Nimi: Älä tule enää takaisin
Kirjoittaja: Zobris
Beta: Ei käytössä, joten virheet ova omaa syytäni.
Ikäraja: K-11 (ilmoittakaa jos väärin!)
Paritus: Ron/Harry
Tyylilajit: Angst, Romance
Vastuuvapaus: Rowling omistaa Pottermaailman, minä vain leikin.
Lyhyesti:”Minä en rakasta sinua. Minä häpeän sitä että rakastuin sinuun”, vastaan ja katson mustahiuksista poikaa.
Sananen: Tätä oli hankala kirjoittaa, muutama totaalinen blackout tuli koettua. Toivon kuitenkin että tämä olisi edes jotenkin onnistunut. Kommenttia saa laittaa! =)
***
Emme ole puhuneet toisillemme aikoihin. Olen vältellyt sinua kuin ruttoa, mutta aina sinä olet paikalla, aina sinä olet läsnä. Minne ikinä menenkin, aina jokin tai joku muistuttaa sinusta. Olen kyllästynyt pakoilemaan ja toivomaan ettet olisi paikalla. Tässä me nyt kuitenkin olemme, samassa huoneessa ilman muita.
”Ron”, sanot hiljaa, ikään kuin pelkäisit minua.
”Harry”, vastaan niin välinpitämättömästi kuin vain osaan.
Hiljaisuus täyttää kamarin jälleen. Ensimmäiset sanat on sanottu ja pahin hetki on ohitse. Minä en ole pitkään aikaan ollut näin vahva, en ole pystynyt edes tervehtimään sinua ilman kyyneliä. Rohkeuteni on kuitenkin palautumassa ja päätän että tänään teen päätöksen tuskalleni joka on asunut sydämessäni liian kauan.
”Olen pahoillani, tästä kaikesta”, sanot ja katsot minua vetisillä silmilläsi. Kuinka hauraalta näytätkään nyt, istuessani sängyllä kyyneleet silmissä katsoen minua epätoivoisesti.
Suljen silmäni hetkeksi, kokoan voimiani. Minun on päätettävä tämä nyt.
”Sinä tiesit mitä teit”, vastaan hiljaa.
”Olen pahoillani”, toistat ja katsot minuun vihreillä silmilläsi.
Kiroan mielessäni sen päivän kun annoin sydämeni sinulle. Minä olin heikko ja tyhmä, olin sokaistunut rakkaudesta. Sinä vannoit rakkautta, mutta heti tilaisuuden tullen petit minut.
”Et sinä ole pahoillasi tapahtuneesta. Olet pahoillasi siitä että minä sain tietää”, vastaan vihaisena.
”Minä tarvitsen sinua, Ron Weasley! Minä olen aina rakastanut vain sinua, tiedät sen”, sanot minulle niiskuttaen. Katson sinua, mutta en tunne mitään muuta kuin surkeaa myötätuntoa. Rakkaus sinua kohtaan on haihtunut ajan myötä. Olen kasvanut, olen vahvempi kuin koskaan ennen.
”Minä en rakasta sinua. Minä häpeän sitä että rakastuin sinuun”, vastaan ja katson mustahiuksista poikaa.
Harry värähtää, sillä ymmärtää että tarkoitan sitä mitä sanoin. Hän tietää nyt, että minä olen päässyt yli hänestä.
”Et tarkoita sitä”, soperrat samalla kun kyyneleet vierivät poskiasi pitkin.
”Minä todellakin tarkoitan sitä, Harry. Minä en halua olla kanssasi enää. Minä olen päässyt sinusta yli, vaikka se on sattunutkin. Minä en halua olla lähelläsi, sillä minä kadun sitä että annoin sinulle sydämeni. Sinä otit sen ja murskasit sen”, vastaan. Silmäni kostuvat, mutta minä en välitä. Tällä kertaa minä olen se joka murtaa sydämen. Olen iloinen siitä että voin aiheuttaa sinulle tuskaa, olen iloinen siitä että saan sinut vihdoinkin tuntemaan samanlaisia tunteita kuin minä koin sinun takiasi.
”Sinä rakastit minua”, kuiskaat hiljaa, kyynelten valuen poskillasi ehtymättömänä jonona.
”Mene pois, äläkä tule enää takaisin luokseni. Minä pyydän”, sanon melkein kuiskaten.
”Haluan sinut…”, kuiskaat pää haudattuna kämmeniisi. Niiskutus on ainoa ääni jonka kuulen vaimeiden sanojesi jälkeen.
”Minä en sinua”, vastaan kovempaa kuin koskaan ennen.
Nousen ylös ja poistun kamarista. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin hymyilen. Minä tein sen, minä kerroin sinulle etten enää välitä. Minä sain sinut pois mielestäni.
