Nimi: Koska vain rakkauteni sinuun on kuolematon
Kirjoittaja: Wonderlander
Ikäraja: K-11
Genre: Angst
Fandom: NCIS-Rikostutkijat
Paritukset: Ziva/Tony
Disclaimer: Sarjan luojat omistavat hahmot, lyriikoiden kirjoittaja lyriikat, minä vain tekstin.
Summary: Ja vaikka sanoin sinulle, että olit se pelle, joka sulatti jäätävimmänkin tilanteen ja laukoi toisinaan huonoja vitsejä pahimpaan mahdolliseen aikaan, tahdoin vain oikeasti sanoa, että olit ainoa syy, miksi jaksoin edes yrittää yhtään mitään.
Warnings: Selkeää vihjailua hahmon kuolemaan, hurjaa angstia ja addiktiota.
A/N: Kaikenmaailman ficlettejä 2 -haasteeseen & yhtyeentuotantoon Enrique Iglesiaksen ihanalla biisillä Addicted, joka toimi inspiraationa ja josta nappasin lyriikat. Mun ensimmäinen NCIS-ficci koskaan ja hetti varmaan vuoteen. Eli antakaa sen verran anteeksi D: PoV on Zivan. Kommentit on kivoja. ♥
Koska vain rakkauteni sinuun on kuolematon
Muistan, kuinka nauroit, että sinulla on seitsemän elämää. Väitit, että olet elämääkin vahvempi ja kohtaloa ovelampi. Tiedän kyllä sen, sillä näimme yhdessä niin paljon kuolemaa, niin paljon ihmisiä, jotka vetivät viimeisen, tärisevän henkäyksensä mitä kummallisimmassa paikassa, vartalo usein mustelmille ja palkeenkielille ruhjottuna. Niin usein se oli sattunut juuri sellaisessa vaiheessa heidän tarinaansa, kun elämä hymyili sillä kaikista leveimmällä virneellään. Se ei ollut reilua. Mikään ei ole reilua.
”Ziva, herää!”
Mutta sinä, en koskaan uskonut sinun voivan luhistua niiden muiden tavoin. En minä koskaan tosissani uskaltanut edes pelätä vielä joskus sinulle käyvän samoin. Olit vahva: selvisit rutosta, autosi räjähtämisestä, niistä sadoista vaaratilanteista, joissa yhdessä olimme. Muistan yhä tarkasti senkin hetken, kun ajoimme pois veneellä ja takanamme paloi laiva, josta olimme vasta muutama minuutti sitten nousseet. Koskaan et sanonut pelkääväsi kuolemaa.
”Avaa silmäsi, Ziva, ole kiltti!”
Vaikka Katen menetyksen myötä kuolema iskettiin vasten meidän kaikkien kasvoja, en koskaan uskonut kohtalon suovan sinulle samaa tulevaisuutta. En koskaan niinä hetkinä, kun istuimme vain hiljaa vierekkäin keskellä hiljaista toimistotilaa. Sinulla oli sylissäsi iso kulhollinen popcornia, selitit innoissasi televisiossa pyörivästä elokuvasta, minä vain vilkuilin sinua hiljaa ja mietin, miksen uskalla sanoa, että miten tärkeä oletkaan minulle.
When you're lying next to me
love is going through to me.
Oh it's beautiful.
Everything is clear to me
'till I hit reality
and I lose it all...
Kun puristan silmäni entistä tiukemmin kiinni, saan yhä kasvosi piirtymään verkkokalvoilleni. Jos oikein pinnistän, saan vielä naurusi soimaan korvissani ja äänesi soljumaan pääni sisällä kuin keväinen puro, jota voisin kuunnella ikuisuuksiin. Puheesi sisältö voisi olla aivan mitä vain, kertoisit kuitenkin vain kaikista niistä yhden yön jutuistasi, joista joka ikiselle olin kateellinen jokaisesta sekunnista, jonka he olivat saaneet viettää kanssasi. Ja niistä jokaisesta sanasta ja teosta, joilla olit saanut heidät hymyilemään.
Maybe I'm addicted,
I'm out of control,
but you're the drug
that keeps me from dying.
Muistan, miten sanoit minun olevan meidän ryhmämme kasassa pitävä voima. Sinun mielestäsi olin se, joka tartutti muihin rohkeuden ja valoi uskoa onnistumisten suhteen. Ja vaikka sanoin sinulle, että olit se pelle, joka sulatti jäätävimmänkin tilanteen ja laukoi toisinaan huonoja vitsejä pahimpaan mahdolliseen aikaan, tahdoin vain oikeasti sanoa, että olit ainoa syy, miksi jaksoin edes yrittää yhtään mitään.
I am wasted away,
I made a million mistakes.
Am I too late?
There is a storm in my head;
it rains on my bed
when you are not here.
Mutta silti, vaikka jaoin kanssasi lukemattomia ihania hetkiä joiden muistelu sattuu, eniten kipua aiheuttavat ne sekunnit, joina vähättelin sinua. Kaikki ne kerrat, joina väitin, etten koskaan ikävöisi sinua, joina sanoin sinua rasittavaksi, joina epäilin taitojasi rikostutkijana. Eniten minuun sattui se, että jokaisena niistä olisin vihdoin voinut kertoa, että minä rakastan sinua. Mutta nyt se on liian myöhäistä.
If I close my eyes forever,
would it ease the pain?
Could I breathe again?
Ehkä jos puristaisin silmäni tarpeeksi tiukasti kiinni, saisin sen kaiken hyvän vielä takaisin, koska sen tiedän, että rakkauteni sinuun on kuolematon.
”Ziva, avaa ovi! Tiedän, että olet surullinen, mutta siitä on jo monta kuukautta! Sinun täytyy alkaa elää jälleen.”