Kirjoittaja Aihe: Aristokatit: Kissannappaaja-Edgarin nuoruusvuodet (slash-S)  (Luettu 5330 kertaa)

SnowBlind

  • ***
  • Viestejä: 522
  • epäsivistymätön
Title: Kissannappaaja - Edgarin nuoruusvuodet
Author: SnowBlind
Beta: Penelope
Genre: Drama, slash, general
Fandom: Aristokatit
Pairing: Edgar/Maitokuski
Rating: S
Summary: Minusta, Edgarista sekä meistä molemmista.
A/N: Mieleen putkahtaessa tämä paritus herätti lähinnä nauruntyrskähdyksiä. Kyllähän siitä sitten tekstiä irtosi, vähän vakavamielisempää tosin.
Alkuperäisesti kirjoitettu Tähden halloweenkalenteriin.
Olkaa hyvät.



Kissannappaaja
- Edgarin nuoruusvuodet

Te kaikki tunnette Edgarin vain 'sinä ihmisenä, joka varasti madame Bonfamillen kissat', mutta minä tiedän todella kuka hän on. Ainakin kuka hän oli. Jos viitsitte hetken hengähtää, istahtaa maitotonkan päälle ja kuunnella, voin kertoa teille mistä kaikki alkoi.
Edgar Adrien Legrand syntyi 22.10.1929 Tolousissa keskelle lamaa kärsivää Ranskaa. Hänen äitinsä oli sairaanhoitaja ja isänsä työskenteli tehtaassa. Edgar oli ainoa lapsi, vanhempiensa silmätikku ja ylpeys. Hän itse oli jo nuorena erittäin miellyttämisenhaluinen poika, josta jo silloin ajateltiin tulevan jotain Suurta ja Erityistä. Edgar oli mukava, tavattoman älykäs ja erittäin musiikaalinen. Hän soitti jumalaisesti pianoa ja suhtautui erittäin intohimoisesti omaan viuluunsa.

Me tutustuimme toisiimme jo pienenä. Vaikka Edgaria pidettiinkin poikkeuksellisen hienona lapsena, se ei estänyt häntä harjoittamasta normaalin pikkupojan harrastuksia. Kahdeksanvuotisina nassikoina juoksentelimme kaupungin kaduilla aiheuttaen lievää paheksuntaa muissa ihmisissä. Kivitimme puluja ja heittelimme herjoja sellaisten ihmisten perään, jotka olivat ulkoisen olemuksensa tai yleisen käyttäytymisensä takia meidän mielestämme säädyttömiä tai ala-arvoisia. Me olimme hippusen hienommasta perheestä - ja siihen aikaan erittäin tietoisia siitä!
Koulumme oli suuri, mutta vaatimaton. Luokat olivat isoja ja harmaita ja täynnä hometta. Edgarin huonepölyallergia - joka myöhemmin johti sairaalloiseen siisteyden tavoitteluun - paheni vain entisestään hänen viettäensä aikaansa huonosti ilmastoiduissa, pölyisissä luokkahuoneissa.

Toisen maailmansodan syttyessä olimme Edgarin kanssa noin kymmenvuotiaita. Sota oli samaan aikaan kiehtova ja pelottava. Kun pommikoneet lensivät ensimmäisiä kertoja kaupungin yllä tummina muistuttaen vihollisen läsnäolosta, minä osoittelin niitä sormella ja hihkuin. Piirtelin usein huoneessani tykkejä ja aseita, vallihautoja ja kranaatteja. Kuolleita ihmisiä ja sotilaita kivääri olalla urheana taistelemaan isänmaansa puolesta. Kaduilla ylväänä ja arvokkaina marssivat sotamiehet tuskin lievensivät intoani sodankäyntiä suhteen.
Edgar oli täysin toista maata, häntä sota ahdisti ja hirvitti kamalasti. Monta kertaa hän ilmestyi ovemme taakse hengästyneenä, kasvot juoksemisesta punaisena kysyen voisiko meille tulla käymään. Jostain syystä Edgar tunsi olonsa turvallisemmaksi meillä ollessaan. Yhdessä keksimme vaikka mitä leikkejä ja pelko unohtui.

Olin neljätoista kuin kaikki muuttui. Ensin kielsin kaiken jyrkästi, olihan minut kasvatettu sen aikaisten arvojen mukaan, mutta väistämättä totuus hiipi eteeni järkyttäen minut totaalisesti ja muuttaen elämäni.
Minä olin rakastunut Egdariin.
Kun tajusin mitä todella oli tapahtunut, rupesin katsomaan maailmaa uusilla silmillä ja esittämään itselleni kysymyksiä, jotka olivat ennen olleet minulle valitettavan itsestäänselviä. Mitä oli rakkaus? Mikä oli hyvää, mikä pahaa? Miksi ihmiset estivät itseään ja tunteitaan? Mikä oli aitoa, mikä teeskentelyä? Mitä elämä ylipäätänsä oli? En enää ihaillut kuolemaa ja sotaa, en isänmaallisia sotilaita ja konservatiivisia arvoja.

Ensin olin sitä mieltä ettei Edgar mitenkään voisi rakastaa minua. Tuonkaltaisen, hyvästä perheestä tulleen hurmaavan älykönhän pitäisi ottaa vaimoksensa rikas ja kaunis vaimo ja elää elämänsä onnellisena loppuun asti isossa kartanossa asuen viiden ihastuttavan lapsen kanssa.
Vuosi - parikin - vierähti haparoiden ja toista katsellen. Jotenkin oudosti palaset loksahtivat kohdalleen ja muusta maailmasta huolimatta tunnustimme rakkautemme toisillemme. Ihmettelen vieläkin miten kaikki saattoi mennä niin hyvin. Sinä iltana, kun Edgar täytti kuusitoista, suutelimme ensimmäisen kerran. Hänen huoneensa oli hämärä ja ulkona oli hiljaista. Sota oli vihdoinkin loppunut ja meidän salainen matkamme alkanut.

Emme ikinä kertoneet tunteistamme muille. Muiden ihmisten seurassa käyttäydyimme kuin tavalliset ystävät eikä kukaan epäillyt ikinä mitään. Tuskin kukaan olisi uskaltanut ajatellakaan, että heidän ystäviensä joukossa olisi meidänlaisiamme poikapareja. Emme ikinä päässeet suutelemista pitemmälle, eikä se ollut mikään edellytyskään. Meidän rakkautemme oli katseita ja pieniä kosketuksia, kuiskauksia toisen korvaan ja hymyä.
Maailman maalaillessa synkkiä varjoja taivaankannelle ihmisten sieluja pimentäen, me istuimme lähekkäin kädet toistemme kädessä onnellisina, eläväisinä, rakastavaisina.

Kaksikymmentä vuotta täytettyään Edgar muutti Pariisiin ja aloitti opintonsa sen ajan suosituimmassa ja arvostetuimmassa koulussa. Hän halusi karistaa Tolousin pölyt pois jaloistaan, minä taas, typeränä, halusin jäädä. En siltikään halunnut estää hänen opintojaan, joten annoin hänen mennä. Päästin irti, vaikkei se helppoa ollutkaan.
Juna-asemalla lupailimme kirjoittavamme toisillemme joka päivä, viettävämme jok'ikisen viikonlopun ja loman yhdessä. Niinhän me aluksi teimmekin.

Ehkä oli silti hyvä lopettaa vielä silloin, kun kaikki oli vielä hyvin.

Hänestä tuli hovimestari, minusta maitokuski.
« Viimeksi muokattu: 12.11.2014 10:49:59 kirjoittanut Beyond »
The mind has so many pictures, why can't I sleep with my eyes open?


Avasta kiitos AnnieBlacille <3

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 728
Erikoinen aihe, siksi päätinkin klikata tämän auki. Tarina oli sellainen että monella finfanfunissakin saattaa olla kokemusta, ei nyt homoudesta välttämättä mutta siitä että rakastettu muuttaa opiskelemaan muualle ja harmittaa ettei tehnyt mitään ennen tämän lähtöä. Tykkään kirjoitustyylistäsi ja kuvailusi on tosi sellaista..hmm.. ei liian tarkkaa, vaan sellaista joka kertoo juuri sopivasti kaiken tarpeellisen. Ihan harmittaa kun ei tätä ole kommentoitu (aika yleistä toisessa ulottuvuudessa, eipä munkaan Holmes-fic oo saanu palautetta :D). Mutta joo, luen mielelläni kirjoituksiasi tästä eteenkin päin!

SnowBlind

  • ***
  • Viestejä: 522
  • epäsivistymätön
Kiitos kommentista Fubuki! Piristävää että tätä kommentoidaan täälläkin, olin jo melkein varma, että tämä jää kaikkinen jrockficcien varjoon... :D
The mind has so many pictures, why can't I sleep with my eyes open?


Avasta kiitos AnnieBlacille <3

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 728
Itse en jrockficeistä perusta, kun en paljoa edes jrockia kuuntele. En muuteskaan paljoa lue IRL henkilöistä mitään :D

SnowBlind

  • ***
  • Viestejä: 522
  • epäsivistymätön
En minäkään :D Erittäin harvoin tulee täällä käytyä.

Siis mitenniin tästä topicista on tulossa joku keskustelupalsta? o.O
The mind has so many pictures, why can't I sleep with my eyes open?


Avasta kiitos AnnieBlacille <3

Jashiko

  • *
  • Viestejä: 1
*on sanaton*

Siis aivan mahtava. Oikeesti. Yks parhaimmista mitä oon koskaan lukenu. Sietäs olla itestäs ylpee >:O !
En oikeesti osaa antaa mitään rakentavaa, tässä ei oo mitään parannettavaa. Se on hyvä JUST tollasena.
KIITOS.

SnowBlind

  • ***
  • Viestejä: 522
  • epäsivistymätön
Voi kiitos Jashiko! Mä menin aika sanattomaks tosta sun kommentista, ihanaa että pidät! :D
The mind has so many pictures, why can't I sleep with my eyes open?


Avasta kiitos AnnieBlacille <3

Tiukurinja

  • ***
  • Viestejä: 27
Wooow!

Repesin, kun luin parituksen.

Mutta lopussa melkein purskahdin itkuun.

Kiitos!
"Se on niin pieni, ettei siihen mahdu kuin yksi tunne kerrallaan"

SnowBlind

  • ***
  • Viestejä: 522
  • epäsivistymätön
Tiukurinja, niin voi käydä :'D Itsekin repesin aika lailla tän parituksen keksiessäni. Mutta hyvä, että onnistui koskettamaan :) Vähän tällaista koetin hakeakin, huvittavalta tuntuvasta parituksesta surullisemman puoleista angstificciä.

Luin muuten niccisi ensin, että Tiukurininja.
The mind has so many pictures, why can't I sleep with my eyes open?


Avasta kiitos AnnieBlacille <3

April

  • funky aphrodite
  • ***
  • Viestejä: 395
  • since 2007, biatch.
Ohmyfuckinggay, Lumisokea!
En vaan saa Edgarista millastaan muuta kuvaa kuin sen kissannappaaja-olemuksen...
Joten on vaikee kuvitella sitä ihunana homona... :D
No mutta ei se mitään! Kauniin tarinan oot saanu aikaseks. ?
Tykkäsin tykkäsin.
Eikä tää minkään jrock-ficcien takia jää huomaamatta. Etsin tältä osastolta nimenomaan kaikkea muuta kuin MCR:a, Tokio Hotellia ja jiirokkia!

~Apsu kiittää
If a writer falls in love with you,
you can never die.

   - Mik Everett

SnowBlind

  • ***
  • Viestejä: 522
  • epäsivistymätön
Re: Kissannappaaja-Edgarin nuoruusvuodet (slash-PG-Aristokatit)
« Vastaus #10 : 12.01.2008 12:11:25 »
Ohmyfuckingay, hahahahaha  ;D
Kiitos kommentista, Apsu! Katos sen kitkerimmänkin kuoren alla voi olla jotain... muutakin  :) Ihan varmasti Edgarkin on joskus ollut sellainen hemaisevan herkkä (homo)mies :D
The mind has so many pictures, why can't I sleep with my eyes open?


Avasta kiitos AnnieBlacille <3

Limestone

  • Mr. Shhh
  • ***
  • Viestejä: 25
  • like a fucking professional.
En olisi uskonut että tällaisesta aiheesta saa jotain näin hienoa ja kaunista. Otsikko nappasi huomioni, ja muutaman lauseen luettuani olin aivan innoissani. Tässä on loistava todiste siitä, että mistä tahansa aiheesta, jopa sellaisesta joka huvittaa suurissa määrin, voi taiteilla tällaista. Parhaimpia ficcejä Toisessa ulottuvuudessa.

Jatka samaan malliin!
And me I'm just one story
In a two story town
But you're never going to find me in the lost and found

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 309
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
Hakemasi paikannimi taitaa olla Toulouse?

Minusta tämä oli nätisti kirjoitettu ja omaperäinen ficci. Tuo inhimillisyyttä Edgariin, jota lapsena ei voinut ollenkaan ymmärtää (nykyään varmasti olisin lähes Edgarin puolella jos katsoisin uudelleen Aristokatteja), ja tykkäsin kertojavalinnasta ja siitä että tämä luonnollisestikin sijoittui historialliseen kontekstiin ja jotenkin tuo opiskelemaan lähteminen oli niin kaunis tarina ja juurikin tuo nuoruuden ihastus. Ja siitä tykkäsin että tuo rakkaus oli sellaista kaunista ja hapuilevaa eikä tässä ollut mitään 'siitä illasta lähtien vietimme kaikki illat nussien kellarissa'. Eikä sortunut teinislashkliseisiin, mistä iso plussa.

Hyvä esimerkki siitä, että välillä kannattaa tarttua ei-niin-itsestäänselviin fandomeihin ja parituksiin. Kiitos :)
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin