Lasikuula: Tiesin kyllä että käyt aina välillä miun viestejä kattelemassa, mutta joo
Ja tavallaan nää miun "unificit" on henkilökohtasempia ja silleen you know.
Ja varmaan muutenkin siun on kivempi lukee kun tunnistat nuo henkilöt. Tosin Tuukkaa saat sit vähän arvailla (siinä on piirteitä aika monesta tyypistä).
Mutta kiitos ihanasta kommentista ja jatkoa on nyt heti luvassa, tosin ehkä vähän tylsempi tällänen "väliosio"
Title: Tanssilattian vahapatsaat
Genre: Drama
Rating: S
Sanamäärä: 262
Haasteet: Originaali 10 sanalla Ankara 3. Tanssilattian vahapatsaatVähän ajan päästä muutkin tytöt olivat vaihtaneet vaatteet ja valmiina lähtemään.
Kaikki alkoi olla jo melko kärsimättömiä ja jännittyneitä.
Tosin kyllähän sen arvasikin, sillä paritanssi ei todellakaan ollut mikään normijuttu mun ikäselle.
Ei olisi käynyt päinsä tehdä sitä muuten kuin pakosta.
Ja silti kaikki oli harvinaisen innoissaan.
Salissa pojat seisoskelivat porukoissa ja vilkuilivat meitä arvioiden.
Mä tunsin monta katsetta selässäni, kun kävelin niiden ohi liikunnanmaikka Sarin luo.
Oli kamalaa joutua arvioitavaksi, mutta toisaalta mäkin arvioin niitä, että sen puoleen.
”No niin. Tänään on siis luvassa paritanssia. Edelliskerrasta poiketen, saatte oman pariin koko tunniksi ja siten myös joudutte
tekemään kaksin verroin työtä. Mutta eiköhän se onnistu."
Voihan piip. Viime tunti oli mennyt ihan hyvin juuri sen takia, että paria vaihdettiin joka tanssin jälkeen, joten sitä joutui kestämään vain yhden biisin ajan.
Mutta nyt...
En olisi uskonut, että Sari oli niin ankara, mutta minkäs teit. Mukavistakin opeista löytyy aina pimeä puoli.
Jos nyt saisin huonon parin joutuisin kestämään sitä koko tunnin ajan.
”Okei. Nyt kaikki tänne ja voitte alkaa jakautua pareiksi. Tai sitten minä määrään ne!” Sari komensi ja pojatkin tulivat puolikaaren.
Katselin niiden kasvoja. Osa oli ihan mukiinmeneviä plus tietysti ne, joiden kanssa olisin ihan mielelläni voinut tanssia.
Tiesin kuitenkin, että ne taas ei halunneet tanssia mun kanssa, ja se olikin se ongelma.
Kului vähän aikaa, eikä kukaan liikahtanutkaan. Meidän luokan teinipelletkin oli kerrankin hiljaa.
”Hyvä on. Minä päätän ne sitten”, Sari huokaisi.
Se alkoi jakaa pareja ja odotin pelonsekaisin tuntein milloin se määräisi mulle jonkun.
Ne joita mä olin katellu meni yllättävän nopeesti, eikä jäljellä ollut enää kovinkaan montaa kivaa poikaa...