Kirjoittaja Aihe: Harry the Tom K-11  (Luettu 2764 kertaa)

natapixie

  • ***
  • Viestejä: 6
Harry the Tom K-11
« : 22.04.2011 11:16:20 »
Tekijä: natapixie
Ikäraja: K-11 //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Genre: Adventure, Drama (en varma vielä)
Varoitukset: Väkivaltaa ja kuolemia tulossa
Vastuuvapautus: En omista muuta kuin juonen.
Tiivistelmä: Poika-joka-eli ei olekkaan elänyt. Mutta kuka Harry Potter sitten on? Se selviää lukemalla.
A/N: Joo tällänen outo hommeli, siitä ei varmaan ymmärrä mitään. Anteeksi siitä. Koittakaa nauttia, lisää on tulossa :_D(sekotin Pprologin ja epilogin.. korjattu..)
Guadaloupe korjasi otsikosta ikärajan.

PROLOGI
Nagini luikerteli tylypahkan käytävillä, etsien nuorta herraansa. Käärme ei ollut nähnyt parasta ystäväänsä  viikkoihin. Vasta nyt isäntä oli löytänyt keinon tytölle päästä sisään. Dumbledorella oli liian paljon kaikenlaisia suojia Tylypahkassa. Tomin ystävä pudisteli päätään seikkaillessaan kohti Rohkelikon tupaa. Nagini ei ymmärtänyt mikä oli ajanut omistajansa menemää vapaaehtoisesti leijonien luolaan. Toisaalta, siellä hän on parhaiten turvassa. Tietäisipä se inha rasvatukka palvelija, mikä nimi olikaan, kuka naamion takana on. Eipähän vahingoittaisi Naginin rakasta kärmespuhujaa. Naginin teki mieli hyökätä rasvaletin kimppuun ja aiheuttaa tälle pahinta kipua ikinä. Olivathan basiliskin poikaset vaarallisia. Tytön katse ei tapa, koska masteri oli taikonut ärsyttävän haitan pois.
Saavuttuaan tuvan sisäänkäynnille, taulu jossa oli suurenkokoinen nainen, siirtyi pois käärmeen tieltä ja tämä pääsi isännän odottavaan syleilyyn. Nagini oli kotona.
Mustahiuksinen poika halasi pitkäaikaista ystäväänsä. Tällä oli ollut kova ikävä lemmikkiään kohtaan. Dumbledoren metkut eivät pysäyttäneet ainoata oikeaa, Lordi Voldemortia. Vaikka käärmeen isäntä ei ollut oikeassa hahmossaan, tämän mieli toimi silti samalla lailla. Vihreät silmät vilkuilivat otsatukan takaa epäilevästi ja poika lähti hölkkäämään huoneeseensa. Kääntyessään hapsujen takaa pilkotti salama-arpi.
« Viimeksi muokattu: 03.05.2015 02:42:50 kirjoittanut zougati »
\\\\\\\"Dobby is a free house-elf and he can obey anyone he likes and Dobby will do whatever Harry Potter wants him to do!\\\\\\\" (HBP19)

natapixie

  • ***
  • Viestejä: 6
Vs: Harry the Tom K-13
« Vastaus #1 : 08.05.2011 10:31:39 »
1 Chapter

Harry heräili pedistään, vieressään jokin käpertynyt ja lämmin. Hän alkoi melkein panikoida kunnes muisti eilisen illan, ja kuinka hänen rakas Nagininsa oli päässyt Tylypahkaan, isäntänsä hoiviin. Vieno hymynpoikanen koreili tämän kasvoilla, kun hän alkoi herätellä kasvattiaan hellästi. Nagini ei ollut kovin tyytyväinen herätessään niin aikasin myöhäisen yön jälkeen, mutta totteli joka tapauksessa. Harry loitsi monia loitsuja, joita toisella luokalla olevan jästien kasvatuksen saanut velhon ei tulisi tietää, jotka suojaisivat ja piilottaisivat Naginin muilta. Myös loitsu heidän puhumisensa huomaamisen estoa varten sai tulla loitsituksi. Vain luihuiset ja Pimeän puolen osakkaat saivat nähdä pienen basiliskin.
Nagini odotti kärsivällisesti kun Harry puki ja valmistautui aamiaiselle. Ron ja muut nukkuivat vielä sikeästi, tai siltä se näytti. Neville oli jo hereillä ja kuuli loitsut. Velho kasvatuksen saaneena poika tunnisti loitsut ja aavisti ettei Harryllä ole puhtaat jauhot pussissa, niinkuin jästit sanoisivat. Neville oli jo aikoja sitten päättänyt seurata vihreä silmäistä poikaa, vaikka tämä olisi pimeän puolella. Rohkelikkona Nevillellä oli paljon luihuista itsessään. Poika tiesi, mikä olisi itselleen parasta.
Nagini näki ettei lievästi pulleahko poika ollut unessa, myös senkin Nagini aavisti että poika seuraisi nuorta herraa mihin tämä johtaisikaan. Käärme jättikin tällä kertaa ruskeatukkaisen pojan rauhaan eikä ilmoittanut herralleen.
Aamiaisella kaikki kummastelivat, kun poika-joka-ei-vain-millään-halua-kuolla käveli luihuisten pöytään suoraan Draco Malfoyn viereen. Muut pöydät eivät kuulleet käärmeiden ja leijonan puhetta, mutta ihmettelivät ja vetivät johtopäätöksiä silti. Ron oli rohkelikon pöydässä suunniltaan, eikä Dumbledore näyttänyt juurikaan rauhallisemmalta. Huhut liikkuivat nopeammin kuin salama, ja nyt Padma kertoi kuinka Malfoy ja Harry olivat yhdessä.
Sillä aikaa luihuiset saivat elämänsä shokin.
"Hei Draco. Meidän pitäisi hieman puhua. Uskon, että koko muu tupa voi hyvin kuulla kaiken myös," Harry puhui tyynesti, ja monet vanhemmilta luokilta tunnistivat äänen. Koko luihuisen tupa näki myös pimeän lordin käärmeen. Naginista ei voinut erehtyä. "Mitä sinäkin, rupinaama, haluaisit?" Draco kysyi töykeästi, tietämättä kenelle puhui. Harry ymmärsi tämän, vaikka ei ollut tyytyväinen Luciuksen kasvatukseen. Kuitenkin Pimeän Lordin, tai kuten muut hänet näkivät, Potterin silmät välähtivät punaisena.
"Herrani, anna hänelle anteeksi. Hän ei ole vielä liittynyt meihin. Tuo pikkuipana ei vielä tiedä," valvojaoppilas koitti anoa armoa Malfoylle. Tytöllä oli pitkät mustat hiukset ja tummat siniruskeat silmät. Tyttö oli Barkeaün sukua. Hyvin puhdasverinen.
"Isshänthä, annha pojan olla, raukka ei tiennyt," Nagini liittyi joukkoon, vaikka Harry olisikin rangaissut Malfoyta, hän olisi murtunut kun käärme olisi pyytänyt lopettamaan.
"Sshelvä pienokaissheni, jätän pojan rauhaan," Isäntä sihisi vastaukseksi rakkaalle lemmikilleen.
"Hyvä on, saakoot Lucius kärsiä huonosta kasvatuksesta, kunhan raukka vastaisuudessa tuntee parempansa," kärmeskielinen poika selvensi muille. Malfoy oli hyvin äimistyneen näköinen, vaikka eiväthän Malfoyt ole ikinä äimistyneitä.
"Saammeko kertoa muillekkin, herramme?" Kysyivät Harketin kaksoset samaan aikaan. Harketit olivat kaukaista sukua jästeille isoisoisoisoäitinsä puolelta, mutta luotettavia, joten Harry vain nyökkäsi päätään.
"Draco, tapaa Pimeän Lordi ja tämän lemmikki, Nagini. Molempia sinun tulee kunnioittaa ja palvoa. Jopa isäsi matelee ja suutelee lattiaa Hänen läsnäollessaan. Ole kiitollinen että olet vielä elossa," Kierolan poika nuhteli blondia. Poika näytti kauhistuneelta ja alkoi heti madella ja kumartaa ja pyydellä anteeksi. Harry ajatteli vain kuinka Malfoy aiheutti kohtauksen, ja kuinka typerää se oli.
Opettajien pöydässä ihmeteltiin Malfoyn käytöstä. Kalkaroksella oli jo omat epäilynsä, muttei ole kertonut niitä rehtorille. Olihan tämä oikeastaan uskollinen vain Pimeän Lordille.
Dumbledore taasen ei ollut kovinkaan suopea esitykselle. Rehtori oikein kiehui kiukusta ja riensi pois Suuresta salista ennen kuin räjähtäisi. Harry oli tehnyt väärin. Vanha mies oli taannut että poikaa pahoinpideltäisiin ja että poika pelkäisi kaikkea pahaa. Mutta ei, tämän piti vain marssia luihuisten pöytään. Se oli täysin valon esikuvan vastaista. Dumbledoren manipulointien tuloksen piti olla aukoton. Pojan pitäisi olla täydellinen. Mikä oli mennyt pieleen, Dumbledore mietti samalla kun pyyhälsi huoneeseensa.
Illemmalla Harry joutui selittelemään Ronille ja Hermionelle miksi oli mennyt koko päivän ajan luihuisten luokse. Tietenkään poika ei kertonut oikeaa syytä ja sai niinsanotut ystävänsä uskomaan valheitaan. Olihan Lordi Voldemort manipuloinnin taitaja. Parempi kuin Dumbledore oli koskaan ollut tai tulisi olemaan. Hän tiesi että Ronille ja Hermionelle maksettiin siitä, että he vahtisivat Harrya ja kertoisivat kaiken rehtorille.
Päästyään eroon inhoista kissapedoista jotka kutsuvat itseään rohkelikoiksi, Harry suuntasi kohti Salaisuuksien kammiota. Hän tiesi että Ginny olisi siellä Harryn päiväkirjan kanssa. Harry ottaisi sen takaisin ja muuttaisi Weasleyn muistoja koko päiväkirjasta. Oli myös aika tavata Tacente jälleen. Tacente on Salazar Luihuisen basiliski johon Tom Riddle oli tutustunut omina kouluaikoinaan.
Eksytettyään Voron  hän meni Murjottavan Myrtin vessaan, jossa sisäänkäynti sijaitsee.
"Avaudu ja luo portaat Ssshalazhar Luihhuissen perijälle," hän sähisi löydettyään käärme-kaiverruksella varustetun hanan ja astui portaita alas, Nagini olallaan.
Kammio ei ollut yhtä kotoinen kuin joskus aikoinaan. Se oli vetinen ja haisi hirveältä. Harry loitsi puhdistus taikoja ja kutsui Tacentea. Käärmeiden kuningatarta ei kuulunut, joten poika lähetti Naginin etsimään tätä. Siivotessaan Harry löysi Ginnyn katsomasta ilmeettömästi käärmeskielistä teksitä patsaissa. Kuullessaan askeleita riivattu Ginny veti taikasauvansa esiin, mutta liian myöhään. Hän oli jo komennuskirouksen alainen. Tyttö joutui luovuttamaan päiväkirjan ja Harry muokkasin tämän muistoja. Lähettäen Weasleyn nukkumaan, Harry itse alkoi taikoa ja loitsia päiväkirjaa. Lopulta hirnykissä ollut sielunpalanen palasi Lordin toiseen pieneen palaseen joka vielä oli jäljellä ja palautti hieman tämän ihmisyyttä.
Nagini palasi muutamankymmenen minuutin päästä Tancente mukanaan. Basiliskit sekä mies pojan vartalossa puhuivat pitkälle yöhön kunnes Harryn oli pakko lähteä takaisin tupaansa. Luvaten vierailla uudestaan poika lähti hieman apeasti takaisin leijonan luolaan.

AN:Joo sori ku kesti kauan mut en ekaks muistanu jatkaa  :-\ mut toivottavasti tykkäätte :)
« Viimeksi muokattu: 08.05.2011 15:33:01 kirjoittanut natapixie »
\\\\\\\"Dobby is a free house-elf and he can obey anyone he likes and Dobby will do whatever Harry Potter wants him to do!\\\\\\\" (HBP19)

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Vs: Harry the Tom K-13
« Vastaus #2 : 10.05.2011 08:33:48 »
Ideasi on mielestäni  varsin kiinnostava. Onko jatkoa tulossa? Toivottavasti koska tämä oli hyvä.  Minusta oli huippua että basiliskillä oli nimi. Jatka ihmeessä kirjoitusta jos ideat eivät lopu. ;)   

Kuolotar
Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!

natapixie

  • ***
  • Viestejä: 6
Vs: Harry the Tom K-13
« Vastaus #3 : 22.06.2011 15:21:29 »
AN: Joo tota, mulla ei ole mitään selitystä miksi kesti näin kauan.. ja tää luku ei ole edes betattu :/ mutta toivottavasti pidätte :) ja jos jotkut jutut ei ole oikei, mä oon pahoillani koska osaan ne paremmin englanniksi

Disclaimer: En omista mitään jonka tunnistatte HP:stä. Leikin vain Rowlingin hahmoilla ja keksin nimiä.

2 chapter
Ron heräsi erityisen ajoissa tänään. Hänen oli jututettava Harrya ja saatava tietää mikä tätä vaivasi. Poika oli käyttäytynyt hyvin kummallisesti edellisenä päivänä, mennyt *puistatus* luihuisten pöytään ja sitten vielä se miten Malfoy käyttäytyi. Eilinen oli huolestuttanut Dumbledorea joten tämä oli päivällisen jälkeen kutsunut Ronin ja Hermionen toimistoonsa, ja pyytänyt heitä kuulustelemaan Harrya. Ehkä poika oli vain hämmentynyt jostain... Niin ainakin Ron toivoi, hän ei halunnut tuottaa pettymystä rehtorilleen.
Samoihi aikoihin heräsi eräs ruskeatukka. Punapää ei ollut tajunnut että puhui ääneen, joten Neville vain kuunteli ja shokeeraantui enemmän ja enemmän joka sanalla. ’Tästä oli kerrottava Harrylle,’ oli ensimmäinen ajatus pojan päässä. Ron alkoi vihdoin lähteä, ja Neville sai tilaisuuden herättää Harry. Avatessaan toisen pojan sängyn verhot brunette sai elämänsä yllätyksen, vaikka luuli ettei mikään yllättäisi häntä Ronin petoksen jälkeen.
Harryn sängyssä tämän vieressä oli, hyvin hereillä ja valppaana oleva Nagini. Basiliski katsoi Nevilleä varuillaan ja päätti herättää isäntänsä. Sihisten pojan korvaan käärme sai tämän ylös nopeammin kuin vedellä herättäminen.
Harry kuuli pientä puhetta korvassaan jostain pojasta joka avasi tämän verhot joka tuijottaa Naginia. Harry heräsi nopeasti ja oli jo sauva osoitettuna tunkeilijaan. Nähdessään ’hyökkääjän’ Harry rauhoittui hieman.
”Anteeksi, Neville, mutta en olisi voinut tietää jos olisit joku joka haluiaisi vahingoittaa minua,” poika selitteli typeryyksiä, tietäen että Nagini ei herättäisi tätä jollei pelkäisi satuttaa jotakuta.
”En usko että tarvitset paljoa suojelua tuonkokoisen käärmeen kanssa. Mikä hän on rodultaan?” Eli poika on hänen puolellaan nähdessään Naginin, mutta mikä yllätti enemmän on se että Neville kohtelee käärmettä vertaisenaan. Poika ei olekkaan todellinen Rohkelikko.
”Hyvä että kysyit. Nagini on basiliski ja hyvä ystäväni, joten kunnioitathan tyttöäni?” Pimeyden Lordi kysyi sävyttömästi. Vastauksenaan hän sai päättäväisen nyökkäyksen.
”Saanko myös tiedustella miksi aioit herättää minut,”Harry katsahti kelloon,” ja vielä paljon ennen aamiaisen alkamista?” Pojalta ei jäänyt Nevillen rauhaton ympärilleen katsahtaminen huomaamatta. Hän päätti saada takuun pojan paikasta sodassa, ja ainoa paikka jonne muut eivät päässeet oli Salaisuuksien Kammio.
”Ymmärrän ettet voi kertoa sitä täällä, mutta luota minuun niin vien meidät turvattuun paikkaan,” odottamatta vastausta poika alkoi pukea vaatteita ja pian Neville seurasi esimerkkiä, kun ei ollut ehtinyt vaihtaa ennen kuin herätti Harryn.
Pian pojat löysivät itsensä toisen kerroksen tyttöjen vessasta. Murjottava Myrtti huusi ja valitti kunnes lensi vessanpyttyynsä. Nyt he voivat astua sisään. Poika joka elää lausui kärmeskielisen salasanan jälleen, ja Neville oli hieman yllättynyt ja mietti hiljaa itsekseen ’seuraavaksi varmaan paljastuu että toinen poika on Pimeyden Lordi’. Mennessään portaita alas Harry ilmoitti Tancentelle että on tulossa ihminen joka ei puhu heidän kieltään, joten tämän pitää sulkea silmänsä.
Astuessaa sisään kammioon Harry tervehti lämpimästi Tacentea ja esitteli tämän Nevillelle, ja Nevillen basiliskille.
Harry muutti kaksi patsasta pehmeiksi nojatuoleiksi ja istuutui toiseen. Neville noudatti esimerkkiä mutta silmäili hermostuneesti kahta basiliskia jotka ympäröivät toista poikaa.
”Niin, sinullahan oli jotain kerrottavaa, eikö ollutkin?” Neville säpsähti,Harryn ääni oli kaukainen ja terävä, aivan erilainen kuin toiste. Ehkä hän vain kuvitteli sen.
”Ni-niin, älä nyt vain suutu tai mitään, mutta puhun totta,” tarkkaillen toisen ilmettä poika jatkoi,”Ron on koko ajan esittänyt olevansa sun ystävä. Se kertoo kaiken Professori Dumbledorelle ja luulen, että Hermionekin on siinä mukana. Kuulin tämän tänään ennen kuin herätin sut. Ron puhui itsekseen.”
Harry katsoi tarkkaan Nevillen ilmeitä. Poika näytti hermostuneelta, mutta päättäväiseltä sekä tosissaan olevalta. Eli  Ron on alkanut lipsua. Hmm..
”Arvostan, että tulit ja kerroit minulle. Kuitenkin olen tiennyt tämän jo ensimmäisestä vuodesta asti. Enhän turhaan ole manipuloinnin mestari, ilman tietämättä miltä se näyttää,” jättäen sanat roikkumaan ilmaan hän käytti hentoa lukilitismiä. Tuntiessaan Nevillen hämmentyneet ajatukset epäilyn  häivenen sävyttämänä poika joka elää jatkoi,
”Epäilysi osuu oikeaan, Neville. Minä olen kuin olenkin Pimeän Lordi,” Neville oli jähmettynyt jo ensimmäisten sanojen kohdalla. Hetken vaikutti aivan kuin hänet olisi kangistettu. Sitten aivan ojan takaa, Neville polvistui pienemmän pojan eteen.
”Lordini, lupaan että salaisuutesi on turvassa, todistan sen vaikka rikkumattomalla valalla. Jos mestari niin haluaa,” Neville yllättäen paukautti. Tätä ei olisi osannut odottaa edes itse Merlin.
”Longbottom, tämä ei ole vitsi. Kaikki mitä sanoin on totta,” sanoin Pimeän Lordi- äänelläni. Näin selästi kuinka Nevillen niskakarvat nousivat pystyyn ääneni takia. Hyvä, hänen kuuluisikin pelätä minua.
”Tiedän sen ja uskon joka sanaasi, Mestarini,” poika sanoi päättäväisesti vaikka hieman peloissaan kuten odotettavissa. Selvä Rohkelikko, jollei lasketa sitä että poika on polvistunut pimeän puolen johtajan eteen vannoen uskollisuutta.
”Hyvä on Neville. Olen jo pitkään ajatellut sinusta tulevan hyvä lisä voimiini. Olethan sentään melkein yhtä voimakas kuin Harry olisi ollut. Haluisitko muuten kuulla miten päädyin tähän kehoon?” Harry kysyi leppoisasti, kuten toisluokkalainen velhopoika toiselta.
”Kyllä mua kiinnostaisi, mutta vain jos oikeasti haluut kertoa,” Neville katsoi kysyvästi, onko OK jos hän ei kutsu Harrya Lordiksi tai Mestariksi. Harry vain nyökkäsi pienesti ja selvitti kurkkuaan.
”No sinä yönä kun menin Potterien talolle, sen jälkeen kun Piskulainen oli paljastanut missä he ovat, tapoin Lily ja James Potterin. Sitten menin yläkertaan ja lähetin tappokirouksen kohti Harrya. Se jostain syystä kimposi takaisin kun oli tappanut Harryn ja tuhosi ruumiini. Sen jälkeen mä tunsin äkkinäisen vetämisen tunteen. Aivan kuin mua olisi vedetty narulla navasta. Ja sitten yhtäkkiä tajusin että olin sen pikkuipanan kehossa. En voinut uskoa sitä. Nykyään olen selvittänyt miksi niin kävi, mutta jätän sen johonkin muuhun kertaan. Aika on jo paljon ja kohta aamiainen alkaa. Tästä lähin istut minun ja luihuisten kanssa ruokailujen aikana,” Niine sanoineen Harry halasi Tancentea ja lupasi tulla uudestaan. Odottamatta, että Neville seuraa hän lähti kohti Suurta Salia. Neville ei vitkastellut kauaa vaan lähti juoksemaan toisen pojan perään.
”Odota hei vähän!”
”Tule jo! Mulla on jo nälkä,” Harry naurahti iloisesti aivan kuin  äskeistä ei olisi tapahtunut.
Pojat ehtivät aamiaiselle ennen ketään muuta, joten heitä ei ehditty kaivara. Iloiten he kävivät pannareiden ja munakkaan kimppuun. Pian Hermione ja Ron saapuivat saliin.  Samaan aikaan  heidän kanssaaan sisään tuli Dumbledore. ’Miten he voivat olla noin ilmiselviä?’ Ihmetteli Harry mielessään, mutta jatkoi munakkaansa mutustamista  ja tervehti luihuisia sitä mukaan kuin he tulivat pöytään.
Harry syötti Naginille pieniä paloja silloin tällöin ja sai tyytyväisiä äännähdyksiä ystävältään. Harry vain hymyili rennosti ja katsoi ympärilleen. Luihuisten pöytään oli liittynyt muutama Korpinkynsi ja Puuskupuh. Kaikki heistä katseli Naginia kummissaan, mutta eivät kysyneet.
Harryn niin sanotut ystävät loivat häneen kysyviä katseita, mutta Harry vain käänsi katseensa mielenkiintoisempiin aiheisiin.
Syötyään Harry, Neville ja Draco, joka oli tullut niin myöhään että ehti syödä vain pienen leivän, lähtivät tyrmiin Kalkaroksen tunnille.
Saapuessaan he kohtasivat muut Rohkelikot jotka huusivat petturia ja muita haukkuma nimiä. Draco ja muut luihuiset puolustivat heti Harrya ja Nevilleä, jonka heidän Mestari oli valinnut tarpeeksi luotettavaksi.
”Voin kyllä hoidella heidät itsekkin,” Poika sähisi seuraajilleen ja väläytti punaisia silmiään niin ettei muut kuin luihuiset nähneet.
”Ja te, Rohkelikot. Olettepa te lojaaleja teidän Valittuanne kohtaan,” Harry naurahti päin tupakavereidensa naamaa, kun nämä tuijottivat häntä kuin näkisivät alienin.
Liemien professori saapui juuri sopivaan aikaan. Kalkaros ,joka ei ollut aiemmin huomannut Naginia, pysähtyi hetkeksi ja päästi sen jälkeen oppilaat sisään karttaen kuitenkin Harrya ja tämän käärmettä.
Sinä liemien tunnilla Rohkelikko ei menettänyt yhtäpaljon pisteitä kuin aiemmin, koska Harry sai pisteitä ja ei menettänyt yhtään. Tämä sai Rohkelikot vielä epäilevimmiksi ja Kalkaros sai nähdä epäilynsä todeksi.
\\\\\\\"Dobby is a free house-elf and he can obey anyone he likes and Dobby will do whatever Harry Potter wants him to do!\\\\\\\" (HBP19)

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Vs: Harry the Tom K-13
« Vastaus #4 : 26.06.2011 15:47:30 »
Tämä jatko oli kiinnostava, mukavaa kun sait tähän jatkoa kirjoitettua.Jätit lukusi hyvin jännittäväksi siis kun Neville on uskollinen Harrylle joka on Voldemort ja Kalkkaros huomasi Naginin.Kiintoisaa oli myös se miten Voldemort oli päätynyt Harryn ruumiiseen. Toivottavasti jatkoa seuraa pian  ;D

Kiitos nautinnollisesta lukuhetkestä, kiittää Kuolotar
Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!