Nimi: Ónen i-Estel Edain
Kirjoittaja: Vlad
Fandom: Tolkien (TSH, Hobitti, Silmarillion, Keskeneräiset tarut)
Ikäraja: max. K11
Paritus: useita
A/N: Okei, tässä sitä mennään. Todennäköisesti tuun ficcailemaan enemmänkin Tolkienin tarinoista, joten perustinpa niihin liittyville mikroille ihan oman ketjun. En tiedä yhtään paljonko näitä on tulossa, mutta aina silloin tällöin luultavasti jotain. Yritän pitää tämän sellaisena matalan kynnyksen kokeilupaikkana, jossa voin kirjoitella kaikenlaista ja kokeilla, miten joku onnistuisi, jos saisin aikanaan ehkä jotain pidempääkin aikaan. Tolkien on ollut mulle perinteisesti vaikea fandom, mutta yritän päästä siitä ajatuksesta eroon. Osallistun myös Mikrofic-haasteeseen näillä ekoilla mikroilla. Toivottavasti joku eksyy näitä lukemaan, ja kaikenlaisia kommentteja saa tuttuun tapaan aina jättää.
Lintukoto
Tom Bombadil (91 sanaa) S
Iloinen, sininuttuinen veikko kulki itsekseen laulaen pitkin Halavaisen uomaa.
Hei, nöpö iloinen, suloinen, kaunoinen!
Kyseessä ei ollut kukaan muu kuin itse vanha kunnon Tom Bombadil, jonka lauluja jopa vanha Halavaukko ei voinut olla kuuntelematta. Tomin askel oli kevyt. Hänen mieltään idän Varjo ei kyennyt mustaamaan. Hänen mannuilleen ei mahtunut kuin vanha veikko Tom ja kaunis Kultamarjansa.
Tässä Tom, lysti Tom, Tom Bombadillo taivaltaa!
Huolta ei, vaivaa ei, kotona kaunis Kultamarja odottaa!
Kultamarjan hymy ja heleä ääni olivat Tomille aarteita kylliksi. Ei siihen enää mahtisormuksia tarvinnut, vaikka sellaista vanhalle Tomille kerran tarjottiinkin.
*
Nauru
Urwen Lalaith (74 sanaa) S
Ilman täytti nauru, joka kilpaili läheisen puron solinan kanssa jäämättä sille toiseksi. Pieni, kultahiuksinen tyttölapsi tanssi nauraen pehmoisella nurmella.
”Lalaith!” miesääni huusi.
Kutsumanimensä tyttölapsi oli saanut kilpakumppaniltaan. Nen Lalaith oli tuon puron nimi, joka kilpaa nauroi lapsen kanssa.
Ja onnellisia olivat nuo päivät, kun puro ja lapsi nauroivat kilvan.
Myöhemmin hiipi pohjoisen Varjon mailta tuuli, joka sammutti naurun Lalaithin huulilta. Ilkeä Henkäys riisti Dor-lóminilta sen valon, jonka kaltaista ei enää koskaan niille mannuille syntyisi.
