Title: Rajatonta rakkautta
Genre: angst
Author: hymykuoppa
Paring: Harry (Lily, James, Sirius, Remus)
Raiting: S
Summary: Vaikka rakkaimmat poistuisivat keskuudestamme, he eivät koskaan hylkää meitä. Eivät kokonaan.
A/N: Elikkäs perustuu viimeisen kirjan jälkeisiin tapahtumiin.
Rajatonta rakkautta
Harry istui makuusalin syvennetyllä ikkunalla polvet koukussa ja kädet jalkojensa ympärillä. Taivas oli pimeä, tähdet tuikkivat siellä kilvoitellen keskenään. Poika painoi päänsä vasten karheaa kivistä seinää ja antoi pienen huokauksen lipua huultensa välistä.
Hänen katseensa kohdistui pieneen neliöön, jonka tähdet muodostivat. Neljä toinen toistaan kirkkaampaa tähteä oli asettunut keskelle taivaankantta, tuntuen valaisevan koko tähtitaivaan. Harry painoi raskailta tuntuvat luomensa alas, mutta tähtikuvio ei haihtunut hänen mielestään. Pian tähdet kuitenkin muuttivat muotoaan, niistä muodoistui neljät eri kasvot. Yhden naisen ja kolmen miehen, iloiset, hymyilevät kasvot.
Hänen äitinsä, Lily. Nainen hymyili pojalleen onnellisesti, pienoinen pilke silmissään. Lilyn rinnalla James katseli Harrya yhtälailla onnellisena, ylpeänä. Vanhemmat huokuivat lämpöä, Harry saattoi kuulla heidän äänensä. He kertoivat kuinka olivat ylpeitä pojastaan ja eivät jättäisi häntä koskaan yksin.
Jamesin alapuolella hymyili veikeästi Sirius, Harryn kummisetä. Miehen pitkät hiukset liehuivat hiljaisessa tuulessa ja silmien hassu pilke sai Harryn hymyilemään. Siriuksen rinnalla oli Remus. Mies, joka oli pyytänyt Harrya oman poikansa kummisedäksi. Harry ei voinut olla miettimättä, tulisiko hänestä samanlainen kummisetä kuin Sirius oli hänelle ollut. Harry ei ehkä ollut yhtä holtiton, mutta hän halusi osata olla yhtä rakastava.
Rohkelikko aukaisi silmänsä ja katseli nyt tähtikuviota pienoinen hymynkare huulillaan. Liian harvoin hän oli pysähtynyt miettimään, kuinka kaunista ja onnellista elämä oli. Vaikka rakkaat ihmiset olivat poissa, eivät he koskaan olleet hylänneet poikaa.
Harrylla oli edelleen ystäviä jotka välittivät ja pitivät hänestä huolta. Ja Harrylla tulisi olemaan Teddy, pieni poika, joka tulisi joskus kuulemaan, kuinka urhoollisesti hänen vanhempansa olivat poistuneet pojan luonta. Kuinka he olivat pystypäin jättäneet tämän maailman – aivan kuten Lily ja James.
Harry antoin kyyneleiden valloittaa pienesti punoittavat poskensa. Joku sanoi kyynelten olevan heikkoutta joka jätti kehon, mutta Harry tiesi niiden olevan rakkautta.