Kirjoittaja Aihe: Walk away from the sun, K-11 (osa 2, 29.6.), Blaise/Cedric  (Luettu 3493 kertaa)

Nici

  • Zabinin kotitonttu
  • ***
  • Viestejä: 500
  • Puusilmäkultakala
// Alaotsikko: Blaise/Cedric, Hatusta Nostettua II + muita

Title: Walk Away From the Sun.
Author: Kukapa muukaan kuin minä. Vähä-älyinen Nici-tonttu.
Beta: Itse lukaisin. : )
Disclaimer: En omista biisi(/ej)ä, enkä hahmoja. Kunhan vain pidän pelleilystä.
Genre: Fluff ja ripaus huumoria.
Pairing: Blaise/Cedric
Summary: Ei luihuinen voi ajatella mitään sellaista puuskupuhista. EIHÄN?

A/N: Elikkäs, tämä on kirjoitettu monenmoneen haasteeseen. Ensimmäisenä mainitsen FF100:sen, johon tämä menee sanalla 032. Auringonlasku. Tämä fic kuuluu myöskin Päiväkirja- ja albumihaasteen lisäksi Hatusta Nostettua II:seen. Albumihaasteeseen tämä menee kappaleella Seether - Walk Away From the Sun.

Kommentista olisin enemmän kuin kiitollinen. : ) Tämä on siis jatkoficci, joka käsittää tällä hetkellä kaksi osaa, mutta kirjoitan vielä ainakin kolme lisää. Seuraava osa ilmestyy todennäköisesti ensiviikolla. (En kyllä lupaa mitään)



Walk Away From the Sun


23.01. Keskiviikko

Hemmetin hemmetti, minä vain sanon. Se puuskupuh alkaa käydä hermoilleni. Hän on aivan liian komea ollakseen Puuskupuhissa, vaikkakin aivan liian puuskupuh ollakseen muuallakaan. Muutaman - VAIN MUUTAMAN - kerran olen jäänyt joulun jälkeen tuijottamaan häntä. Tänään hän huomasi sen ennen kuin ehdin ryhdistäytyä. HEMMETTI! Tiedättekö, mitä hän teki? Hän VIRNUILI! Minä olen sentään luihuinen, Merlin paratkoon. Tämä ei voi tapahtua minulle… vaikkakin Cedric on aika namu… EI! MITÄ MINÄ AJATTELEN TAAS? Minä olen luihuinen, eikä Cedric ole namu. Hän on vain pantava. Pantava ja suloi… pantava! Ainoastaan pantava, eikä mitään muuta. Enhän minä pidä hänestä tai mitään, mutta voisi olla mielenkiintoista, miten puuskupuh suhtautuu alistavaan ja kovakouraiseen luihuiseen… Pitääköhän Cedric pojista? Hän on kyllä aika tuhkaluukunkolistajan näköinen…


26.01. Lauantai

Hmm… Hän virnuili minulle tänäänkin. Tuijotin häntä tahallisesti. Hänen virneensä oli jotenkin tietäväisempi kuin muutama päivä sitten. Kaikenlisäksi se sai oloni jotenkin… hankalaksi. Ei voi olla totta. Enhän minä punastunut hänelle, enhän? ENHÄN? Ei sillä oikeastaan taida olla väliä, sillä vaikka punastuinkin, hän ei voinut nähdä sitä. Minun punastumiseni ei näy. Ikinä. Sitä paitsi hiukseni olivat… olivat… kiinni, eivätkä peittämässä kasvojani! Voi hemmetti. Ei hän sitä kuitenkaan voinut erottaa niin pitkältä. Eikä se punaisuus näy vieläkään, koska olen niin tumma. Joskus on hyötyä siitä, että omistaa luontaisen rusketuksen. Punehtuminenhan ei näy, jos kasvot ovat jo valmiiksi tummanruskeat. EIHÄN?


28.01. Maanantai

Cedric ei virnuillut minulle tänään takaisin, vaikka huomasi tuijotukseni. Hän tuijotteli takaisin. Mutta miksei hän virnuillut? Pansy kylläkin virnuili ja vielä erittäin julmasti. Älä vain sano, että hänkin huomasi? Toivon koko sydämestäni, että ei. Ei Pansy voinut huomata. Eihän? Eikä Theodore. ARGH! Jos Pansy huomasi, minä olen pian mennyttä miestä. Eivät he voineet huomata mitään. Varsinkaan Pansy. EIHÄN?


04.02. Maanantai

Cedric ei enää virnuile, vaikka tuijotan häntä säännöllisen tietoisesti. Hän vain katselee takaisin, eikä edes iske silmää minulle, vaikka minä tekisin niin. Eikä Pansy ole jättänyt minua rauhaan vieläkään! Hän seuraa minua - suorastaan vainoaa. Onneksi olen huomaamaton, enkä tee mitään luihuisten tapojen vastaisesti. Enhän? Minä vain haluan kokeilla jotain uutta. Vaikka hän onkin puuskupuh - eihän heitä vielä ole kielletty? Entä jos puuskupuhitkin voivat olla syötävän sul… HYVÄNNÄKÖISIÄ! Cedric on komea… Enkä minä juuri piirtänyt tämän kirjasen nurkkaan jotain epäilyttävästi sydämen näköistä. ENHÄN?


27.02. Keskiviikko

Alan menettää hermoni. Ihan tosissani. Minä menin tänään puhumaan Cedric Diggoryn kanssa. Olen todellakin sekaisin päästäni. Tämä ei voi olla totta! Näin, kun Cedric jäi yksin pukuhuoneeseen huispausharjoitusten jälkeen, ja arvatkaapa, mitä minä tein? Minä en mennyt sinne antamaan hänelle kunnon kyytiä, vaikka ensin ajattelinkin niin. Ehei, minä juttelin hänen kanssaan. Se meni kutakuinkin näin:

“Hei, Zabini”, Cedric sanoi huomattuaan minut ovella seisomassa. “Kai nimesi on Zabini?” Tuijotin häntä ilmeettömänä. Ainakin yritin.
“Mitä sinä täällä vielä teet, kun muutkin menivät jo?” minä kysyin ja tapitin häntä muka kummastuneena. Cedric katseli minua kuin olisi punninnut jotain mielessään.
“Minä näin sinut katsomossa”, hän ilmoitti yhtäkkiä viattomasti ja käänsi katseen käsiinsä, jotka näpertelivät paidanhelmaa. Minä järkytyin hänen edellisestä kommentistaan. Hän näki minut? Hemmetti. Hänen seuraava puheryöppynsä, uteliaisuutensa ja rohkeutensa - vai pitäisikö sanoa tyhmyytensä - tulivat kuitenkin minulle täytenä yllätyksenä. Kaikenlisäksi olin astunut pari askelta lähemmäs. Seisoin vain metrin päässä hänestä.
“Minä jäin tänne siksi, että olin varma nähtyäni sinut katsomossa, että halusit puhua minun kanssani. Minä ainakin haluan. Sinua taitaa painaa jokin? Istu toki alas”, Cedric puhua pulputti. Minä tuijotin häntä suu raollaan, ja minuun alkoi hiipiä pieni paniikki, koska sydämeni taisi hypähtää kurkkuun, kun hän hymyili. Taisin näyttää hämmentyneeltä, ja olen sentään paljon nuorempi kuin Cedric, mutta silti minä ihmettelin, kun hän nykäisi minut arvaamatta penkille istumaan. Katsahdin pukuhuoneen kelloa. Varttia vaille kuusi. Sitten tuli kiire. Ponkaisin ylös penkiltä, mutisin jotain erittäin epäselvää ja ryntäsin ulos. Typerys minä olen, mutta en aio istuskella huispauskentän pukuhuoneessa puuskupuhin kanssa, jos luihuisilla on huispausharjoitukset alkamassa pian. Onneksi he eivät ole ikinä ajoissa. Tai no, oikeastaan etuajassa. Eikä kukaan heistä siis voinut nähdä minua, kun luikahdin pois paikalta. Eihän? EIHÄN?


02.03. Sunnuntai

Cedric ei edes katsonut minua tänään, vaikka varmasti huomasi, kun tuijotin häntä. Kummallista. Yleensä hän vähintään tuijottaa takaisin. Hän ei katsonut minuun päin eilenkään. Mikähän sitä poikapoloa oikein vaivaa? Hän ei tiedä, mitä menettää. Hemmetti. En ole kyennyt tekemään läksyjänikään! Kellokin on jo melkein kymmenen, ja minulla on miljoona ja sata asiaa hoitamatta. Hemmetin Cedric. Hemmetin hemmetti. En ole pystynyt edes ajattelemaan koulutöitäni. Perjantainakin minun liemeni meni harakoille, vaikkei Kalkaroskaan kyllä mitään sanonut. Mulkaisi vain. Potteria hän sen sijaan läksytti. Harmi, etten minä vain kyennyt nauttimaan siitä, kun kirosin erästä syötävän seksikästä puuskupuhia alimpaan maanrakoon… Mikä ihme minua vaivaa? Argh! Ryhdistäydy, hyvä mies! Suuttuiko Cedric siitä, että liukenin paikalta niin sukkelasti silloin keskiviikkona? En tajua puuskupuheja. Oikeastaan en tajua Cedriciä. Ei hän voinut suuttua. Eihän? Ei sellaisesta voi suuttua. EIHÄN?

« Viimeksi muokattu: 24.03.2012 11:46:27 kirjoittanut Nici »


Blaise Zabini:  15/100
Ps. Voit haastaa minut yksärillä!

Petturi

  • ***
  • Viestejä: 23
  • entinen Anamorphic
Vs: FF100: Walk away from the sun, K-11
« Vastaus #1 : 22.06.2008 20:57:10 »
Lainaus
Hän on aivan liian komea ollakseen Puuskupuhissa, vaikkakin aivan liian Puuskupuh ollakseen muuallakaan.

Voi tuo on niin totta Cedricistä! Siis se poika ei sovi tosiaankaan mihinkään muualle kuin Puuskupuhiin. Sitä kielii jo se jumalainen ulkonäkö (vaaleansiirapinruskeat hiukset ja niin ihanat silmät), sekä ihana käytös Harrylle (muut tuvat olisivat potkineet Harryn jalkoihinsa Liekehtivässä Pikarissa, mutta Cedric antoi jopa neuvon!)

Lainaus
Pitääköhän Cedric pojista? Hän on kyllä aika tuhkaluukunkolistajan näköinen.

Suunnaton repeäminen :D Tuhkaluukunkolistajan näköinen.. Voi että. Päiväkirjat ovat sinänsä hauskoja, että niihin voi kirjoittaa kaikkea. Kaikkea.
__

Noin. Se siitä sitten. En halua quotata enää yhtään mitään, koska tästä kommentista tulisi toivottoman pitkä. Vaikkei se sinua haittaisikaan.
Tämä oli hauska. Ripaus huumoria, pyh! Pikemminkin monta sangollista! En älyä, miksei tätä ole kommentoitu(No, vaikka tämä onkin vasta tänään lähetetty, silti!)!
Blaise oli suloinen. Söpöä, kun se jää vahtaamaan Cedriciä. Aaw.

Yksi asia minua kuitenkin ihmetyttää: Kirjoitit, että Blaise on paljon nuorempi kuin Cedric. Woot? Eihän se niin ole! Heillä on ehkä maksimissaan kaksi vuotta ikäeroa, mutta PALJON NUOREMPI on jo liioittelua. Kuulostaa ihan Remus/Harry paritukselta. Yök.

Mutta njoo, ei muuta. Jatkoa niin pian kuin mahdollista!
Petturi


Ota haaveilija,
liikaa vaativa,
kuvitelmissaan seikkailija.

Nici

  • Zabinin kotitonttu
  • ***
  • Viestejä: 500
  • Puusilmäkultakala
Vs: FF100: Walk away from the sun, K-11
« Vastaus #2 : 24.06.2008 04:07:48 »
Petturi: Ei Cedriciä kyllä voi herranjumala mihinkään muuhun tupaan pistää kuin Puuskupuh. Siellä hän on ja pysyy. ^-^
Ja monta sangollista huumoria? :') Olisiko tämä siis pitänyt sittenkin tunkea Naurretavukseen? Ei muuten, mutta kun päägenrenä PITÄISI olla tuo söpöstelyhomostelu, mutta kun tämä ensimmäinen osa on vähän sellainen ja tällainen. Vähän kuin tutustumista aiheeseen, enkä osaa sitä tehdä kuin huumorin kautta.  ; o

Blaise on aina suloinen!
Lainaus käyttäjältä: Petturi
Yksi asia minua kuitenkin ihmetyttää: Kirjoitit, että Blaise on paljon nuorempi kuin Cedric.
Niinpä menin tekemään, koska Blaise on tässä n. 14-vuotias ja siinä iässä pienetkin ikäerot voivat olla 'suuria'. : ) Cedrichän on 3 vuotta vanhempi kuin Blaise - ainakin minusta se menee niin, sillä Blaise on samanikäinen kuin Harry, jota Cedric on 3 vuotta vanhempi. (Velhojen mittakaavassahan Cedric on jo täysi-ikäinen) ^-^

Kiitos kovastikovasti kommentistasi!
Piristit kivasti tätä sateista yötäni. : )

Jatkoa saapuu todennäköisesti vielä tällä viikolla, koska maanantaina lähden riparille, enkä palaa takaisin ainakaan viikkoon.


Blaise Zabini:  15/100
Ps. Voit haastaa minut yksärillä!

Nici

  • Zabinin kotitonttu
  • ***
  • Viestejä: 500
  • Puusilmäkultakala
Vs: FF100: Walk away from the sun, K-11
« Vastaus #3 : 30.06.2008 00:58:06 »
A/N: Tässä olisi siis lisäystä tähän ficciin. Huomenna lähden siis viikoksi huisin nevadaan ja palailen vasta seuraavana maanantaina, jolloin on (ehkäpä) odotettavissa jatkoa. Nyt kuitenkin pitemmittä löpinöittä, olkaapa hyvät, ja toivottavasti tämä pätkä on sopivan pituinen. : )



04.03. Tiistai

Cedric ei katsonut minua eilenkään, joten otin asiakseni hieman puhutella häntä. Hän oli menossa muodonmuutosten tunnille muiden puuskupuhien kanssa. Repäisin hänen laukkunsa tarkasti tähdätyllä hajothus-loitsulla, ja hän käyttäytyi kuten arvelinkin - käski kavereidensa mennä ja sanoi tulevansa pian perässä. Odotin, että muut olivat menneet nurkan taakse ja kävelin Cedricin viereen. Nostin viimeisen kirjan lattialta ja ojensin sen hänelle. Ensimmäisen kerran muutamaan päivään hän katsoi minua. Suoraan silmiin! Ja minä hymyilin typerästi, mutta eihän Cedric voinut sitä huomata. Eihän? Ainakin hän hymyili väkinäisesti takaisin. Hmm… Kyllä Cedric taisi tajuta, että minulla oli asiaa, sillä hän vei minut viereiseen siivouskomeroon, joka oli kumma kyllä melko tilava. Keskustelu oli tällä kertaa kuitenkin hieman… miten sen nyt sanoisi? Mielenkiintoisempi?

“Oletko sinä vihainen minulle jostain, Diggory?” Kirkas taikasauvan valo sai minut siristelemään, jotta näkisin jotain. Cedric vain katsoi minua pää kallellaan. Hänellä oli sellainen omituinen ilme.
“Pitäisikö minun olla, Zabini?” Hän ei painottanut nimeäni vihaisesti. Oikeastaan hänen äänensä kuulosti uteliaalta.
“Ajattelin vain, ettet ole katsonut minuun päinkään”, mutisin katse kengänkärjissäni. Cedric hymyili vinosti.
“Tiedätkö”, hän sanoi ja istuutui väärinpäin käännetyn vadin päälle,” etten ole katsonut sinua, koska halusin sinun tekevän seuraavan siirtosi?” Tuijotin Cedriciä lähes ilmeettömänä. Että hän kehtasikin näyttää noin huvittuneelta juuri nyt!
“Kukakohan niitä siirtoja tässä on tehnyt?” kysyin lopulta, kun se hassu virne ei kadonnut hänen kasvoiltaan.
“Haluan tietää, kuinka pitkälle olet valmis menemään.” Huvittunut ilme oli kadonnut, kun vilkaisin häntä silmäkulmastani. Cedric näytti enemmänkin jo hieman epävarmalta.
“Menemään minkä suhteen?” Käteni alkoivat hikoilla ja huuleni kuivua. Onko Cedric sittenkin kiinnostunut minusta? Hän rykäisi ennen kuin vastasi kysymykseeni.
“Minun”, hän kuiskasi niin hiljaa, että minun oli pakko melkein kaivaa korvaani. Olin aivan varma kuulleeni väärin.
“Mitä? Kenen?”
“Minun”, Cedric sanoi nyt vähän, mutta vain vähän, lujempaa kuin äsken. Cedric oli kiinnostunut minusta, ja pulssini kiihtyi hälyttävään nopeuteen. Olin aivan varma, että Cedrickin tunsi sen, vaikka istui miltei metrin päässä. Ei tämä voinut olla totta. Kuin suoraan jostain ylisiirappisesta saippuasarjasta. Ei luihuinen voinut tuntea mitään puuskupuhia kohtaan. Ainakaan tällä tavalla! Eihän? Luihuisen ei kuulu tuntea kuin raakaa, alkukantaista himoa! EIHÄN?


05.03. Keskiviikko

Lähdin tänään hetken mielijohteesta seuraamaan Cedriciä. En ymmärrä itseäni. Ei puuskupuh voi olla niin puoleensavetävä, etten minä voi olla seuraamatta häntä? Eihän? Hänen takamuksensa ainakin näytti herkulliselta keikkuessaan edessäni. Minusta tuntuu, että olen sekoamassa. Seuratessani nimittäin tuota herkkupeppua minulle iski mieleeni, että minun ehkä pitäisi koskettaa sitä - hipaista vain ihan kevyesti. En viitsinyt. En minä ole niin... kesy. Olisi pitänyt läiskäyttää oikein kunnolla, jos hän olisi pysähtynyt hetkiseksi. Hän kyllä pysähtyikin. Ikävä kyllä törmäsin häneen takaapäin. Sitten tapahtui jotain, mikä vei ajatukseni taas aivan toiseen maailmaan.

"Zabini? Mitä sinä täällä teet?" Cedric kysyi ja kääntyi ympäri, kun törmäsin hänen selkäänsä.
"Olen kävelyllä. Mitä itse teet?" heitin nasevana takaisin ja yritin saada ilmeeseeni kopeutta sekä luihuisten välinpitämättömyyttä. En tainnut onnistua kovinkaan vakuuttavasti.
"Kunhan kävelen. Käveletkö kanssani?"
"Hmm. Hyvä on." Sitten me kävelimme ja kävelimme. Kunnes löysimme itsemme tähtitornista. Siinä vaiheessa minä ihmettelin, että milläköhän hemmetillä me nyt tänne jouduimme. En ajatellut sitä enempää. Aivoni tekivät lakon. Jaa minkä vuoksi? Se on sitten taas asia erikseen... Me vain puhuimme. Koko kävelymatkan. Jutustelimme kaikesta turhasta, enkä jaksa kirjoittaa keskustelua tähän, koska se saattaisi täyttää enemmän kuin viisi sivua, eikä siinä ollut mitään mielenkiintoista. Mielenkiintoista oli se pieni hetki tähtitornissa, ennen kuin tajusin, että minun pitäisi olla jo tyrmissä. Kalkaros oli kierroksella ja olisi huomannut varmasti samantien, etten minä ole vuoteessani.
Mutta se pieni hetki, jonka vietin tähtitornissa Cedric Diggoryn kanssa. Siinä oli jotain - en vain osaa sanoa mitä, mutta jotain kummallista siinä oli. Minähän olen luihuinen Merlin sentään! Kaikki... öh... romanttinen on minun mielestäni kummallista. Eihän sellaista sokerihöttöä kukaan kestä kauaa. Eihän? Tuli vain niin outo tunnelma, kun Cedric oli tietoisesti niin lähellä minua. Melkein tunsin hänen vartalonsa lämmön... eli hän oli aivan liian lähellä. Eikö niin?


08.03. Lauantai

Cedric pysäytti minut eilen. Hän nykäisi minut nurkan taakse ennen kuin ehdin edes tajuta, mitä tapahtui. En taida käsittää vieläkään. Olin tulossa salista ja menossa vessaan ennen kirjastossa käymistä. En saanut sitäkään tehdä rauhassa. Cedric siis veti minut mukaansa ja raahasi lähimpään siivouskomeroon - taas. Minä tönötin siinä kuin mikäkin hoopo... Menetin viimeisetkin arvokkuuteni rippeet seisoessani siinä ämpärien ja moppien keskellä huuli pyöreänä. Cedric vain virnuili, eikä edes puhunut mitään ennen kuin sain itse suuni auki ja kysyin, miksi hän toi minut komeroon. Oikeastaan hän ei heti vastannut siihen - virnuili vain leveämmin. Juuri kun aloin hermostua hänen ilveilyynsä, hän avasi sanaisen arkkunsa ja kertoi sen olleen hetken päähänpisto. Leukani loksahti uudelleen, vaikka sen jo kerran kampesin kiinni. Ei se voinut olla pelkkä päähänpisto. Eihän? EIHÄN?
"Sinähän oikein vaanit minua siellä käytävänkulmalla. Odotit varmasti pitkän aikaa", minä totesin saadessani jälleen leukaluuni paikoilleen, ettekä ikinä arvaa, mitä Cedric teki. Hän punastui - vaikkei se oikeastaan ole ihme näin komean luihuisen seurassa. Sitten oli kuitenkin minun vuoroni virnuilla.
"Taisin osua oikeaan."
"No niin taisitkin. Enkä minä kyllä kauaa sinua joutunut odottamaan", hän mutisi tomaatinpunaisena. Minun teki melkein mieli hala - HALVEKSIA! - häntä, mutta mitä minä tein? MITÄ? Minä hymyilin hänelle! Sillä typerällä tavalla! Huoh... Noh, kuitenkin, kun Cedric lopulta katsoi minua, hänkin alkoi hymyillä sillä samalla tavalla. Sellaisella, joka on niin puuskupuh kuin olla ja saattaa. Ja minä olen luihuinen, Merlin sentään!  Viiden sekunnin hiljaisuuden jälkeen kuitenkin tapahtui jotain erittäin arvaamatonta. Cedric nimittäin tuli lähemmäs minua - vaikka olimme komerossa jo muutenkin lähes kiinni toisissamme - ja sitten... sitten... hän yhtäkkiä vain... antoi  suukon otsalleni. Siis, Cedric Diggory, Tylypahkan kiistattomin kuumakalle antoi minulle SUUKON! Voitteko kuvitella? Minä en. Juoksin pois komerosta ja samaa kyytiä makuusaliini. En tajua mikä minuun meni. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Pussata takaisin? Yök. Minä en harrasta sellaisia... sellaisia... puuskupuhien aktiviteetteja. Onneksi Cedric ei silti lähtenyt perääni. Minusta tuntuu, että operaatio Tahdon Painaa Cedriciä on juuri saanut mutkistuneen käänteen. Taisin nimittäin juuri ymmärtää, että pumpatakseen puuskupuhia on pelattava niiden säännöillä... Ja kaikenlisäksi, jos aion vielä olla niin lähellä Cedriciä kuin äsken, minun pitää varmasti köyttää rintakehäni tiukasti, ettei jotain ylimääräistä hyppää kylkiluitteni lomasta karkuun. Tällä jyskytyksellä se saattaa joskus tapahtuakin, mutta sekin johtuu vain siitä, kun juoksin niin pitkän matkan. Eikö vain? Kyllä, sen on pakko olla niin...


Myöhemmin samana päivänä

Ja mikä ihme minua muuten oikein vaivaa? En kykene edes ajattelemaan selkeästi enää nykyään. Cedric sitä, Cedric tätä... Argh! Minä en kestä päätäni enää hetkeäkään! Miksen minä koskaan kirjoita mistään muusta? Eihän minusta vain ole tulossa mitään hattaraista puuskupuhia? Eihän? EIHÄN? SANOKAA NYT HEMMETTI JOKU JOTAIN!
« Viimeksi muokattu: 25.11.2009 13:00:05 kirjoittanut Nici »


Blaise Zabini:  15/100
Ps. Voit haastaa minut yksärillä!

Ollie

  • Dragon Caven orja
  • ***
  • Viestejä: 799
  • For Greater Good, Viva la Espana!
Vs: FF100: Walk away from the sun, K-11 (osa 2, 29.6.)
« Vastaus #4 : 16.09.2008 22:08:05 »
jotenkin ihana paritus :) teksti oli sujuvaa ja virheetöntä ja todella mukavaa ja hauskaa luettavaa :D ainoana miinuksena noi eihän/enhän toistot... ne rupes parin kerran jälkeen rasittamaan, mutta se on vain pieni miinus upealle tekstille :P
Ficit

*~ Viva Espana ~* Xavi, Iniesta,  Ramos y Torres <3

Nici

  • Zabinin kotitonttu
  • ***
  • Viestejä: 500
  • Puusilmäkultakala
Vs: FF100: Walk away from the sun, K-11 (osa 2, 29.6.)
« Vastaus #5 : 22.11.2008 13:46:50 »
Ollie: Kiitos kommentistasi! Olen oikein otettu kehuistasi.^-^  Nuo enhän ja eihän jutut on tarkoitettu oikeastaan Blaisen epävarmuuden esiintuovaksi huumoripalaksi, mutta nähtävästi se toimii paljon huonommin kuin luulin. : D

Kiitos vielä kerran. ^-^


Blaise Zabini:  15/100
Ps. Voit haastaa minut yksärillä!

Vanil

  • Kalpeanaama
  • ***
  • Viestejä: 125
  • Remember to breathe
Vs: FF100: Walk away from the sun, K-11 (osa 2, 29.6.)
« Vastaus #6 : 17.11.2009 23:13:53 »
Tämähän on suorastaan loistavaa - en tajua, mikset ole jatkanut tätä!

Olin ensiksi todella skeptisellä kannalla avattuani tämän tarinan (Blaisea on aina pakko lukea, oli paritus/genre/tyyli mikä tahansa), sillä en pidä päiväkirjamuotoon kirjoitetuista tarinoista, sillä ne puolestaan vaikuttavat liian tyttömäisiltä, huonosti kirjoitetuilta tai pelkästään karuilta luettavilta. Tämä oli kuitenkin kuin nappi silmään - en voinut kuin nauraa tätä lukiessani. Blaisesi on jotakin sellaista, mitä minun Blaiseni ei koskaan olisi.. niin huumorintajuinen ja ihana luihuinen, että kieleni roikkuu näppäimistölläni asti.

-- Tosiaan, tajusin vasta nyt päivämääriä katsottuani, että tähän on kommentoitu viimeksi 2008 vuonna. Hmmm.. Onneksi palasin korjaamaan asian.

Haluan, vaadin ja kiljun tähän ehdottomasti jatkoa (kai tähän tulee jatkoa?), sillä kaikki jäi vielä puoliväliin ja tämä oli ehdottomasti mielenkiintoinen päiväkirja.

(Vaikka tosin löysin muutaman kirjoitusvirheen ja EIHÄN sanaa toisteltiin reippaasti).

Jatkoa, kiitos, heihei.
Vanil


//
Lainaus
Lainaus
Hän on aivan liian komea ollakseen Puuskupuhissa, vaikkakin aivan liian Puuskupuh ollakseen muuallakaan.

Voi tuo on niin totta Cedricistä! Siis se poika ei sovi tosiaankaan mihinkään muualle kuin Puuskupuhiin. Sitä kielii jo se jumalainen ulkonäkö (vaaleansiirapinruskeat hiukset ja niin ihanat silmät), sekä ihana käytös Harrylle (muut tuvat olisivat potkineet Harryn jalkoihinsa Liekehtivässä Pikarissa, mutta Cedric antoi jopa neuvon!)

-- so true!
"Just because you feel it doesn't mean it's there - we are accidents waiting to happen."

Ruskapoika

  • Kivikuorinen
  • ***
  • Viestejä: 1 539
  • Mock me.
Vs: FF100: Walk away from the sun, K-11 (osa 2, 29.6.)
« Vastaus #7 : 18.11.2009 16:33:17 »
Lainaus
“Oletko sinä vihainen minulle jostain, Diggory?” Kirkas taikasauvan valo sai minut siristelemään, jotta näkisin jotain. Cedric vain katsoi minua pää kallellaan. Hänellä oli sellainen omituinen ilme.
“Pitäisikö minun olla, Zabini?” Hän ei painottanut nimeäni vihaisesti. Oikeastaan hänen äänensä kuulosti uteliaalta.
“Ajattelin vain, ettet ole katsonut minuun päinkään”, mutisin katse kengänkärjissäni. Cedric hymyili vinosti.
Blaise mutisemassa kengän kärjilleen ja Cedrig hymyilemässä vinosti pää kallellaan. *kieli roikkuu ulkona suusta, kuolavana valuessa suusta*

Teksti sujuvaa, ei kirjotus virheitä (mie en ainakaan huomannu), paritus suloinen ja tarina ihana.
Blaise on niin erilainen kuin muissa ficeissä jota luen mutta se on vain plussaa ja Blaise on ehdottomasti aivan hirveän suloinen tässä. :-X

Mie vaadin jatkoa! Tähän on pakko tulla. *puppy eye* Tarina on viel kesken, tuleehan jatkoa?

~Börje kiittää ja kumartaa ja kuivaa näppäimistöä kuolasta.
Hei homepää! Leikitäänkö sanahippaa, jos saatais aikaan tarinoita?

Nici

  • Zabinin kotitonttu
  • ***
  • Viestejä: 500
  • Puusilmäkultakala
Vs: FF100: Walk away from the sun, K-11 (osa 2, 29.6.)
« Vastaus #8 : 25.11.2009 12:27:41 »
Vanil: En ole jatkanut tätä sen vuoksi, että en ole viimeiseen vuoteen pahemmin käynyt Finissä. Kaikenlisäksi inspiraationi katosi kuin pieru Saharaan, vaikkakin on jo palailemaan päin - ehkä voisin vielä jatkaakin! Halusin tehdä Blaisesta jotenkin erilaisen, siinä syy miksi tällaista kirjoitin. : D 
Eihän sanaa toistetaan paljon siksi, että se on tarkoitus. Minusta se on huvittavaa, mutta jotkut kokevat sen hermostuttavana. : D  Et ole ensimmäinen, joka asiasta huomauttaa. ^-^

börje: No siis... Minähän halusin tehdä Blaisesta välillä suloisen. XD Eiväthän kaikki aina voi olla niin ilkeitä ja pahoja. Jokaisella on se pehmeäkin puoli - yleensä vähän enemmän tai vähemmän piilossa.

Kiitos teille kummallekin ja ihanaa, että tätä vielä joku jaksaa lukea, vaikka tosiaan... Jatkoa on tullut viimeksi puolitoista vuotta sitten. *köhköh* Mutta niin, ehkä minä tätä jatkan vielä jossain kohtaa, mutta älkää elätelkö turhia toiveita, jos käy taas niin, että mielenkiintoni manaa mammutteja. Vielä minä täältä nousen. :')
... ehkä.

Btw, kirjoitusvirheitä olen itse yrittänyt korjailla (vaikkakin välillä erittäin mielenkiintoisin tuloksin) joten niistä on syyttäminen vain minua. : D

Mutta niin. Kiitos ja kumarrus!

Nici


Blaise Zabini:  15/100
Ps. Voit haastaa minut yksärillä!

^jake

  • ***
  • Viestejä: 11
Vs: FF100: Walk away from the sun, K-11 (osa 2, 29.6.)
« Vastaus #9 : 08.01.2010 17:31:04 »
En yleensä tykkää juurikaan päiväkirja muodossa olevista ficeistä mutta tämä oli kyllä mahtava !
Blaise upposi vielä syvemmälle sydämmeeni.

"eihän" -sana oli oikeastaan aika hmm...omalla tavallaan kiva juttu  :) Toisaalta se hieman ärsytti mutta toisaalta se oli aivan loistava, tuohon loppuun !

Haluan ehdottomasti, että jatkat tätä  ;)

Nici

  • Zabinin kotitonttu
  • ***
  • Viestejä: 500
  • Puusilmäkultakala
Hui kamala, kun olen unohtanut tämän koko ficin! Onneksi satuin löytämään tämän koneeltani, ettei ihan ole painunut unholaan... Olen tekemässä pienimuotoista comebackia Finiin muutaman vuoden on/off-tauon jälkeen, joten voi olla, että vielä tämän vuoden puolella jatkankin tätä ficciä.

^jake: Olen erittäin otettu, että pidit tästä tuherruksestani, vaikket päiväkirjaficeistä yleensä tykkäisikään! On aina ilo kuulla, kun joku kertoo jotain tuollaista. Ja tuota "Eihän?" -hokemista olen yrittänyt käyttää nähtävästi tehokeinona... Kenties vähän kyseenalaisella menestyksellä, mutta noh, pistetään nuoruuden piikkiin. ::)
Kiitos isostipaljon kommentistasi! On ihana huomata, että joku näinkin vanhoja ficcejä vielä lukee, vaikka oletkin tuon kommentin kirjoittanut yli puolitoista vuotta sitten. ^-^

Nici


Blaise Zabini:  15/100
Ps. Voit haastaa minut yksärillä!