Ficin nimi: Aika parantaa haavat
Beta: Eip ole
Genre: Angst
Ikäraja: Taitaa olla K-11, ehkä.. Korjatkaa jos olen väärässä
Summary:
Hiljaiset yöt ovat minun aikaani, mutta sen mitä hän tahtoo, hän myös saa. Se on pelin henki. A/N: Tämmönen syntyi tarpeesta saada jotain vihdoinkin taas kirjoitettua, kun ei ole pitkään aikaan saanut mitään aikaiseksi... Virheistä saa mielellään ilmoitella jos niitä näkyy ja kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita..
"Aika parantaa haavat" Niin minulle sanottiin. Kerrottiin, että kaikki tulee olemaan kunnossa, ehkä jopa paremmin kuin koskaan ennen. Haluaisin kovasti uskoa sen. Uskalsin toivoa niin. Upottauduin siihen toivoon. Astun heikolle jäälle toivoen sen kantavan. Yritän rakastaa, lahjoittaa myös sydämeni. Ja hän rakastaa sitä minkä näkee. Hän haluaa sen. Kuiskii korvaani kauniita, kauniita sanoja. Huuliltaan lipuvat sanat jäävät soimaan korviini. Niin kauniina, niin väärinä. Olen kuullut ne jo niin monta kertaa ennenkin. Aina yhtä haavoittavina, vaikka tiedän jo odottaa niitä.
Haluaisin vain kääntää pääni pois kun hänen huulensa koskevat ihoani, kulkevat niin kamalan rakastavasti pitkin kaulaani, leukaani, päätyvät huulilleni. Kätensä hyväilevät kasvojani. Hellästi, kuin olisin särkyvää lasia. Hänen sanansa eivät merkitse minulle sitä, mitä hän toivoo. Ne kertovat, että en taaskaan saa mitä tahtoisin. Hiljaiset yöt ovat minun aikaani, mutta sen mitä hän tahtoo hän myös saa. Se on pelin henki.
Ei aika haavoja paranna. Aika ehkä opettaa ymmärtämään niitä paremmin, mutta samalla se myös syventää niitä entisestään. Luulin opettelevani rakastamaan, mutta opinkin vain kuinka olla rakastamatta.