Olethan rohkea, Lily? | S, Fluff, J/L

[Ria]

Name: Olethan rohkea Lily?
Author: Ria
Beta: LillaMyy
Rating: S
Genre: fluff
Summary: James on jättänyt Lilylle kirjeen missä pyytää tätä olemaan rohkea...
Disclamer: Hahmot kuuluvat Rowlingille minä taas vaihteeksi leikittelen niillä  
A/N: Osallistun Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa -haasteeseen tällä kuvalla.


Lily oli juuri saapunut kotiin töistä. Uuvuttava päivä oli pitänyt sisällään lukuisia kotikäyntejä ja muistiloitsuja. Nyt Lily halusi mennä vain rauhoittavaan vaahtokylpyyn unohtamaan työasiat.
Saapuessaan keittiöön, hän huomasi pöydällä kirjekuoren, jonka päällä luki Rakkaalle Lilylleni. Lily nosti varovasti kuoren käteensä, otti sen sisään taitellun kirjeen ulos ja alkoi lukemaan:

Rakas Lily,

Muistan, kun näin sinut ensikerran juna-asemalla. Tiesin jo silloin, että tulet kuulumaan jollakin tavalla elämääni. Toivoin, että suuresti.
Aluksi katsoit minua ystävällisesti ja kuvittelin jopa, että meistä voisi tulla ystävykset heti. Mielialani painui kuitenkin nollalukemille kepposteni johdosta, kun suutuit minulle. Yritin monien vuosien ajan saada huomiosi, mutta turhaan. Yritin ystävällisesti kirota kaikki, jotka iskivät sinua. Tiedän, että se oli lapsellista ja turhaa, mutta en voinut sille mitään. Olin syvästi rakastunut sinuun jo silloin. Vihasin itseäni. Eihän viisitoistavuotiaan kuulunut vielä rakastua. Viisitoistavuotiaan kuului nauttia elämästä, eikä haikailla yhden tytön perään. Sinä et kuitenkaan ollut minulle vain yksi tyttö.

Muistan, kuinka Sirius kiusoitteli minua silloin, kertoi omista naisseikkailuistaan ja ilkeili, koska en ollut ikinä seurustellut. Noina hetkinä ajattelin, että saisin sinut vielä rakastumaan itseeni. Silloin olisin voinut näyttää Siriukselle, joka pyöritti joka viikko uutta tyttöä.

Kuudentena vuotenamme Tylypahkassa huomasin, ettei iskutekniikkani ollut mitenkään kehuttavan hyvä. Kerjäsin huomiotasi mitä omaperäisimmin tavoin ja sain aina vastaukseksi rukkaset. Silloin onneksi tajusin kysyä apua Remukselta. En kyllä vieläkään tiedä, mistä hän oli kaikki ohjeistuksensa saanut. Hänhän seurusteli ensimmäisen kerran vasta seitsemäntenä vuotena Tylypahkassa. Hän kuitenkin neuvoi minua jättämään sinut rauhaan. Päätin uskoa ystäväni neuvoa, vaikka ajatukseni eivät silloin kulkeneet samaa rataa. Miten ihmeessä saisin sinut rakastumaan itseeni, jos olisin täysin näkymätön? Nyt olen tyytyväinen ratkaisuuni.

Tottelin siis Remusta ja jätin sinut rauhaan. Silloin tajusin, että se todella auttoi. Huomasit ja kunnioitit minua, kun en enää riehunut syyttä suotta koulun käytävillä. Sain jopa suostuteltua sinut Tylyahoon kanssani ja siitä meidän yhteinen taipaleemme alkoi. Ja sitä olemme jatkaneet aina tähän päivään asti.
Ja nyt toivon, että saavut Kierrekuja kolmeen, tänne pieneen kahvilaan. Minä odotan sinua täällä. Haluan, että jatkamme elämäämme uudella tavalla. Ja toivon, myös, että olet rohkea ja vastaat siihen, mitä ikinä kysynkin, myöntävästi.

Rakkaudella sinun,
James

Lily pudotti kirjeen kädestään ja kyynel vierähti hänen poskelleen. Oli juuri Jamesin tapaista yllättää hänet tällä tavalla, juuri kun hän sitä vähiten odotti. Nopeasti Lily vaihtoi vaatteensa ja lähti kävelemään kahvilalle, missä James häntä odotti. Tai niin kuin Lily ajatteli missä elämäni mies odottaa.

[L.E]

Awws <3
Rakentavaa palautetta en nyt saa kursittua kasaan, mutta voin sanoa, että tykkäsin  T'ää oli söpö ja suloinen ja kaikkea muutakin,  mitä en nyt saa sanottua...
Musta tuntuu, että otsikosta puuttuu pilkku. Itse kirjoittaisin sen muotoon "Olethan rohkea, Lily?". Mutta ehkä tässä on jokin juju, joka menee yli mun ymmärryksen 

[Vaarallinen Komentoija]

Minäkin pidin. James osaa tosiaan yllättää

Muistan, kuinka Sirius kiusoitteli minua silloin, kertoi omista naisseikkailuistaan ja ilkeili, koska en ollut ikinä seurustellut. Noina hetkinä ajattelin, että saisin sinut vielä rakastumaan itseeni. Silloin olisin voinut näyttää Siriukselle, joka pyöritti joka viikko uutta tyttöä.

Ja nyt toivon, että saavut Kierrekuja kolmeen, tänne pieneen kahvilaan. Minä odotan sinua täällä. Haluan, että jatkamme elämäämme uudella tavalla. Ja toivon, myös, että olet rohkea ja vastaat siihen, mitä ikinä kysynkin, myöntävästi.

Pakko oli lainata nuo kohdat, ihan mahtavat! Pidin varsinkin ylemmästä, jotenkin ihana kohta en vain tiedä miten. Kiitos sinulle lukupiristyksestä

[Ria]

Ihanaa, tulin nopeasti käymään koneella (olin lukemassa kokeisiin) ja huomasinkin nämä kommentit Ihanaa, piristivät päivääni <3

L.E: Kiitos kommentistasi ja hyvä, että pidit tästä Ja tosiaan, tuossa otsikossa kyllä kuuluisi olla pilkku Hupsista..
Vaarallinen kommentoija: Mukavaa että sinäkin pidit tästä

[Beatrix Bones]

Kommenttikampanjasta päivää siis iltaa!

Sanotaanko ensin, että yleisesti ottaen pidin ficistä. Kirje oli hyvä idea ja se sopi mielestäni oikein hyvin tuohon kuvaan, jonka pohjalta teit tämän one-shotin. En totta puhuen olisi pystynyt kuvittelemaan Jamesista tällaista kynäniekkaa, mutta uusi tuttavuushan se tämäkin on ja pidän jotenkin suloisena, että tässä hän on lähettänyt kirjeen Lilylle.

Kirjoitustyylisi on suloinen ja sopi kirjeeseen varsin mainiosti. Jotenkin kuitenkin kirjeen ulkopuolisissa kohdissa kuitenkin toistelit Lilyä varsin paljon, kun olisit voinut käyttää sanaa hän. Se teki tekstistä hieman töksähtelevän, mutta eipä juurikaan haitannut itse lukemista, kauneusvirheitä, mitä pienistä. Kuvailua olisin kaivannut omaan makuuni ehkä hieman lisää, mutta tämä oli varsin hyvä näinkin - kaikessa ei tarvitse olla kuvailua, eikä sinun tarvitse minun sanoistani välittää, sinähän se kirjoittaja olet ja jokaisella on erilainen tyyli. Kuitenkin, kokonaisuutena miellyttävä ja tasapainoinen ja olisin peräti halunnut lukea lisääkin!

Bea kiittää ja kumartaa!  

[Scaramouche]

Oi, pakko sanoa että avasin ihan vain sen takia että tämä oli yksi niistä harvoista Lily/James -ficeistä, joita en ole lukenut...

Ja kyllä kannatti! Aivan uskomattoman ihana. Mä vaan rakastan tällaisia ficcejä missä James kertoo Lilylle sen tunteista ja aah! Siis ihana. Vau. Nyt ei saa kyllä mitään järkevää aikaseksi... Sori, tuun joskus myöhemmin kommentoimaan jotain järkevää. 

AI NIIN, oli mulla yksi järkeväkin lause: ihme ettei tähän ole tullut enempää kommentteja. Tää on ihan ylihyvä.

[koete]

Pidin tästä, vaikka rnsin ajattelin, että tuossa kirjeessä olisi jotain kamalaa.  Mulla oli koko ficin ajan sellanen tunne, että kohta se kertoo jonkun kamalan yllätyksen/tehneensä jotain kauheeta (en edes tiedä mistä tunne tuli) ja sitten tuli onneksi iloinen loppu. Aavistin heti, mitä se James suunnitteli kun luin tuon viimeisen kappaleen kirjeestä.

Mutta niin tykkäsin kyllä, Lilyn ajatukset tekstin alussa ja lopussa olivat mukava lisä ja toivat hiukan Lilynkin hahmoa esiin tässä ficissä. Jamesistakin sai hyvän kuvan tuon kirjeen pohjalta. Ja itseasiassa kirjeen selitys siitä, miksi Lily ja James päätyivät yhteen kuulosti järkevältä. Ehkä juuri noin tapahtui!

Sirius oli kuvattu juuri niin siriusmaiseksi kuin aina samoin Remus.

Mitäs muuta. Tykkäsin kuvailusta, vaikka tässä se olikin aika yksinkertaista, mutta sopi. Ei olisi ollut 'uskottavaa' jos James olisi kirjoittanut kirjeensä kauhean runollisesti. Tuo tyyli sopi hänelle paremmin, kertoi asiat niin kuin ne olivat liikoja kaunistelematta tai kuvittamatta. Ja tuo kuva jonka pohjalta teksti on tehty sopii hyvin (tai sitten teksti sopii hyvin kuvaan..)

Mutta niin hyvä teksti oli, eikä virheitäkään ollut.

[White_William]

Oot saanu tähän ficciin kaikille niiin aidontuntuset luonteet et huh Lily/James on paras paritus ja tämä oli vielä niin hyvin kirjotettuki ei ollu virheitä tai mitään.
Kiitos sinulle siis hyvästä lukuelämyksestä terv Wiljami