Hiljaisuudessa odotan, H/D, S

[insatiable]

Title: Hiljaisuudessa odotan (My silence still keeps me on waiting)
Author: insatiable
Rating: S
Pairing: ei suoraa, pohjalla H/D
Gernre: Angst

A/N: Käännös omasta ficistäni, alunperin siis englanniksi, mutta päätin kääntää suomeksi sitten. Ficci on periaatteessa pelkkää ajatuksenvirtaa, mutta lähtökohtana tilanne, jossa Harry ja Draco ovat olleet yhdessä, joskus kaukana menneisyydessä, eikä Harry koskaan luovu toivosta.

                                         

*

Hiljaisuudessa odotan

Melua, ääntä kaikkialla. Hiljaisuuden peittää vanhan miehen yskiminen, nuoren naisen kimakka nauru, pienen lapsen itku, äidin lohduttava lepertely. Meluun sekoittuu keski-ikäisen miehen huuto, vaimon jäkätys, lapsen tuhahtelu. Kahvilan seinät, kylmät ja kovat voimistavat ääntä antaen sen kaikua. Työntekijä ottaa tilauksia hymyillen, kävelee kassalle kasvoillaan kyllästynyt ilme. Asiakas vasta kohteliaasti, kääntyy lehteensä päin tympääntyneenä. Tyttö puhuu kännykkäänsä vihaisena, katsoo ystäväänsä näyttäen peukaloa. Nuori mies istuu nurkassa kuunnellen melua. Hiljaa. Miehen hiukset – mustat ja sotkuiset – peittävät korvat ja otsan. Ne pyrkivät peittämään silmät, mutta eivät jaksa vielä. Miehen silmät – vihreät ja syvät – tuijottavat eteenpäin. Etsien jotain löytämättä sitä, vielä ei ole aika. Miehen suu – huulet punaiset ja ohuet – on kireä ja miettivä. Se haluaisi sanoa jotain, vaan mies pitää sen kiinni. Ei. Ei ole aika.

Jos löytäisin sinut myöhemmin, ja asiat olisivat kauniimmin, paremmin, voisin tehdä vuoksesi mitä vain, sanoit. Siitä on jo aikaa. Vuosia on kulunut. Olen odottanut, odottanut, vuoksesi valvonut, huutanut, katsonut. Tahtonut. Tahdoin sinun näkevän, kuinka sinusta välitin, välitän. Ei se ole kadonnut. Vaan sinä olet.Missä olet. En tiedä. Minä olen tässä. Tässä minä olen. Olen ollut tässä jo monta vuotta. Silti se tuntuu kuin hetkeltä. Aivan kuin ne päivät, viikot ja ehkä kuukaudet. Niin. Ne me olimme yhdessä, kauemmin kuin jaksan uskoa. Silti uskon. Uskon, koska tahdon. Tahdon, koska uskon. Kun lähdit, en tahtonut uskoa. Sydämeni oli sinun, sinä olit minun. Minä olin sinun, sydämeni minun.Kun veit minun sydämeni, veit itsesi. Olit sydämeni, veit sen. Yhä odotan, koska uskon. Jonain päivänä näen sinut, koska niin monta päivää olen tässä istunut huomaamatta mitään. Vaikka huomaanhan minä kaiken. Vaan kukaan ei minua. Mutta odotan. Koska, kun minut huomataan, huomaan sinut. Sinä huomasit minut, ja tulet aina huomaamaan. Ei kukaan muu ole huomannut. Olen aina tässä, vaikka kukaan ei huomaa. Kunnes kuulen nimeäni huudettavan. Silloin näen sinut. Ei vielä.

*

[Merrrí]

Tiäkkö mitä ystäväiseni?
Minusta tuntuu ettei tätä tarvi edes betata, koska minä en ainakaan huomannut mitään virheitä, joista huomauttaa.
Ja tiäkkö vielä jotain muutakin?
Varmaan tiedät, mutta minusta olisi mukavaa lukea tämän alkuperäinen versio ^^ Olkoonki niin että minun englanti ei ole mistään parhaimmasta päästä..

Niin, ja jotta en täysin offaile tätä, niin sanon että tämä on lumoava. Kaikkia..kuvauksia? Ihmisten reaktioita? Nautin niin suuresti tästä, vajoan todennäköisesti jonnekki lattialle koirien kanssa, sulasin niin paljon tuosta kaikesta tapahtumasta tuolla.
Ja sitten tuo Harryn (tai ainakin oletan sen olevan Harry) ajatukset olivat niin..fluffymaisia, nuo sydämestä ja toisen omistamisesta puhumiset olivat niin herkkiä. Taidokasta, miksi sie saat tällaista herkkää aikaan? Alan kateelliseksi, ku itsellä tulee vain sellaista karkeaa angstia.. >:
Voihan, nyt mie alan vinkumaan sitä alkuperäistä.
Ai niin, mulla oli joku sivuajatus siitä, että millainen aika oli ennen tätä ja milloin tämä kaikki tapahtuu? Ehkä se ei ole niin oleellista, mutta minua jäi mietityttään

Niin, siis, joo.. Menikö vähän tyhjänpäiväiseksi tämä kommentti taas... :3
Merrrí kiittää tällaisesta angstisesta tekstistä, joka kaikessa kuvaavuudessaan sulatti minut lattialle koirien seuraksi ^^

Ps. Ei olisi pitänyt lukea tätä ennen Kaunis Maailma- ficciä, koska nyt väkisinkin ajattelen tuon Harryn tilalle Dracon ):

[Natural]

Ah, aivan ihana oli. En keksi oikein sanoja kuvaamaan tätä, mutta tämä oli aivan täydellinen.
Kirjoitus virheitä en huomannut ja teksti oli todella sujuvaa ja kaunista. Tykkäsin .
enempää en enää keksi mitä sanois, kun tuo ficci vei kaikki ajatukseni ja sanani.

Kumarrellen ja kiitellen
Natural

[insatiable]

kiitos teille paljon !<: olen otettu kommenteistanne, ja kumarran niille ! <3'

[Siitakesieni]

Voi kun tämä oli kaunis Eksyin jälleen tänne finiin ja törmäsin sinun ficciisi, joten siksi taas kommentti sinulle, toivottavasti et pistä pahaksesi

En osaa oikein kuvailla tätä ficciä. Oli aika ainutlaatuinen, hyvin erilainen kuin mitä olen lukenut. Kaunis oli kyllä ja koskettava, surullinenkin. Vaikea sanoa mitään rakentavaa, koska tässä ei ollut mielestäni mitään virheitä. Oli aika lähellä täydellisyyttä, mutta täydellistä ei ole, joten säästelen sitä sanaa.

No mutta toivon, että jatkat kirjoittelua, ficcejäsi on ilo lukea. Kiitos tästä lukuelämyksestä!

[insatiable]

Kiitos paljon !! ^^ Ja hahhah, tuskin kukaan pistää pahakseen uutta kommenttia ficissä Ihanaa kuulla noin kivoja kehuja, kiitoskiitos ! Ja kiitos vielä kommentistasikin !

[TseiTsei]

Tuli tosi hyvä fiilis tämän lukemisesta, siis, todella rauhallinen, innostunut, ja niin... Kaikkea.
Kommentoin nyt vakkarilukijana, että sinä se osaat kirjoittaa hyvin (tähän aikaan aamusta ei tule järkevämpää tekstiä pahoittelen...)! Arvostan omalaatuista tyyliäsi ilmaista itseäsi, tässä(kin), aivan upeaa.

[insatiable]

TseiTsei; Hehhaha, ihanaa ku mie luulin jo tää on unohdettu ni jee kommentti nyt oon tosi iloinen ! ^^

Oi, vakkarilukija? Nyt mie punastun :') Ja ihanaa kuulla, että osaan kirjoittaa mielestäsi hyvin, ja kommentin järkevyyden puute ei ole aina huono asia ^^ jee, omalaatuinen : DD !

xoxoxo ins

[jaina]

KK-haasteesta hei!

Minua hieman jännitti, sillä otsikossa luki H/D. En pidä yhtään kyseisestä parituksesta, mutta helpotuksekseni sitä ei tässä oikeastaan kuvailtu. En itse asiassa ajatellut ollenkaan Dracoa, vaan jotakuta muuta, jota Harry ajatteli.

Kuvailu tässä ficissä oli tosi hyvää. Tuon alun "vastakohdat" todellakin toimivat. Oli hienoa lukea tuollaisia virkkeitä, kuten esimerkiksi "tarjoilija hymyilee asiakkaille, kävelee pois kyllästyneenä". Ne toivat tähän sen mielenkiinnon ja hienouden. Ilman tuollaisia kuvailuja ficci ei olisi ollenkaan ollut niin yhtä hyvä.

Hiljaisuuden peittää vanhan miehen yskiminen, nuoren naisen kimakka nauru, pienen lapsen itku, äidin lohduttava lepertely. Meluun sekoittuu keski-ikäisen miehen huuto, vaimon jäkätys, lapsen tuhahtelu.

Tässä kohdassa tuo ensimmäinen virke oli hyvä. Tuo toinen taas oli hieman turhaa mainintaa. Se ei siis haitannut minua, mutta kohtaus olisi toiminut ihan tuolla ensimmäiselläkin virkkeellä. Vaihtoehtoisesti tuota jälkimmäistä olisi voitu täydentää hieman enemmän, esimerkiksi kuvailemalla pikaisesti, minkälaista keski-ikäisen miehen huuto oli: karjuntaa, epätoivoista, vihaista...

Toinen kritiikki oli tuo loppu. Ficci loppui siis hyvin , mutta nuo lyhyet, hieman paljaat lauseet pätkittivät ja töksäyttelivät tarinan kulkua ja jatkoa.

Vaikka huomaanhan minä kaiken. Vaan kukaan ei minua. Mutta odotan. Koska, kun minut huomataan, huomaan sinut. Sinä huomasit minut, ja tulet aina huomaamaan. Ei kukaan muu ole huomannut.

Tarkoitin siis näitä. Niitä olisi voinut yhdistellä hieman pidemmäksi, yhtenäiseksi virkkeeksi pienten, lyhyiden lauseenpätkien sijaan. Uusi virke ei yleensä ala edes sanoilla "koska" tai "vaikka", vaan ne ovat sivulauseen heiniä.

Joka tapauksessa tämä oli hyvä tekstinpätkä. Kritiikit olivat omat mielipiteeni ja omat ajatukseni siitä, miten minä olisin ehkä tehnyt ficin. Ficci oli ihan hyvä näinkin. Kuvailu oli niin arkista (ha ha, en tarkoita tällä siis tylsää, vaan sait tekstin elävöitymään ja osasin kuvitella Harryn arkisen kaaoksen keskelle, eli toisin sanoen arkisuus tarkoitti tässä tapauksessa hienosti luotua kuvailua) ja hyvin tehtyä. En myöskään löytänyt kirjoitusvirheitä. Tässä ei kuvailtua hirveästi itse Harrya, joka oli hieman erilaisempaa ja vaihtelua.