosta, millä hän aamuisin pesee hiuksensa. Tuoksu rauhoittaa minua, sillä se pyyhkii myskisen tuoksun Gracen iholta, jota en halua haistaa. Se tuoksu saa levottomuuden heräämään sisälläni ja vaikka kuinka haluaisin unohtaa koko jutun - ajatella, että se on mielikuvitukseni tuotetta, tiedän sen olevan siellä.

Gracen sisällä on susi, joka pyrkii vapaaksi. En tiedä, onnistuuko se, kun ei ole tähänkään mennessä onnistunut. Toivon huoleni olevan turhaa ja yritän ajatella kaikkea muuta, kuten Gracen naurua, kun elokuvassa tapahtuu jotakin hauskaa. Hänen naurunsa on täynnä tunteita ja ahdistus sisälläni kasvaa. Minun pitäisi iloita ja olla onnellinen yhdessä Gracen kanssa, mutta se on mahdotonta.

Hetki sitten tuntemani rauha ja onni ovat poissa ajatuksieni harhaillessa kielletylle alueelle, josta emme puhu ääneen. Tiedän, että Grace tietää ja tuntee suden myös. Joskus olen huomannut hänen jäävän kuuntelemaan jotain, mitä en itse kuule. Se pelottaa minua enemmän kuin mikään muu. Pelkään, että sudet vievät Gracen minulta, niin kuin ovat vieneet jo monta muuta rakastani. Emme koskaan lausu Gracen kanssa pelkojamme ääneen. Haluamme vain iloita yhteisistä hetkistä, jotka meille suotiin, vaikka toivon piti olla jo kuollut.

Minun piti olla susi. Gracen piti olla ihminen. Silti nyt joku on pahasti vialla ja vaikka en enää ole susi, vaistoan yhteisen aikamme loppuvan kesken. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä, kun Grace painaa päänsä vasten rintaani ja haistan myskisen tuoksun sekoittuvan appelsiiniin. Varovasti painan huuleni Gracen päälaelle kuin pelkäisin hänen särkyvän ja toivon, että suudelmin voisin pelastaa rakkaan tyttöni hänen sisällään raivoavalta sudelta.

[Solembum]

Häivähdys.

Miten tiesitkin, että mä oon koko viikon kirjotellut ficlettejä tosta sarjasta? En tosin vain Samista ja Gracesta, vaan muustakin porukasta. Sitä ne kesäduunin kahvitauot teettää.

Mutta juu, toi ei ollut kyllä kommentti eikä mikään. Ja mun ihan oikeesti piti kommentoida jotain fiksua.
Eli siis. Pidin kovasti, etenkin kun nämä olivat Samin ajatuksia. Grace on päähenkilönä ihan ok, tavallista siedettävämpi, mutta näistä kahdesta mä olen aina pitänyt Samista enemmän. Oli siis ihanaa lukea pojan ajatuksia, ei sen korviaan myöten rakastuneen tytön, joka pelkää muuttuvansa sudeksi. Niitä oli Häivähdyksessä liikaa.
Tää ficci kuvaili kauniisti, kuinka Sam suhtautuu väistämättömään, siihen petoon, joka vaanii Gracen sisällä. Ja kuinka niiden rakkaus kestää. Ja mä en oikeesti tiedä, mitä selitän, sori, oli pitkä päivä töissä -.-
Mutta pidin kovasti, kirjoita ihmeessä lisää.

Olipas taas rakentavaa ja silleen.
Mutta kommentoin, olen ylpeä!

[Lunella]

Oi, kiitos kommentista Solembum! Onks sulla niitä sun ficlettejäs missään täällä finissä, tai olisitko halukas laittamaan tänne? Näistä Mercy Fallsin susista ja muista on niin vähäsen tekstiä, että mä ainakin olisin innokas lukemaan muitankin kuin omia tekstejä. :')
Mäkin muuten tykkään Samista enemmän kuin Gracesta, joka on ehkä vähän liian tavallinen tyttö ja niiin rakastunut kuin olla ja voi. Kyllä se on ihan suloista luettavaa, mutta joo. Ja ei kommentin aina tarvii olla rakentava - minkälainen tahansa kommentti piristää mua ainakin.

[Garesu]

Suloista, niin suloista.

Tykkään siitä, että kirjoitit tämän ikään kuin tukemaan kirjan tapahtumia. Kuin tämä kuuluisi itse kirjaan, mutta se on vain jätetty pois. Tämä vain sopii niin hyvin siihen samaan lenkkiin kirjan lukujen kanssa. Vielä enemmän tykkään siitä, että tämä on kirjoitettu Samin näkökulmasta. Kirjassakin Samin näkökulma on mun mielestä kiinnostavampi.

Ihanan melankolista ja silti kauniin hempeää, luen mielelläni lisää. (Cole/Isabelleä, maybeeee?)

Garesu ♥

[Lunella]

Kiitos sinullekin, Garesu. ♥
Cole/Isabellea voin yrittää kirjoittaa myös, vaikka hahmoina ne on mulle ehkä vielä vähän vieraampia kuin Sam ja Grace (tosin Cole on kyllä niin söpis, että siitä on ihan pakko kirjoittaa!). Mulla on jo oikeastaan jonkinlainen ideakin valmiina, että pitäisi vaan saada kirjoitetuksi. :')

[Kaatosade]

Kommentinkerjäyshaasteesta, iltaa. Kylläpä muuten yhden kommentin kirjoittaminen osasikin lopulta mennä äärimmäisen vaikeaksi asiaksi. Ensinnäkin sain fandomiksi juuri sen ainoan, josta en missään nimessä halunnut lukea ficciä, koska rakastin Väristystä ihan hulluna enkä halunnut spoilata itseäni kakkososasta. Oli siis pakko lukea Häivähdys ennen kuin pystyin lukemaan tämän ficin, ja kirjan saaminen käsiini ei ollut ihan yksinkertaista. Sitten lopulta sain sen luetuksi, ja tulin kipeäksi. Että kirjoitan nyt tätä kommenttia sitten olotilassa jossa ei pitäisi ikinä kirjoittaa kommentteja. Kuumetta, huimausta, epätodellista oloa, ja esim. kaulan imusolmukkeet tuntuu noin tennispallon kokoisilta. Anteeksi siis odotus ja luultavasti myös erittäin hämärä kommentti. Yritän.

No, itse ficciin sitten. Se oli erittäin suloinen, kuten tällä parituksella olevasta ficistä saattoi odottaakin. Ovat sellaisia kyyhkyläisiä kyllä canonissakin, ettei kovin monessa sarjassa. Oli ihana, että kirjoitit Samin näkökulmasta, koska sillä on aina niin romanttisia ajatuksia. Tilanne oli helppo nähdä mielessään, Sam nauttimassa rakkaansa läheisyydestä ja miettimässä sanoituksia. Erittäin IC hahmo, mikä on aina erittäin iso plussa tekstille.

Tämä ficci sopi kirjan kanssa yhteen niin täydellisesti, että voisi ihan hyvin löytyä itse kirjasta. En osaa oikein sanoa, onko se mielestäni vahvuus vaiko heikkous. Vahvuus sikäli, että hahmot ja tilanteet on kyllä sisäistetty todella hyvin. Mutta toisaalta tuntui sitten myös siltä, ettei tässä ollut mitään, mitä ei olisi kirjassa itsessään jo nähty. Tavallaan toivoin, että tässä olisi kehitelty aihetta vähän pidemmälle ja omalaatuisemmin, että tässä olisi ollut jotakin omaa. Vähän vaikea kyllä pohtia tällaista kun en tiedä, mitä olet kirjoittaessasi tavoitellut.

Tunnelma joka tapauksessa on tässä hieno, siinä on rakkautta, onnea ihmisenä olemisesta, mutta myös paljon huolta ja levottomuutta Gracen puolesta. Pelkoa siitä, loppuuko heidän onnensa Gracen sairauden vuoksi. Ja myös se tulee esille, että miten rakastavaisia tässä ollaankin, kaikista asioista ei silti voida puhua. Molemmat yrittävät olla huolestuttamatta toista ja pilaamatta toisen onnellista olotilaa, joten he pitävät ahdistavat ajatuksensa omana tietonaan. Se on kovin inhimillistä.

Vaikea keksiä mitään muuta sanottavaa, kun ajatukset karkailevat kuumeisesta päästä. Ihana pikkuficci ihanasta fandomista, hyvin tavoittanut alkuperäisen tunnelman. Kiitoksia. <3

[Lunella]

Oi, kiitos Pics, että kommentoit vaikka ootkin kipeänä. ♥ Mä mietin jo tätä kirjoittaessani, että onko tää liiaksi canonia, niin että saako tästä mitään uutta irti ja mukaileeko tämä liiaksi kirjojen tapahtumia. Halusin kirjoittaa jotain, mikä sijoittuisi Väristyksen ja Häivähdyksen välille, mutta, niin. Halusin kirjoittaa siitä tyyneydestä ennen myrskyä, ennen kuin Gracen sisällä olevasta sudesta tulee enemmänkin kuin vain se suden tuoksu hiuksissa.
Kiva kuulla, että tunnelma on onnistunut ja hahmot ic'itä! Väristys&Häivähdys oli mulle sikäli vaikea fandom kirjoittaa, koska tykkäsin niin paljon kirjojen tunnelmasta ja hahmoista. Pelkäsin, että failaan ihan täysin, mutta jeij, hienoa jos pidit. C:

Ja ei mua ollenkaan haitannut, että kommentissa kesti! Itsekin pidin ihan mielettömästi Väristyksestä (ja Häivähdyksestäkin), etten olisi varmastikaan sun tilanteessas halunnut spoilautua Häivähdyksestä. Paranemisia. ♥