Löysin tämän ficin, kun etsiskelin nollaterttuuni sopivia ficcejä. Pakko sanoa, että yllättävää ettei tässä ole kommenttia. Näin vinkkinä voisin kuitenkin sanoa, että otsikkoon kannattaa lisätä pilkku myös ficin nimen ja parituksen väliin, eikä välttämättä kannata olla itsekriittinen liiaksi. Valittuani tämän tekstin sen otsikon ja parituksen vuoksi aluksi jäin miettimään, että voiko teksti olla hyvä, jos kirjoittaja ei itsekään pidä siitä; ainakaan varoitusten perusteella. En nyt kuitenkaan tullut tuommoisista asioista puhumaan, mutta niin asiaan.
En ymmärrä, miksi epäilet tämän olevan kamalaa kuvailua ja tunnelmointia? Tämähän on kauniisti kuvailtu, kuten myös hyvin tunnelmallinen teksti, jossa kuvailu yhdistyy hyvin tunnelmaan ja näin ne täydentävät toisiaan. Kuvauksista voisin poimia montakin helmeä, mutta lainaan nyt vain muutamia lähinnä siksi, ettei tämä koko kommentointi mene pelkiksi lainauksiksi.
Kaste alkoi kerääntyä kiilteleville hämähäkinseiteille, pisarat laskivat aikaa keskiyöhön.
Tykkäsin tavasta, jolla "laskit aikaa" tekstissäsi, tai tarkemmin sanoan Bellatrix laski. Se oli vertauskuvallinen, kuten myös samalla nätti sillä suurimmilta osin pisarat toimivat aina hyvin teksteissä ja tässä olit käyttänyt sitä onnistuneesti. Kuvailu hämähäkinseiteistä toi myös kuvailua tuohon puutarhaan ja sen saattoi kuvitella, kuinka pisarat kertyivät hopeanhohtoisille seiteille. Nättiä!
Piirre piirteeltä hän oli opetellut ne ulkoa, muttei koskaan saanut katsoa niitä tarpeeksi. Vaalea iho, ruskeat silmät, punaiset hiukset, aavistus hajuvettä.
Tästä minä myös tykkäsin! Ehkei ajatus siitä, että toinen ajattelee toisen kasvonpiirteitä ole kovinkaan omaperäinen, mutta tässä se toimi. Olit tuonut lyhyeen lauseeseen pituutta, jonka saattoi kuvitella mielessään. Bellatrix suuressa salissa katsomassa Mollya pitkään ja hartaasti, ehkä silti huomaamattomasti. Ja se, kuinka lisäsit piirteiden kuvailun päätteeksi hajuveden. Sellainen sopii Mollylle, mutta toi myös sitä omaperäisyyttä hypyttää hajuvesi kasvonpiirteiden kuvailun sekaan.
Hän toisteli punahiuksisen nimeä yöhön, kunnes pensaiden kitukasvuiset ruusut oppivat ulkoa kaikki sen sävyt, jokaisen pehmeän kirjaimen, tavun.
Samaa voisin sanoa, kuin edellisessäkin kohdassa. Eli idea ei ehkä ole omaperäinen tässäkään lauseessa tai mitenkään mullistava, mutta silti se toimii tekstissä todella hyvin. Ruusut taas lisäsivät sitä omaperäisyyttä, jota itse varsinaisessa lauseen tarkoituksessa ei ole ja kuten hämähäkin seitit se loi kuvaa myös pikkuhiljaa lukijalle avartuvasta puutarhasta.
Molly ei tahtonut kuunkajossa odottavaa mustahiuksista patsasta, jonka hiuksilla leikki iltatuuli.
Tämäkin oli todella nätti lause, kuten myös se jolla päätit tämän koko tekstin. Molly tahtoi todellisuuden, joka sopii hahmon luonteeseen hyvin. Sellainen Molly vain on, hyvinkin idyllinen hahmo, joka tahtoo perinteistä tavallisuutta tulevaisuudeltaan.
Ja tästä päästäänkin hyvin hahmoihin. Molly oli parituksesssa hieman sivuroolissa, kuten oli tarkoitettukin, mutta siitä silti sai sellaisen kuvan, että hän oikeasti tuntui Mollylta sen mukaan, mitä hänestä kerrottiin. Bellatrix taas - jotenkin en osaa nähdä sitä henkilönä, joka ymmärtäisi romantiikkaa. Tulkinnat hahmon nuoruudesta kuitenkin kiinnostaa ja erilaisten näkemysten lukeminen on aina mielenkiintoista, vaikkei hahmo kohtaakaan canonin Bellatrixiä on totta, ettei nuoruuden Bellasta ole kerrottu oikeastaan mitään. Katkeruuden syntyminen lopussa taas veti lisää siihen Bellaan, jonka me tunnemme. Ehkä tämä oli yksi syy sille, miksei Bellatrix osannut vanhempana enää rakastaa.
Aikajaksosta kerroit tekstissäsi sen verran, että kyse on kouluajoista. Kouluaikaan sijoittaminen on hyvä, mutta jotenkin jäi häiritsemään se, kuinka miljöö ei tuntunut sopivan Tylypahkaan, silti he olivat seuraavana päivänä koulussa. Jotenkin elin tekstin ajan kuvitelmassa, että kyse on loppukesälomasta, ettei koulua ole ja tapahtumapaikasta sai kuvan, että se sijoittuisi kenties Mustien kartanolle tai vastaavaan sen sijaan, että se oli Tylypahkassa. Tietysti tässäkin pätee se, että miljöökin on monin osin kirjoittajan omaa näkemystä, mutta minua se hieman häiritsi. Toinen sellainen häiritsevä tekiä samaan asiaan liittyen oli se, kuinka jo seuraavana päivänä Mollysta ja Arthurista kulki huhuja. Miksi Molly lupautui tulemaan, jos kulki Arthurin kanssa? Herää kysymys, johon teksti ei anna vastausta, eikä se tunnu sopivan siihen muottiin, johon Mollyn itse laittaisin. Se ettei Molly tullut sopi tekstiin, mutta niinkin nopeasti huhut kaksikosta olivat jotenkin ehkä liian nopeasti tulleita, kun itse olisin kuvitellut sen niin, että ehkä Molly oli ihastunut Arthuriin, muttei kuitenkaan harrastaisi kahden ihmisen kanssa olemista yhtäaikaa (vaikka tässähän Molly nimenomaan hylkäsi Bellatrixin).
Kokonaisuus oli kuitenkin hyvä, eikä tunnelmoinnissa ole mitään vikaa saatikka sitten kuvailussa. Turhaan hätiköit, pituudeltaan tämä oli sopiva tunnelmointiin; ei liian pitkästi selostettua tarinointia liiallisella tunnelmoinnilla vaan sopivan lyhyt, että tunnelma pysyi koko tekstin ajan säilyvänä ja tarpeeksi pitkä kuvailunsa puolesta, ettei lukijalle jäänyt sellaisia aukkoja, jotka voisivat häiritä - lukuunottamatta tuota aiemmin mainitsemaani Molly/Arthur viittausta. Kiitokset siis tästä.
Niin ja tunnelmointi ei ole virallinen genre, mutta sen käyttäminen genreissä ei haittaa. Käytän itsekin, jos teksti on hyvin tunnelmointi pitoista, koska silloin lukijallekin välittyy tieto siitä, että teksti on tunnelmointipohjainen.
// Ja liian pitkään kommenttiin piti vielä lisätä, että paritus valinta on loistava.♥
Bellatrixfemme on hienoa, mutta vielä kivempaa on lukea rarea Bellatrixfemmeilyä! Tästäkin minun piti puhua enimminkin, mutta koska laiskuuteni on voittamaton jätän sen nyt tälläiseen mainintaan, mutta niin pisteet paritus valinnasta.