Author: joona
beta: pikkuinen
rating: S
genret: lievä h/c, draama, slash, fluff, twincesti insesti.
A/N: arvaatte kai mihin haasteeseen tämä menee? :' D oma keksimä aihe tuohon haasteeseen.
Summary: Se oli paikka, jossa George ja Fred viettivät aikaa, kun tahtoivat olla rauhassa muilta.
// Scarlett muokkasi ikärajan oikeaksi
------
Huolehtivaisuus
George piti sylissään itkevää Frediä, keinuttaen tätä lohduttavasti lähellä itseään.
"Kaikki on hyvin", George kuiskasi veljellensä, joka oli painanut kasvonsa tiukasti Georgen rintaa vasten, puristaen käsillään hänen paitaansa. Fredin kasvot olivat itkusta märät, kuten Georgen t-paitakin oli kostunut kohdasta, jossa Fred piti päätänsä.
Niin katkerasti Fred itki. George ei ollut koskaan nähnyt veljeään niin surullisena ja murtuneena, kuin nyt hänen maatessa sylissänsä. Hän ei olisi tahtonut nähdä veljeään niin rikki ja haavoitettuna. George ei osanut kuvitella, kuka pystyisi tekemään pahaa Fredille.
"Kaikki järjestyy."
Fred niiskaisi äänekkäästi ja nosti raskaalta tuntuvan päänsä ylös. Hän katsoi itkuisilla silmillään veljeään, leuka väpättäen.
"Entä jos ei ole? Entä jos ei järjesty?" Fred kysyi käheällä äänellä.
Läheisyys
"Pitäisikö meidän mennä?" Fred kysyi nuuhkiessaan veljensä paljasta vatsaa. George silitti veljensä punaisia hiuksia ja tuijotti edessänsä olevaa puista seinää.
Muutama vuosi sitten he olivat rakentaneet Kotikolon lähellä sijaitsevan metsän puuhun majan. Se oli paikka, jossa George ja Fred viettivät aikaa, kun tahtoivat olla rauhassa muilta. Ja majan paikkaa eivät muut tienneet.
"Mitä turhia", George naurahti hiljaa.
Fred kietoi kätensä kaksoisveljensä ympärille ja rutisti tätä hellästi. "En tahtoisi irrottaakaan. Tahdon olla ihan lähellä sinua."
He makasivat kylki kylkeä vasten pehmeässä kasassa, jossa oli eri kokoisia ja pehmoisia tyynyjä sekä vilttejä. Se oli kuin suuri linnunpesä, joka oli vuodenajasta riippumatta lämmin. Koko maja oli lämmin, vaikka ulkona olisi pakkasta. Kesäisin taas viileä.
Ulkona riehuva myrskykään ei tuntunut majassa. Se ei huojunut tai kolissut. Siellä oli täydellinen rauha.
"Ollaan vain ihan lähekkäin. Ei ole kiire minnekkään", George kuiskasi ja suuteli veljensä hiuksia.
Huumorintaju
Fred istui ruokapöydässä parahin pokeri-ilme kasvoillaan. Samanlainen ilme oli myös vieressä istuvan Georgen kasvoilla. He yrittivät parhaansa mukaan syödä aamupalaa, mutta jokainen liike rohkelikkopöydässä sai kaksoset valppaiksi kuin haukat.
"Minkäköhän kepposen te vaihteeksi olette tehneet?" Hermione tuhahti paheksuvasti.
"Shh..." George suhahti naurahtaen veljensä kanssa. He katsoivat, kun Percy käveli tuima ilme kasvoilla paikalle ja istuutui pöydän ääreen.
Pienen puheensorinan yli kantautui pian tyttömäistä hihitystä, kun Fred ja George huomasivat Ronin saapuvat Percyn perässä ruokapöytään. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan tai katsonut toisiinsa.
"Jokin vinossa?" Fred kysyi pitäen kättä suunsa edessä pidätelläkseen naurun karkaamista.
Ron loi murhaavan katseen veljeensä, jonka jälkeen pikaisen katseen Percyyn, joka katsoi tuimana kaksosiin päin.
"Luuletteko tämän olevan hauskaa?" Ron kivahti. "Menitte sitten sorkkimaan monijuomalientä? Mukavaa minun olla Ron koko päivän ja Ronin minä!"
