Erilaisia, S, raapalesarja, 2/?

[Lumous]

Ficin nimi: Erilaisia
Kirjoittaja: Lumous
Genre: drama, fluff
Ikäraja: S
Paritus: Blaise/Luna
Vastuunvapaus: Kaikki tässä esiintyvät hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. Vain tarina on omani. En saa tästä mitään voittoa.
A/N: Tästä lähtee siis raapalesarjani! Sarjaan tulee luultavasti kymmenen osaa, ehkä vähemmän, ehkä enemmän, en osaa vielä varmaksi sanoa. Osallistun tällä Rare10-haasteeseen!

Erilaisia

I.

Blaise Zabini oli aina ollut erilainen. Hän oli ollut vaitelias jo nuorella iällä, poika oli keskittynyt vain omaan salaiseen maailmaansa johon kukaan muu ei päässyt. Blaisen mentyä Tylypahkaan kaikki olivat tulkineet tämän hiljaisuuden vain pieneksi ujoudeksi, mutta kun he olivat yrittäneet aikansa eivätkä pojan muurit olleet murtuneet, he olivat jättäneet tämän rauhaan. Poikaa alettiin pian pitää ylpeänä kuin riikinkukko ja kylmänä kuin jää. Osa ajatteli Blaisen olevan vain itsekeskeinen, osa puolestaan pelkäsi häntä. Blaise itse taas ajatteli olevansa kuin tiedemies joka seisoi puolueettomalla maaperällä tarkkaillen muita ihmisiä lahjomattomasti.

Oli kuitenkin yksi asia johon Blaise ei voinut suhtautua puolueettomasti. Luna Lovekiva.

[Dria]

Paritus vaikuttaa jännältä, samoin kuin luomasi Blaise. Yleensä ficeissä poika taitaa olla naisten/miestennielijä, joten tämä tulkinta on enemmän kuin tervetullut. Vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja nyt jäin miettimään, onvatko Luna ja Blaise todella kovin erilaisia. Alku vihjasi, etteivät he kenties olisi. Erittäin hienosti kirjoitettu ja tykkäsin kovasti.

[Lumous]

Dria, kiitos hirveästi kommentistasi, mukavaa kun tykkäsit Jatkoa tulee tässä!

II.

Blaise oli aina ajatellut Lunan olevan viimeinen tyttö johon tämä voisi rakastua. Jokin tytössä veti häntä kuitenkin puoleensa. Ehkä se oli tytöstä lipuva seesteisyyden aura, ehkä se että he olivat kumpikin erilaisia kuin muut. Ulkopuolisia.

Eräänä iltana vaellellessaan Tylypahkan lähestulkoon tyhjillä käytävillä Blaise oli törmännyt kahteen luihuispoikaan jotka olivat pilkanneet Lunaa. Tajuamatta itsekkään mitä oli tekemässä, Blaise oli jyrähtänyt pojille jotain Lunan rauhaan jättämisestä. Luihuispojat olivat liuenneet äkkiä paikalta jättäen hämmentyneen kaksikon yksin. Luna oli katsonut häntä hetken suurilla utuisilla silmillään, nyökännyt ja jatkanut matkaansa. Blaise puolestaan oli jäänyt pitkäksi aikaa nojaamaan päätään kylmää kiviseinää vasten ja yrittänyt selvitellä tunteitaan.