Author: Sole
Fandom: Varjojen kaupungit
Genre: Romance, Angst, Drama, H/C
Rating: S
Pairing: Alec/Magnus
Disclaimer: VK kuuluu Cassie Clarelle, kappaleet ovat Adam Lambertin
Osallistuu Shuffle- ja Ikäraja10-haasteisiin.
Kappaleet (esiintymisjärjestyksessä):
Soaked, Better Than I Know Myself, Naked Love, Did You Need It, Whataya Want From Me, Never Close Our Eyes
Pessimisti
I will take you home
”Anna minä vien sinut kotiin asti, edes tämän yhden kerran”, Magnus oli sanonut Alecin päästäessä irti tämän kädestä sammuneen katulampun alla. Magnus oli yrittänyt tarttua hänen käteensä uudestaan, mutta hän oli vetänyt sen pois tämän ulottuvilta. Hän ei ollut tahtonut irrottaa otettaan Magnuksen kädestä toista kertaa. Ensimmäinen oli tehnyt jo liian kipeää.
Sammunut katulamppu oli räpsähtänyt päälle ja taas pois päältä. Päälle, pois, päälle, pois. Ja sitten se ei ollut enää syttynyt, tekoaurinko räpistellyt sateen mustaksi maalaamalla asvaltilla.
”Ei tänään”, Alec oli vastannut ja astunut askelen kauemmas Magnuksesta. Velhon jalat olivat seuranneet hänen jalkojaan, kengän astuneet hänen kengänpohjiensa kuvioihin märällä asvaltilla.
”Ei tänäänkään”, Magnus oli sanonut surullisesti ja tullut niin lähelle häntä, että oli voinut kumartua suutelemaan hänen huuliaan koskettamatta häntä mistään muualta.
”Ehkä huomenna”, Alec oli vastannut ja hymyillyt varovasti.
”Ei huomennakaan”, Magnus oli sanonut, ja Alec oli ajatellut tämän olevan ikuinen pessimisti.
Vaikka hänen vikansahan se oli, hän oli tehnyt Magnuksesta pessimistin.
Itkupilli
But you're the only one that knows me better than I know myself
Magnus tuntee Alecin paremmin kuin hän tuntee itsensä, se on varmaa. Hän ei ole edes tahtonut tuntea itseään niinä kahdeksanatoista vuotena, jotka hän on käyttänyt syyttämällä maailmaa kaikesta siitä paskasta, jota se on kaatanut hänen niskaansa. Vasta Magnuksen tavattuaan hän on päättänyt tutustua itseensä, siihen säälittävään täysi-ikäiseen itkupilliin, joka käyttäytyy kuin olisi vasta täyttänyt kahdeksan ja jolla on uhmaikä.
Magnus tietää, milloin hän surullinen ja vihainen, milloin hän tahtoo huutaa maailmalle sen olevan paska paikka. Ja Magnus antaa hänen huutaa, huutaa niin kovaa, kun hän vain pystyy. Kun hänestä ei enää lähde ääntä, Magnus vetää hänet syliinsä ja sanoo kaiken olevan kunnossa, vaikka mikään ei olisi. Suukottaa hänen mustia hiuksiaan ja kalpeita poskiaan, väittää sen muutuvan paremmaksi huomenna.
Se ei koskaan muutu, mutta silti Alec tuntee olonsa paremmaksi tietäessään, että Magnus aikoo olla hänen vieressään huomennakin.
Chihuahua
Take it off
Magnuksen rakkaudessa on niin paljon sellaista, jonka Alec tahtoisi vain riisua pois. Kaikenlaisia krumeluureja, joiden tämä luulee näyttävän hyvältä. Ulkonäkö, tekohymy, kosketukset, joiden on tarkoitus olla hänelle uusia ja ihmeellisiä, mutta jotka todellisuudessa eivät tunnu miltään.
Alec tahtoisi silittää Magnuksen hiuksia ilman lakkaa, suudella tämän huulia ilman että hänen omat huulensa värjäytyisivät milloin punaisiksi, milloin violeteiksi, mustiksi, sinisiksi, valkoisiksi. Katsella, kuinka tämä räpyttäisi silmiään, joiden yläluomilla ei olisi paksuja rajauksia ja ripsissä mascarakokkareita.
Alec tahtoisi Magnuksen rakastavan häntä, ei vain leikkivän leikkiä, jossa hän on tämän lelupoikaystävä, reikäiseen villapaitaan ja polvista puhki kuluneisiin farkkuihin puettu chihuahua.
Hymynaama
It was the spotlight - - shining so bright
Magnuksen asunto on puoliksi tyhjä. Alec on kerännyt tavaransa ja sullonut ne pahvilaatikoihin, jotka ovat pinossa eteisessä. Tämä on pakannut niihin puolet heidän yhteisestä elämästään, joka on kestänyt kolme vuotta, kaksi kuukautta ja yhden päivän. Nyt se on ohi, ja Magnuksen sydän tuntuu niin painavalta, että hän pelkää sen putoavan vatsaansa.
Kun Alec lopulta lähtee, Magnuksesta tuntuu kuin aurinko olisi sammunut, suuri keltainen parrasvalo taivaalla, joka on hymyillyt heille kokonaiset kolme vuotta, mutta lakannut hymyilemästä viimeisten kahden kuukauden aikana. Hymy on pudonnut sen pyöreiltä kasvoilta, ja hänen sydämensä putoaa hänen vatsansa läpi.
Alecin pahvilaatikot ovat poissa ja Alec niiden mukana. Magnus ei tiedä, minne Alec on mennyt, ja yrittää uskotella itselleen, ettei välitä. Hän viettää päivänsä maaten sängyssä sen vasemmalla puolella, Alecin puolella, joka tuoksuu Alecilta, onnellisuudelta. Hänen oma vuoteenpuolikkaansa haisee surulta ja itkulta, siksi hän lakkaa nukkumasta sillä ja siirtyy painaumaan, joka on jäänyt patjaan Alecin vartalosta.
Joka aamu Magnus avaa sälekaihtimet toivoen auringon alkaneen taas paistaa ja Alecin tulleen takaisin pahvilaatikoineen, mutta koskaan Alec ei tule.
Tomaattiviipaleet
What do you want from me, what do you want from me
”Mitä sinä tahdot minusta?” Alec oli kysynyt ensimmäisenä aamupäivänä, jonka hän vietti Magnuksen asunnossa katsellen, kuinka tämä paistoi itselleen munakasta ja hänelle tomaattiviipaleita. Hän oli jo syönyt aamupalaa Instituutilla, mutta oli sanonut:
kyllä kiitos Magnuksen kysyessä, tahtoiko hän puolet munakkaasta tomaattien lisäksi.
”Kaikenlaista”, Magnus oli vastannut ja kysynyt: ”Mitä sinä sitten tahdot minusta, Alexander?”
”En tiedä”, Alec oli vastannut rehellisesti, ”Tietäisinkin.”
Alecin leikatessa tomaattiviipaleet lautasellaan neljään osaan Magnus oli puhunut kissastaan, josta oli tullut röyhkeä syntymäpäiväjuhliensa jälkeen. ”Vaikka todellisuudessa sillä ei edes ollut syntymäpäivää”, Magnus oli myöntänyt hänelle imeskellen teelusikkaa, jolla tämä oli sekoittanut kahviaan, ”tahdoin vain syyn pitää juhlat, ja Miau sattui ensimmäisenä silmiini – mikä täydellinen tekosyy, eihän se edes osaa puhua ja sanoa vieraille, että täyttää kaksi vasta ensi vuonna.”
Alec oli kuunnellut Magnuksen puheripulia sanaakaan sanomatta ja syönyt kaikki tomaattinsa ja munakkaan puolikkaan. Puoliltapäivin he istuivat yhä keittiössä ja Magnus jatkoi puhumista ja joi välillä jäähtynyttä kahviaan. Alec oli alakanut hymyillä. Hänestä oli mukana kuunnella Magnusta.
Kun Alec oli lopulta sanonut, että hänen pitää lähteä, Magnus oli sanonut: ”Seuraavalla kerralla kun tulet kylään ja minä kysyn sinulta, mitä tahdot minusta, vastaat: poikaystävän, onko selvä?”
Alec ei ollut uskaltanut nyökätä, mutta tuli kuitenkin takaisin jo seuraavana päivänä.
Akvaario
Fight the sleep in your eyes
Magnus makaa Alecin sylissä ja napsauttaa sormiaan. Hänen sormenpäihinsä syttyvät siniset kipinät, jotka valaisevat huoneen kuin akvaarion lappu. Katossa liplattavat laineet, kipinät varisevat peitolle leikkien kalaparvea.
Alec siristää silmiään ja painaa kasvonsa Magnuksen niskaan. Magnus kietoo toisen käsivartensa Alecin ympärille ja mumisee tämän korvaan tahtovasa valvoa koko yön. Alec äännähtää hiljaa, eikä Magnus saa selvää, onko se
okei vai pelkkä
ei ilman o:ta ja k:ta.
”Sammuta se valo”, Alec pyytää ja takertuu sormillaan hänen paitansa rinnustaan.
”Mutta jos sammutan sen, sinä nukahdat”, Magnus huomauttaa ja levittää sormiensa haralleen. Uudet kipinät nuolevat hänen sormenpäitään ja kimpoilevat peitolta kohti kattoa. Hän liikuttaa etusormeaan ja saa ne piirtämään ilmaan pieniä ympyröitä. Hän vilkaisee Alecia, joka on kohottanut päätään ja katselee silmät suurina kipinöiden piirileikkiä, joka muuttuu tanssiksi Magnuksen huitaistessa ilmaa kädellään.
He valvovat katsellen kipinäkalojen uiskentelua makuuhuoneessa kunnes auringonsäteet livahtavat sisään sälekaihdinten raoista ja ne muuttuvat sinisistä vihreiksi.
”Voidaanko nyt mennä nukkumaan?” Alec kysyy ja haukottelee.
”Voidaan”, Magnus sanoo, puristaa kipinät nyrkkiinsä ja kietoo toisenkin käsivartensa Alecin ympärille.