Author: tuulevi-hillevi
Genre: Draama. Ehkä hiukkasen,
hiukkasen tahatonta huumoria, mutta ei nyt niin kovin maininnan arvoista.
Rating: S
Disclaimer: En omista hahmoja enkä paikkoja enkä saa tästä rahallista hyötyä
A/N: Haa, kuolonsyöjähaasteeseen, aakkoshaasteeseen ja... Siinä ne olivatkin?
Hmph. Luulin että olisin saanut tungettua tämän kaikkiin mahdollisiin keskeneräisiin, mutta ei voi mitään.
"Yaxley, ääliö! Pimeän piirto puuttuu, sinun piti hoitaa se!"
"On ollut tässä vähän muuta tekemistä", Yaxley ärähti singotessaan kidutuskirouksen sattumanvaraisesti joukkoon, joka oli juossut joka puolelta linnaa vastustamaan kuolonsyöjien hyökkäystä. "Gibbon!"
Suurikokoinen mies hätkähti ja katseli ympärilleen kuullessaan jonkun puhuttelevan häntä nimeltä.
"Pimeän piirto", Yaxley huusi, "tornin ylle! Heti!"
George Gibbon lähti kapuamaan korkeita portaita ylös, kohti linnan korkeinta tähtitornia. Portaita oli aivan liikaa, mutta kun hän lopulta pääsi ylös asti, hän huokaisi tyytyväisenä.
Hän asteli kivisen kaiteen luo ja antoi koko kehonsa nojata siihen. Täällä hänkin oli pikku pojankloppina opiskellut tähtitietoa. Hän oli aina pitänyt tähtitiedosta; tähdet olivat jotenkin niin viisaita, kaikessa kaukaisuudessaan ja arvoituksellisuudessaan. Katse kulki yli laajan pihamaan. Tällipaju. Kurpitsamaa. Kielletty metsä, joka kohosi synkkänä tiluksien reunalla. Tumma järvi, jonka tyyni pinta heijasti mustaa yötaivasta ja sen lukemattomia tähtiä. Hymy karehti karkeilla kasvonpiirteillä hänen muistellessaan, kuinka he monia monituisia vuosia sitten heittelivät koulun nynnyjä siellä asuvalle kalmarille.
Nuorena hän nautti täällä olostaan. Hän muisti kaikki ne opettajatkin. Silloin hän ei vielä arvannut, että palaisi tänne tappamaan ihmisiä. Ajat muuttuivat.
"Gibbon, missä kuhnit? Me tarvitaan apua täällä!!"
Mies murahti ärtyneenä vastaukseksi, heilautti sauvaansa ja painui sitten takaisin sisään muiden avuksi.