Nimi: Love me now, love me always
Kirjoittaja: ♥ DracoMalfoy♥
Beta: Ei ole...
Ikäraja: S
Paritus: Luna/Draco
Yhteenveto: AARGH, lue itse
Love me now, love me always
Luna käveli pitkin linnan kivistä käytävää. Ajatukset pyörivät hänen päässään. Eihän se voinut olla totta, ei mitenkään. Hän taisi vain kuvitella. Mutta siltikään se lämmin, kihelmöivä tunne rinnassa ei ollut kuvittelua. Ja se tunne oli syntynyt kun hän näki Draco Malfoyn. Luna ravisteli päätään. Hän kaipasi nyt lepoa. Ei hän mitenkään, ei mitenkään voinut olla ihastunut – ei, se ei ollut ihastusta – rakastanut Draco Malfoyyn. Poika oli aina ollut ilkeä hänelle, kiusannut häntä erilaisuudesta. Luna käveli sisään Korpinkynnen oleskeluhuoneeseen ja ohitti virnuilevat kasvot mitään sanomatta niinkuin aina. Hän meni makuusaliinsa ja asettui sängylleen varovaisesti, kuin olisi voinut rikkoa itsensä juuri sillä hetkellä. Lunan tuijottaessa kivistä kattoa rinnassa kupliva tunne ei hellittänyt. Nyt hän todellakin kaipasi mietintätaukoa. Tuo tunne oli syntynyt, kun Draco Malfoy oli kävellyt hänen ohitseen pihamaalla. Hän ei näyttänyt eikä tuntunut samalta kuin ennen. Draco oli yksin, hänen vaatteensa olivat hieman likaiset eikä hän tapansa mukaan pysähtynyt ilkkumaan Lunaa. Mutta eihän siinä ollut minkäänlaista syytä rakastua? Luna ei ollut koskaan ennen rakastunut. Hän oli joskus ihastunut Harryyn, mutta kun huomasi sen olevan vastakaiutonta niin unohti hänet nopeasti. Luna hipelöi retiisikorvakoruja korvissaaan ja huokaisi syvään. Eihän sängyssä makaaminen auttaisi mitään. Mutta mitä muuta? Menisikö hän puhumaan Dracolle? Ei, ensimmäinen vaihtoehto eli sängyssä makaaminen ja miettiminen oli sata kertaa parempi, joten Luna otti mukavamman asennon ja sulki silmänsä. Oli pakko kestää, pakko kärsiä. Hän sulki silmänsä ja huomaamattaan nukahti. Kun hän vihdoin yöllä heräsi koulupuku päällä, kalpeat, harmaasilmäiset kasvot katselivat häntä hyvin lähietäisyydeltä. Luna säikähti ja hänen sydämensä pamppaili tuhatta ja sataa. Voi luoja, Draco Malfoy.
”Mitä hemmettiä sinä teet täällä?” Luna päästi ruman sanan aivan vahingossa.
”Haloo. Olen Luihuinen. Tiedämme kaikki pahat keinot”, Draco naurahti rennosti. Voiluoja. Minä kutsuin häntä mielessäni Dracoksi, Luna säikähti.
”En kysynyt sitä. Kysyin miksi olet täällä.”
”Olen täällä sinun takiasi.”
”Minkä ihmeen takia?” Luna tunsi poskiensa punehtuvan. Tässä oli varmasti joku juju, eikä hän menisi halpaan.
”Minä tykkään sinusta. Ihan oikeasti.” Draco näytti aivan vakavalta. Luna punastui rajusti ja suuntasi päänsä alas. Draco kapusi hänen vierelleen sänkyyn ja suuteli tyttöä hellästi. Luna painoi päänsä Draco olkapäälle ja nukahti siihen, elämänsä parhaimpaan paikkaan. Aamulla hänen herätessään Draco kuiskasi:
"Haluatko tätä ihan varmasti? Jos rakastat minua nyt, rakastat minua aina."
"Ihan varmasti," Luna kuiskasi ja vaipui uneen uudestaan.
Tuli vähän pullamössöä, tiedän D: Koettakaas silti kestää! Ja päätin tehdä nyt tällaisen lyhyen vaihteeksi.
//Codename lisäsi ikärajan otsikkoon!