Hmm, tää oli aika jännä ficci sinällään. Tai siis... En osaa (taaskaan) selittää, mutten vastaavanlaiseen ole ainakaan oman muistini (johon ei tosin ole paljoa luottamista - varhaisdementia) mukaan
Tää oli tämmöin jännä, siis hyvällä tavalla. Tykkäsin kovasti etenkin noista kursivoidusta kohdista, jotka ilmeisestkin olivat tulevaisuutta. Ne oli jotenkin niin haikean kauniisti kirjoitettu, että melkein alkoi itkettää ja tuli jo kauhean surullinen olokin.
Eturivissä istui tummatukkainen mies, Rodolphus nimeltään. Miehen silmät punoittiva, sillä hän oli itkenyt koko yön.
Tuohon punoittivat -sanaan jos lisäät perään vielä t-kirjaimen niin hyvähyvä. Dolphy rakasti Bellaa aina loppuun saakka, mutta koska Bella oli vahva nainen, ei hän kaivannut rinnalleen ketään, avioituikin ehkä vain sen takia, että aviossa oleva nainen sai enemmän arvostusta kuin avioton. Eli Bella siis ei koskaan rakastanut miestään, oli naimisissa vain, jotta saisi ihmisten kunnioituksen osakseen (minkä kunnioituksen? - hulluudesta kenties
). Cissyä Bella aina rakasti, mutta en nyt tiedä... Ei välttämättä häntäkään millään tavoin erikoisena pitänyt. Cissy oli vain helposti johdateltavissa oleva, eksynyt pieni lapsi, joka haki tukea ja turvaa voimakkaasta isosiskostaan. Ja isosiskonsa mielipiteet Cissy omaksui itselleenkin, koska otti tästä vaikutteita. Mutta Cissy rakasti - ei, hän suorastaan
palvoi - Bellaa, vahvaa ja voimakasta isosiskoaan.
Ja mennäänpäs sitten itse Pimeän lordiin. Bellahan siis aina rakasti ja palvoi tätä miestä, joka kuitenkin oli välinpitämätön, jonka sydän oli jäätä. Kuten tekstissäsikin mainittiin, ei Pimeän lordi koskaan suonut Bellalle naisen kaipaamaa arvostusta, ei hän koskaan huomannut, kuinka paljon nainen häntä oikeasti rakasti. Niin surullista kuin se onkin niin kuitenkin täyttä totta. Bella-parka...
Ja nyt loppujen lopuksi kun olen tämän kilometrikommentin tähän kirjoittanut, tajuan jotain erittäin hienoa. Nimittäin sen, että ei tämä välttämättä kuvaakaan nykyhetkeä ja tulevaa vaan mahdollisesti vain nykyhetkeä. Bella on jo kuollut ja katselee (enkelinä!) sivusta omia hautajaisiaan, eikä kukaan huomaa häntä. Vähän olen fiksu, kun tajuan tällaisia asioita. En tiedä, oliko se tarkoitus, mutta nyt sellaisen kuvan ainakin olen saanut.
"Bella", hän kuiskasi.
"Cissy", kuiskasin.
Etenkin tämä kohta sai minut niin ajattelemaan
Mutta mutta, kiitos siis pienestä, kivasta ja surullisesta ficistä, joka antoi paljon pohdittavaa ja ajattelemisen aihetta (sen huomaa kommenttini sisällöstä - ja pituudesta)
senna
