Mitä jos Harry ei muistaisi (H/D, S )

[LND]

Title: Mitä jos Harry ei muistaisi?
Author: LND
Rating: S
Pairing: H/D
Genre: Comfort, AU, Slash , One-Shot
Warnings: Kahden miehen välinen suhde
Beta: Ei ole betattu
Disclaimer: Rowling omistaa kaiken.

A/N: Ostin tässä vanhan aikaisen kirjoituskoneen, tuli kauhea himo kirjoittaa jotain. Päähäni pälkähti idea: Mitä jos Harry ei muistaisi. Aloin kirjoittaa, innolla. Jotenkin tarina eteni yllättävästi ja uskon että tällaiseen tarinaan ei ole ennen törmätty. Vai onko?

Olen tuosta loppu osasta todella epävarma. Sopiiko se sitten ollenkaan tähän ficciin?




Mitä jos Harry ei muistaisi?

Asun Draco nimisen miehen kanssa Lontoon keskustassa. Hän on melko erikoinen, mutta minä pidän hänestä silti. Hänellä on sellainen keppi, jota hän sanoo taikasauvaksi.

Hän hakkaa usein päätään seinään. Yleensä se johtaa siihen, että hänen vaaleat hiuksensa värjääntyvät verestä punaisiksi. Silloin sanon hänelle, että me olemme vain ihmisiä. Hän vastaa minulle:

”Harry… Voi Harry, me emme ole vain ihmisiä. Olemme velhoja. Toivottavasti sinä sen vielä jonain päivänä muistat.”

Minusta hän ei ole kunnossa, vaikka hän kovasti niin väittääkin. Hänestä minä en ole kunnossa.

Hän sanoo aina, että meidän suhteemme on ihme. Minä en taas muista edes, miten olen päätynyt tähän taloon tämän miehen kanssa.

Hän kertoo aina, kuinka me olemme olleet vihollisia. Hän puhuu jostain suuresta sodasta, jossa minä melkein menetin henkeni.

Muistini taisin ainakin menettää.

Hän kertoo minulle ystävistäni, Hermionesta ja Ronista. He ovat kuolleet, kuolivat minun takiani. Hän kertoo minulle Weasleyn perheestä. Hän kertoo minulle Siriuksesta ja Remuksesta. Hän kertoo, kuinka tutustui heihin juuri ennen kuin heidät tapettiin. Hän kertoo minulle Kalkkaroksesta ja McGarmiwasta. Hän kertoo minulle vanhemmistani, Lilystä ja Jamesista. Hän ei tiedä juuri mitään heistä, mutta yrittää parhaansa.

Omista vanhemmistaan hän kertoo vain, jos minä pyydän, ja silloinkin hän puhuu ainoastaan halveksivaan sävyyn. Voldemortista hän ei kerro mitään, hän ei halua. Se ei olisi hyväksi minulle.

Dumbledoresta hän kertonut kaiken minkä voin itsekin paksusta satukirjasta lukea. En muista häntä ja hänkin on jo kuollut. Niin vanhoiksi eivät edes velhot voi elää.

Draco sanoo, että hän on ainoa, joka voi auttaa minua muistamaan. Kaikki muut ovat poissa.

Kaikki minulle läheiset ihmiset ovat kuolleet paitsi Draco. Joskus Draco mutisee, että velhoyhdyskunta kuolee sukupuuttoon, että me olemme viimeiset hengissä olevat velhot.

En muista mitään, en voi olla varma, onko Draco oikeassa. Draco on kertonut minulle, kuvaillut niin todentuntuisesti, että uskon velhomaailman olevan oikeasti olemassa.

Uskoin, että Tylypahka, Kalmanaukio, Azkaban, Iskunkiertokuja ja laituri yhdeksän ja kolme neljännestä olivat oikeasti olemassa. Sitten Draco kertoi, ettei sitä taikamaailmaa enää ollut, että se oli tuhoutunut. En enää tiedä, mitä ajattelisin. Olen omalla tavallani katkera, en ehtinyt nähdä sitä loisteliasta paikkaa.

Draco sanoo, että se on yksi syy, miksi en vieläkään muista. Ei ole tuttuja henkilöitä tai paikkoja, joista voisin saada näkyjä.

Draco sanoo, että toivoi minun muistavan hänet. Mutta kun olin herännyt, kaikki toivo oli menetetty.

En henkäissyt edes: ”Malfoy.”  Olin vain kysynyt, missä olin ja kuka hän oli.

Kaikki muistoni olivat jääneet tuuleksi taivaan rantaan.

Draco itkee usein öisin. Silloin rutistan hänet kainalooni ja syssyttelen. Draco näkee paljon pahoja unia. Hänellä on varmasti traumoja sodasta. Uskon, että se helpottaa aikanaan. Tiedän, että hänestä on vapauttavaa kertoa niistä asioista minulle ääneen. Jakaa ne minun kanssani.

Draco haluaisi lapsia, ettei velhosuku kuolisi. Hän puhuu aina, että he voisivat saada keskenään lapsia. Mehän olemme velhoja.

Hän unelmoi Tylypahkan uudelleen perustamisesta. Hän opettaisi itse liemiä ja minä pimeyden voimilta suojautumista. Jos Hermione ja Ron olisivat elossa, Hermione opettaisi muodonmuutoksia ja Ron varmaan olisi surkea lennonopettaja. Hymyilen aina, kun Draco sanoo niin.

Dracon kasvoilla on vain kaipaus, haikeus. Joskus pieni unelmoiva hymy karkaa hänen huulilleen.

Draco sanoo, että tapoin Voldemortin liian myöhään.

---

Hän rutistaa minun selkäni vasten rintakehäänsä ja suutelee poskeani.

”Rakastan sinua, Harry.”
”Niin minäkin sinua, hilleri.”

Draco värähtää.

Hän ei ole ikinä kertonut minulle siitä, että sanoin häntä aikoinaan hilleriksi. Näin sen unessani.

Dracon silmissä pilkahtaa toivoa.

---

[Tala Sohalia]

Oih, tämä tarina kutkutti minua. Ihan oikeasti, tuo alku oli jotenkin niin oivaltavan yksinkertaisesti kirjoitettu. Kuivakkaa huumoria lyhyillä lauseilla. Olisin kovasti toivonut, että se olisi jatkunut koko tarinan ajan. Nyt se loppui ennen aikojaan ja palasi vain muutamassa hassussa kohdassa. Keskikohdassa muutitkin kerrontatapaa vakavammaksi, ja se oli ehkä hieman sääli.

En sinänsä ottaisi mitään pois (paitsi sen "tuuleksi taivaan rantaan" -kohdan, joka sai TikTakin soimaan mielessäni), mutta ehkä lihavoittaisin keskikohtaa samanlaisella huumorilla kuin alkua. Draco siis kerto Harrylle ihmisistä, joita tämä on tuntenut: ottaen huomioon Harryn suhtautumisen pelkästään taikuuteen, olisi ollut uskottavaa, että hän olisi jokaisen mainitun ihmisen kohdalla maininnut sen kaikista "tyhmimmän" piirteen. Sen naurettavimman. Kuinka Draco kertoi vanhasta rehtorista, joka myhäili puolikuunmuotoisten silmälasien takaa ja imeskeli sitruunatoffeeta tms. Nuo kipeät ja surulliset kohdat (kuten Dracon painajaiset) vaikuttaisivat enemmän, jos niiden ympärillä olisi enemmän kepeyttä.

Kepeämpään versioon tuo ihan viimeinen kohtaus sopii hyvin. Se jättää positiivisen kuvan, toiveikkaan kuvan.

[Wleko]

Aivan uskomattoman ihan. Muuten en osaa kuivaill tätä.
Jotenkin hiukan ahdistava mutta kuitenkin hassu. Tuo kohta että Hän hakkaa usein päätään seinään. Yleensä se johtaa siihen että hänen vaaleat hiuksensa värjääntyvät verestä punaisiksi. sykähdytti todella.

Sanoit että olet epävarma lopusta. Minusta (siis jos tarkoitat sillä lopulla noita kuutta viimeistä riviä) se ei ehkä ollut paras lopetus. Minusta täydellistä olisi ollut koko tarinan luonteen kannalta paras lopettaa sen siihen "Tapoit Voldemortin liian myöhään" kohtaan. HUOM: minusta

[LND]

Tala Sohalia:  Kiitos

Vicky:  Lopetuksesta olen samaa mieltä kanssasi.  Se olisi ollut hyvä lopettaa "Tapoit Voldemortin liian myöhään" -kohtaan, mutta en sitten osannut jotenkaan lopettaa siihen, halusin kai antaa toivoa jollain tavalla. Kiitos

[Joanna]

Olen samoilla linjoilla Tala Sohalian kanssa. Tuo alku vaikutti vähän siltä, että sen olis kirjoittanut lapsi, siis semmosella hyvällä tavalla. Alun fiilis kuitenkin kuivui kokoon.

Minusta tuo loppu on kaunis. Kaikkea toivoa ei ole menetetty.

[Aapo]

Heippahei, kommenttimaraton menossa ja tällänen mulle fabon sivulla linkitettiin. Täytyy sanoa, että olipas hyvä fiilis aloittaa maraton näinkin hyvätasoisella ja erityisesti erilaisella ficillä. Kuten alussa sinäkin totesit, en ole ikinä ennen törmännyt tämänkaltaiseen ficciin ja idea oli mielestäni ihan mahtava, olisin ehkä tykännyt lukea pidemmänkin shotin aiheesta.

Ensinnäkin nimi oli mun mielestä todella ihana, mitä jos harry ei muistaisi? Se kertoo kaiken olennaisen ficin kannalta ja jo nimikin sai minut hykertelemään jännityksestä. Odotin, että mitä tuleman pitää ja mitä noin mielikuvituksellisen otsikon takaa voikaan löytyä. Todella hienoa! Mulla itelläni on aina vaikeuksia erityisesti nimen keksimisessä, mutta tää oli kivan simppeli ja kuvaava nimi. Tykkään siitä.

Alun kerronta on minusta hurjan suloista, vähänniinkuin lapsekasta, mutta se sopii hyvin Harryn näkökulmaan. Asioita ei aleta selittää turhan laajalti tai hienosti, vaan juuri niin miten Harry sen näkee. Sauva on keppi jne, koska Harry ei kykene muistaman. Pidän tarinan kerrontatyylistä. Harryn näkökulmasta tätä oli mielenkiintoinen lukea, juuri tuo herkkä kuvailu ja tekstistä läpipaistava muistamisenhalu oli hienoa. Olit napannut hahmona Harryn todella hyvin mukaan.

Hän hakkaa usein päätään seinään. Yleensä se johtaa siihen että hänen vaaleat hiuksensa värjääntyvät verestä punaisiksi

Tämä oli hieno ja pysäyttävä kohta. Draco on epätoivoinen, koska haluaisi Harryn muistavan hänet ja taikamaailman, haluaisi hänen muistavan heidän yhteiset hetkensä. Se on itse kullekin raastavaa, ja olit saanut hyvin Dracon tunteet esiin juuri tässä nimenomaisessa lauseessa, vautsi.

Oli hienoa, miten olit keksinyt näinkin lyhyen shotin taustalle silti historian ja tarinan, ja sait sen esitettyä ihan muutamassa lauseessa. Juuri tuo velhomaailman tuho ja velhojen sukupuuttoon kuoleminen oli kuvailtu hienosti ja tuntui siltä, että se voisi ihan hyvin olla canonia.

Dumledoresta hän kertonut kaiken mitä kirjasta voi lukea

Tästä bongasin virheen, nimittäin se on Dumbledore, eli yksi B oli sieltä välistä hukkunut pois. Muutenkin tämä lause sai tarinan vähän töksähtämään ja minut kurtistamaan kulmiani, en oikein ymmärtänyt sen tarkoitusta, ehkä jokunen täytesana olisi selventänyt tätä hieman.

Dracon ja Harryn välinen suhde oli tosi söpö. Harry välitti Dracosta, vaikkei oikeastaan tuntenut koko miestä, ja Draco jaksoi pitää Harrystä huolta, sillä raukkaparka tuskin olisi selvinnyt omillaan. Herkkää rakkautta, tykkään siitä.

Kiitos ihan mielettömästi tästä, nyt on mukava jatkaa maratoonia, ja toivottavasti mun kommentista oli sulle jotain hyötyä : )

[LND]

Ohhoh kommentti 3 vuotta vanhaan ficciin. Jos kommenttimaraton teettää tällaista, kannustan siihen!

annicamaria, kiitos aivan mahtavasta ja piristävästä palautteesta! Se sytyttää kirjoitusinnon ja sitä kommentin pitäisikin tehdä: kannustaa, töytäistä eteenpäin ja antaa todellinen kuva lukijan mielipiteestä. Sinä hallitset sen ja siksi kaikki, mitä haluaisin sanoa menee solmuun, kun en pysty ajattelemaan. Typerä hymy vaan nousee huulille uudestaan ja uudestaan.


En tiedä, onko sallittua mennä noin vain sörkkimään omaa ficciään, mutta pilkutin uudelleen ja lisäsin sanoja muutamiin kohtiin tehdäkseni sitä sulavammaksi.

[Arion]

voi awws!!!! ihana fikki!!! jotenki surullinen, mut hyvä!!! Ja kirjotit viel nii hyvin ja hienosti!!!

Kiitos tästä lukukokemuksesta! <3333

[Larttu]

hmm.. mä en oikein tiedä mitä sanoisin.
Tää oli sillä tavalla hämmentävä ficci, ettei siinä oikein tiennyt lukiessa, että onko se hyvin kirjoitettu vai ei. Se oli vähän sellanen yksinkertaisesti kirjoitettu, ja melko tavallinen.
Ensimmäiseksi mä ajattelin, että ei tää oo mistään kotosin. Mutta mä pääsin eteenpäin ja tää herätti ajatuksia - mikä on vaan hyvä asia - ja se sai mut miettimään uudestaan, että onko tää oikeesti hyvä.
Kun sain ton loppuun, ja makustelin sitä hetken, mä tajusin että se oli oikeesti hyvä ficci, vaikkakin erittäin yksinkertaisesti kirjoitettu. Hieno idea, mutta jotain siinä jäi vähän kaivamaan ja epäselväksi.
Mutta kaikenkaikkiaan mä tykkäsin hieno ficci.

[LND]

anturajalka93, kiitos vain itsellesi, kun luit ja kommentoit, piditkin vielä!

Larttu, kiitos. Olen aika epäselvä ihminen. Luultavasti se heijastuu vahvasti tekstiini, ja kun tapanani on vielä painottaakin sitä... Tykkään jostain ihmeen syystä antaa lukijalle omaa pureskeltavaa. Tuntuu töykeältä kirjoittaa suorin sanoin, mitä tarkoittaa. Ehkä kuitenkin sen, että teksti ei herätä kiinnostusta, pitäisi lyödä jonkinlaiset hälytyskellot soimaan...

[iipimoi]

aww, tää oli jotain niin söpöä. :3 toi on ihanaa miten oot kuvaillu harryn nii jotenki viattomaks ja dracon semmoseks kärsineeks ja varsinki toi loppu oli ihana sillee: kaikki tulee olemaa hyvin.