*
Title; Jos
Author; insatiable
Beta; Merrrí
Rating; S
Genre; Angst/Fluffy
Summary; Ydinlauseena;
Jos se kaikki olisikin ollut vain valetta.
A/N; Tuli himo kirjoittaa tästä monille niin tutusta aiheesta; lomaromanssista. Usein se ei pääty kauniisti ikuiseen rakkaustarinaan, vaan inhottavan arkisesti siihen, kun lentokone lopulta nousee ilmaan.
Jos
Edessä avautuu valkeus. Ei tyyntä myrskyn edellä, vain rauhallisuus vallitsee enkä minä edes taida huomata. Minun mieleni on kuin ukkosen aikaan – ei hiljaista ja kaunista hetkeä laisinkaan.
Ja minä pyyhin sen mielestäni pois jälleen kerran. Sen hetken, kun sanoit
jos voisin. Mutta kumpikin meistä niin varmana ja tuskissaan tiesi, huusi itselleen, ettei koskaan pysty.
Jos vain ensimmäisen kerran kun kohtasin katseesi, eivät sinun silmäsi olisi kiinnittyneet vasempaan nimettömääni ja ilmeesi värähtänyt pettymyksestä, pian siitä kuitenkin toipuen.
Jos olisin upottanut varpaani rannan hiekkaan jo edellisenä kesänä, olisit voinut huoletta katsella hiusteni leikkiä kilpaa aallokon kanssa. Olisin vailla syyllisyyttä voinut huudahtaa sinulle nimeni samalla, kun sinä nauroit ampiaisen häiritessä minua lennollaan.
Jos olisit tullut vastaan aiemmin, olisimme voineet sen pienen halauksen sijaan ehkä pitää toisistamme kiinni pidempään. Olisit kenties saattanut minut perille saakka, vaikka olikin vasta toinen ilta ja taivaalle loistivat kauempaa valot, jotka kutsuivat sinua.
Ehkä seuraavana päivänä olisit ottanut kädestäni jo ennen auringonlaskua ja olisit jo ennen iltaa painanut suudelman poskelleni. Silloin olisin voinut ilman tunnontuskia ohjata huulesi vasten omiani ja unohtaa ohitse lentävän katupölyn tunkkaisen hajun.
Mutta sinä tiesit, etten tule jäämään tai koskaan luoksesi palaamaan. Ja silti niin totisesti sanoit teidemme kohtaavan jälleen – ja kun niin kävisi, olisi se vastaus huutoosi yksinäisyydessä. Niin minulle, silmät totuutta vannoen, kuiskasit sen olevan rakkautta. Enkä minä kuunnellut, koska tieni oli jo kirjoitettu. Ehkä olisin silloin voinut sanella kohtaloni uudestaan. Olisin juossut kiinni tähdenlennon ja kuiskannut suunnitelman sille avaruuteen paluupostiksi.
Sait pitää minua sylissäsi viikon, ehkä jopa tunnin kauemmin ja minä sanoin
on aika mennä. Ja kun nostin lipun laukustani, jossa luki
kotiin, et tahtonut päästää irti kädestäni enkä minä antaa sinun hellittää otettasi.
Mutta siellä minä pilven päällä ja moottorilinnun kyydissä tiesin sinun seuraavan lentoani aina iltaan saakka, jolloin varjoni haalistuu pois mielestäsi.
Ja kun kotona laskin laukkuni pöydälle, en saanut estettyä tunteenpurkausta, joka viilsi kehoni lävitse. Jos vain olisinkin kuvitellut tuon kaiken ja välttynyt valehtelulta.
*