Nimi: Rakkauden harmoniaa, unta haihtuvaa
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: K-11
Genre: angst, romance, fluff
Paritus: Daphne/Fleur
En omista henkilöitä, ne kuuluvat ihanalle naiselle nimeltä J.K. Rowling. En saa tuotoksistani myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
A/N: Inspiraatio tähän tekstiin lähti
EVOIRAn kasaamasta Inspiraatiopaketista, Suvi Teräsniskan biisistä
Jos menet pois. Eli kyseessähän oli siis Inspiraatio paketissa-haaste, johon tämä menee muutaman muun haasteen lisäksi. Sitten täytyy sen verran tuosta itse tekstistä mainita, että näkökulma on Daphnen ja tapahtumat sijoittuvat Kolmivelhoturnajaisvuoteen. Mutta mutta, sen pidemmittä puheitta päästän teidät lukemaan. Ja tietenkin myös mielelläni kuulisin teidän mielipiteitä tekstistä.
Haasteita: Kärpäslätkähaaste, Inspiraatio paketissa, Kerää Kaikki Hahmot henkilöllä Daphne Greengrass, Aakkoshaaste kirjaimella R, Genrehaaste vol. 2, Femme10 ja Multifandom fandomilla Harry PotterAamuauringon ensi säteet maalailevat taivaankantta. Niiden lämmön saattaa jo tuntea, kevät on väistymässä. Kesää, vihdoinkin. Monet oppilaat ovat tulleet ulos, viettämään aikaa auringossa. Ystävien kanssa nauraen, tietenkin. Sinäkään et olet poikkeus, olet tullut myös. Kauempaa kuulen äänesi kaiken muun yli. Ranskalaisen aksentin sorahtelut putoilevat suustasi keveän naurunhelähdyksen saattelemana. Haluaisin tietää monia asioita, tietää mitä juuri sanoit. Vaikka se ei mitään ihmeellistä olisikaan. Äänessäsi on vain jotakin erilaista. Aivan omanlaista kauneutta, herkkyyttäkin. Mahdatko tietää sitä itsekkään?
Ajatukset tuntuvat lentelevän perhosten mukana taivaalla. Kenties itsekkin perhosen muodossa? Kauniissa unelmissa. En tainnut edes itse huomata. Yksi noista perhosista lauskeutuu varpaillesi. Katselet sitä pää kallellaan.
Mitä mietit?”Daphne. Hoi! Daphne!” Mustahiuksinen tyttö rikkoo yllättäen haavemaailmani utuisen pinnan. ”Onko jokin vialla, olet oudon hiljainen.” Niin kai, se oli toteamus.
Pansy kertoo jotain Dracosta ja siitä Potterin pojasta, päättäen kertomuksensa pilkalliseen nauruntyrskähdykseen. Koitan naurahtaa mukana, mutta se on vaikeaa. Ilotonta, en jaksa oikein innostua Dracosta saatika sitten Potterista. En vain saa silmiäni irti hänestä,
eräästä toisesta. Kauniista vaaleahiuksisesta ranskalaisesta tytöstä. Kukaan ei koskaan voisi ymmärtää minua. En tiedä oletko edes kiinnittänyt minuun huomiota. Ehkä olen vain yksi muiden joukossa, joku niistä luihuisista.
Vaikka olen kyllä tuntenut nopeat hipaisut kädelläni ohi kulkiessasi, huomannut tuijotuksesi. En vain tiedä mitä ajatella. Siinä on jotain erilaista kuin muilla, jotain paljon merkityksellisempää. Rakkautta? Pelkoa? Epävarmuutta? Välittämistä? En tiedä. Silmistäsi hehkuu jotakin, ei kylmää. Ei edes viileää, kunhan osaa katsoa oikein. Nähdä syvemmälle. Samalla kuitenkin antaa itsestään jotakin. Jotain vähän enemmän, särkyvää. Ihminen on niin kovin haavoittuvainen. Vaikka sitä ei itse myöntäisi. Hauras kuin kaunis kukka, jonka varsi tallotaan. Ehkä se täytyy vain kestää.
Kepeästi kädet vaeltavat kehollani. Sivelevät hiuksiani, siirtyvät alemmas. Pehmeät huulet painautuvat omiani vasten. Kieli sivelee kevyesti, etsii hitaasti tietään sisälle. Koskettelee tutkivasti. Sydämeni lentää jossakin kaukana, se on saanut onnen siivet. Kehossani tuntuu ihanaa kihelmöintiä. Jotain uutta. Kuiskaat kauniita sanoja korvaani. Silkkiset hiuksesi soljuvat kultaisina sormieni lävitse. Painaudut tiukemmin minua vasten. Olet niin kovin lähellä. Kevyesti näykkäiset alahuultani. Kädet jatkavat pikkuhiljaa matkaansa alemmas ja aina vain alemmas. Sivellen, varmasti koskettaen jokaista kohtaa. Sormesi piirtelevät kuvioita iholleni. Suustani pääse huokaus. Ah, tuntuu niin hyvältä...Yöllä herään yksin säpsähtäen, taas kerran kesken hauraimpien unien. Sydän tuntuu raskaalta ja kurkkua kuristaa. Näin unta sinusta. Jostakin kaunista, jostakin mistä unelmoida, pitää kiinni. Silti tuntuu pahalta, saavuttamattomuutta? Lattia on kylmä jalkojeni alla. Ikkunan takana kuu hohtaa hopeisena taivaalla, tanssittaa tähtiä. Kuura on muodostanut kuin köynnöksiä ikkunaan. Pieniä, hentoja kukkasia. Nojaan seinää vasten, hiukset valuvat olkapäille, solisluille. Kuun valossa kylpevää kultaa, ehkä. Aivan kuin sinun hiuksesi. Kaikki muistuttaa sinusta. Oikeastaan se on ihanaa. Toisaalta se satuttaa, repii rikki sisältä. Mietin vain, et kuitenkaan voisi rakastaa minua,
voisitko?En pysty enää istumaan aloillani, jokin vain estää sen. Jokin voima, kenties huuto? Vaikka sitä ei kukaan kuule, en itsekkään. Käytävät ovat autiot, kovin hiljaiset. Kevyet varjot leikittelevät seinillä jahtaavat toisiaan, pyörivät. Kuinkahan paljon kello mahtaa olla? En tiedä, ulkona on hämärää. Aurinko ei ole vielä nousemassa. Valkea yömekko hohtaa pimeässä, en jaksanut vaihtaa vaatteita. Ei kukaan kuitenkaan näe. Paljaat varpaat kipristyvät aamukasteisten ruohonkorsien ympärille. Väristys kulkee koko kehon läpi.
Järven pinta on tyyni. Tekisi melkein mieli mennä koskettamaan sitä. Rikkoa veden täydellinen hiljaisuus, harmonia. Siinä on vain jotakin idyllisyyttä. Rauhaa, aivan kuin sinussa.
Sinussa, se tulee vääjämättä mieleen, joka tapauksessa. En osaa päästää irti vaikka haluaisinkin. Kurkussa alkaa poltella, silmiäni kirvelee. En haluaisi itkeä, en toisten nähden.
Eihän täällä ole ketään. Istun nurmikolle, ei haittaa vaikka mekko likaantuisi. Kierrän kädet jalkojeni ympärille, heijaan edestakaisin. Aivan kuin äiti lastaan, läheisyyttä. Anna kyynelten valua poskilleni. Yksi kerrallaan vuodatan ajatuksiani ulos, kipua vuoksesi. Ehkä toiveenkin, jonkin sanattoman.
Haluan vain olla vierelläsi, muuta en tarvitse! Ehkä epätoivoista, en jaksa edes ajatella. Tärisen, on niin epätodellinen olo, tunne jostakin odottamattomasta, kauniista. Jostakin, joka helpottaa oloa, vie painon sydämeltä.
Voisiko olla? Kuin vastauksena oksa katkeaa takanani. Säikähdän, sydämeni tuntuu jättävän ainakin kaksi lyöntiä välistä. Varovasti käännyn katsomaan äänen suuntaan. Kultaisten hiusten välkkeestä ei voi erehtyä, ei ranskalaisesta aksentista.
”Daphne, onko kaikki 'yvin?”
Suvi Teräsniska - Jos menet pois
Aamuauringon sivellin värittää maan
Värit hauraat sulattaa jään
Sinä olet niin kaunis, en henkeä saa
Annoit aurinkos mua lämmittää
Jos menet pois, mitä minulle jää
Jos menet pois, kesä tää häviää
Jos menet pois, joet jäätyvät taas
Ja huurtumaan saat pihamaan pihlajan
Pohjantuuli liekillä leikittelee,
Mut valo lohtunsa tuoda jo saa
Valo seinillä kuin köynnös kiemurtelee
Saa puheesi sen kukkimaan
Jos menet pois, mitä minulle jää...
Taivas halkeaa
Rakkaus päällemme sataa
Lumen, jään sulattaa
Sade tää armahtaa
Sinä olet niin kaunis en henkeä saa,
Hetket unta on vain haihtuvaa
Sinä hymyilet kauniimmin kuin aiemmin
Sulta hetkeksi en rauhaa saa
Jos menet pois, mitä minulle jää...
Sinä olet niin kaunis en henkeä saa,
Hetket unta on vain haihtuvaa