Operaatio Joulumieli, H/D, K-11 (joulukalenteri: 25/24 (sisältää lahjan!))

[Lenune]

Voi ei, tää on jotenki niin symppis <3 Hymistelin ääneen varmaan jokaisen luukun kohdalla, kun Draco yrittää olla tommonen pieni joulun lähettiläs ja sitten vähän ihastuu Harryyn, awww. 

[Arte]

Voi pieni Draco ♥ Ei edes uudet jouluiset syötävät ja joululehti piristä! Nyt ollaan vaarallisilla vesillä D:

”Heti huomenna otan asian puheeksi! Mutta mitä minä sitten oikein sanon...”
”Krii”, sanoi Pullanmuru ja vaihtoi huonetta.

Eikä ♥ Pullanmuru on niin symppiiiiiiis. Näitä on kyllä niin hupaisa lukea.

[Fairy tale]

Joulumielen levittäjä tarvitsisi nyt ehdottomasti jonkun ulkopuolisen lisäämään omaa joulumieltä. (Eikä Harry tajua että sitä tarvittaisi nyt!)
Mulla on itselläni pieni valkoinen pehmopöllö, joka ei kyllä ole Pullanmuru, mutta voisi kyllä hyvin olla. Pullanmuru on varmasti juuri sen pehmopöllön näköinen. Tui tui.

[Melodie]

Wingu: Harry on niin ymmärtämätön kyllä Pullanmuru varmasti auttaisi mutta Draco ei taida ymmärtää sitä!
Lenune: hihihi kiitos! <3
Arte: kyllä on tilanne hankala!
Fairy tale: vähintään jonkinlainen joulukonsertti lienisi kyllä välttämätön! oi, ehkä voit nimetä hänet Pullanmuru kakkoseksi :3

-

Luukku 20

Kahdentenakymmenentenä joulukuuta Draco oli hyvin päättäväinen. Hän oli puoli yötä miettinyt, miten ottaisi asian Harryn kanssa puheeksi, ja uuvuttanut Pullanmurun pohdinnoillaan täysin. Se jäi nukkumaan pää siiven alla kun Draco pyyhälsi Harryn asunnolle heti aamuyhdeksältä. Leijonakolkutin suoritti tervehdykseksi jonkinlaisen karjahduksen ja haukotuksen välimuodon.

Harry avasi oven pöllämystyneenä ja tukka pystyssä.
”Draco? Mitä sinä teet täällä tämmöiseen aikaan?”
”Anteeksi, haluaisitko...” Draco aloitti, mutta keskeytti sitten. ”Ei kun minulla on sinulle asiaa”, hän sanoi topakasti ja tunkeutui sisään. Harry seisoi hetken typertyneenä ovella ja seurasi sitten perässä.
”Istu ihmeessä alas”, hän sanoi sarkastisesti. Draco totteli. ”No, mitä asiaa sinulla nyt oli?”
”Minä... öö...”
Harry huokaisi kyllästyneesti. Tai väsyneesti, Draco ei ollut varma. 
”Niin minä tulin ottamaan puheeksi sen suudelman”, Draco sopotti nopeasti. Tämä ei kyllä mennyt yhtään niin kuin hänen suunnitelmissaan! (Niissä Harrykin usein tiesi, mistä hän oli puhumassa. Ja hän itse oli huomattavasti sujuvampi!)
”Ai, mitä siitä?” Harry kysyi, kuin asia olisi aivan arkinen. Draco availi ja sulki suutaan hetken.
”Niin sitä minä vaan että eihän se vaikuttanut väleihimme.”
”Ei tietenkään!” Harry sanoi. ”Oikeastaan minä olin jo unohtanut sen.”
Draco tuijotti Harrya ja räpytteli silmiään. Hän ei taatusti ollut vielä unohtanut asiaa.
”Ahaa, no, sepä... hyvä.”
”Oliko sinulla muita huolia?” Harry tiedusteli, mutta ei oikeastaan kuulostanut siltä kuin haluaisi tietää.
”Ei ollut”, Draco mumisi vaivautuneena. Harry vilkuili makuuhuoneensa ovea merkitsevästi (ei sillä tavoin merkitsevästi!), joten Draco huikkasi alistuneena heipat ja tepsutteli ulos.

Oli toki oikein hyvä, että suudelma ei harmittanut Harrya. Jotenkin Dracosta silti tuntui kurjalta, että tämä ei välittänyt siitä yhtään.

[Arte]

Voi Draco ♥ Harry on nyt ihan kauhea sydäntensärkijä! Miten kehtaakin noin esittää, ettei mikään ole vialla...

Tämä ei kyllä mennyt yhtään niin kuin hänen suunnitelmissaan! (Niissä Harrykin usein tiesi, mistä hän oli puhumassa. Ja hän itse oli huomattavasti sujuvampi!)

Komppaan tässä niin Dracon haaveita siitä, miten tilanteiden pitäisi mennä. ): Miksi suunnitelmissa aina osaa puhua hienosti ja toinen ymmärtää ajatuksia lukemalla, että mitä tarkoittaa, ja sitten todellisuus ei yhtään vastaa suunnitelmia! Epäreilua.

[Melodie]

Arte: on kyllä hankalaa kun ihmiset ovat niin ymmärtämättömiä! Harry etunenässä!

-

Luukku 21

Kahdentenakymmenentenäensimmäisenä joulukuuta Draco päätti palata ruotuun. Nyt olisi aika keskittyä tiukasti joulumielen ylläpitoon, jouluunhan oli enää muutama päivä! Kaikenlainen murehtiminen oli heti syytä lopettaa. Ja koska hän ja Harry olivat yhä ystäviä, hänen velvollisuutensa olisi ylläpitää myös Harryn joulumieltä (jota misteli ei selvästi ollut lakastuttanut).

Niinpä hän lähetti Pullanmurun viemään Harrylle viestiä:

Hei! Ajattelin lähteä tänään kirkastamaan joulumieltäni joulukonserttiin Godrickin notkoon. Jos haluat lähteä seuraksi, olen siellä hieman ennen kuutta!

Yst. Terv. Draco

Sitten hän jäi jännityksellä odottamaan. Pullanmuru ei taaskaan tuonut mukanaan vastausta, eikä Harrysta kuulunut muutenkaan mitään. Toisaalta Dracon oli myönnettävä, että tämän kuukauden perusteella se ei ollut Harrylta erityisen poikkeuksellista käytöstä. Siispä hän hermoili, puki päälleen mustan, hopealangalla koristellun kaavun ja aivan tavanomaisen tonttulakin.

Hän meni jo puoli kuudelta istuskelemaan pieneen ja tunnelmalliseen kahvilaan Godrickin notkossa, ja siemaili glögiä kunnes näki Harryn viittä vaille kuusi askeltavan epävarmasti kohti kirkkoa. Sitten hän säntäsi äkkiä pystyyn ja kipitti tämän luo.
”Sinä tulit!” hän iloitsi.
”Niin tulin”, Harry sanoi, näyttäen hiukan hämmentyneeltä. ”Mikä tämä joulukonserttihommeli on?”
”Oi, se on ihana. Siellä on musiikkia ja esilaulajat ja sitten me kaikki laulamme mukana!”
Harry kalpeni.

Konsertti sujui rattoisasti. Draco lauloi täysin rinnoin mukana, ja Harry aukoi toisinaan suutaan laulujen tahdissa.
”Olen niin iloinen että tuli osallistuttua”, Draco hehkui konsertin jälkeen. Harryn suupieliä nyki.
”Mukavaa, että se tuotti onnea”, hän tuumasi. ”Se oli kyllä hyvin jouluista!”
”Eikös! Enää muutama päivä, miten ihanaa. Mitä sinä aiot tehdä jouluna?”
”Jaa... ei minulla ole mitään ihmeempiä. Varmaan istuskelen kotosalla ja käyn ehkä hautausmaalla.”
Draco napitti Harrya silmät suurina. ”Oletko sinä ihan yksin?” hän kysyi murheellisella äänellä.
”Kyllä minä pärjään”, Harry lohdutti. ”Joulumieleni on jo varsin vahva!”
Draco teeskenteli, että uskoi Harrya, mutta illalla vuoteessa hän murehti asiaa.

[Fairy tale]

”Kyllä minä pärjään”, Harry lohdutti. ”Joulumieleni on jo varsin vahva!”
Draco teeskenteli, että uskoi Harrya, mutta illalla vuoteessa hän murehti asiaa.

Narrasko Harry nyt kuitenkin? Ja murehtiiko Draco turhaan?
Tuollainen sängyssä illalla murehtiminen on kyllä liiankin tuttua.
Draco on kyllä selvästi aktiivisempi osapuoli tekemään aloitteita. Pikkiriikkisen vaivaan täällä päätäni Harryn takia. Dracon mielentilaan on helppo samaistua.

[Arte]

Joulukonserttihommeli ♥

Harry kalpeni, awww ♥

Voi Draco! Miten nyt pystyt elämään sen tiedon kanssa, että Harry aikoo viettää joulun aivan yksin ja käydä ehkä hautausmaalla! ;_; Nyt meni yöunet. Mutta toivottavasti ei Pullanmurulta, koska Pullanmuru on ansainnut yöunensa ahkerana postipöllönä.

[Melodie]

Fairy tale: ehkä Harry on aktiivisempi johonkin toiseen vuodenaikaan. sopii ainakin toivoa!
Arte: Pullanmurun yöunet ovat tärkeät jotta hän jaksaa kiidättää paketteja!

Näin tästä tarinasta jo untakin!

-

Luukku 22

Joulukuun kahdentenakymmenentenätoisena Draco suoritti jouluun liittyviä viime hetken valmisteluita. Hän laittoi joululaulut soimaan ja otti esiin kaikki ostamansa joululahjat. Hän oli ostanut lahjoja enimmäkseen vanhemmilleen, ystäville oli pieniä kasveja ja jouluisia mietelausekirjoja. Hän paketoi äitinsä kaulaliinan kimaltavaan pinkkiin paperiin.  Lisäksi hän oli hankkinut Jokanoidan käsikirjan (sininen lumihiutalepaperi), kaulakorun (joulutähtipaperi) ja käsirasvaa (joulukuusia punaisella pohjalla). Isälleen hän oli hankkinut Voldemortin elämäkerran (musta paperi tähtitaivaalla) sekä solmion ja solmioneulan (ruskea olkipukkipaperi). Ystävien lahjoihin hän kiinnitti vain pienet ruusukkeet. Hetken epäröityään hän lähetti kukkaset myös Hermionelle, Ronille ja Luna Lovekivalle (joulunpunainen aura! Hänellä!). Harrylle hänellä oli huispausaiheinen koriste-esine. Hetken epäröityään hän lähetti senkin. Sitten he käpertyivät Pullanmurun kanssa lukemaan jouluista kirjaa.

Myöhään illalla ovikello soi. Kun Draco avasi oven, hän kohtasi Harryn jolla oli tukka pörrössä ja silmät suurina.
”En minä ole unohtanut sitä suudelmaa”, tämä purskautti. Draco räpytteli silmiään, ja Harry säntäsi tiehensä. Draco jolkotti perään, mutta Harry oli taas jo kaikkoutunut.
”Mitä minä oikein teen hänen kanssaan”, Draco mutisi hämillään.

[Arte]

Aww, miten suloinen mielikuva Dracosta kaikkien noiden ihanien eriväristen joululahjapaperien keskellä! Aww. Kuulostaa ihanilta papereilta.

Harry ei olekaan unohtanut! Kääk! Mitä Draco nyt tekee! Harry on niin vaikea.

[Melodie]

Arte: jee! Draco on varmasti koko vuoden noita etsinyt. Voi Harry.

-

Luukku 23

Joulukuun kahdentenakymmenentenäkolmantena Draco oli kovin hämmentynyt. Aamulla hän puki päähänsä tonttulakin, jotta tuntisi olonsa jouluisammaksi. Joulumieli oli kerta kaikkiaan koetuksella näissä olosuhteissa! Mutta projektin onnistuminen oli toki hänen omaa iloaan tärkeämpi, ja Harry todentotta oli vaikuttanut löytävän joulumieltä. Kunpa se nyt vain ei viimeisinä päivinä katoaisi!

Dracoa askarrutti Harryn eilinen purkaus. Mitä Harry oli mahtanut tarkoittaa? Oliko hän sittenkin loukkaantunut ja pahoillaan tapahtuneesta?

...

Vai...

...

Vai oliko hän pitänyt siitä? Ja siksi ei ollut saanut sitä mielestään?

Sillä, ihan totta puhuen, Draco oli pitänyt siitä. Se oli osasyy sille että hän ei ollut saanut sitä mielestään (Harryn oudon käytöksen lisäksi). Hänestä olisi ollut kauhean mukavaa, jos Harrykin olisi pitänyt siitä, sillä sitten sitä olisi voinut kokeilla uudestaan. Ilman misteliä.

Kun Pullanmuru lensi kovaäänisesti epätoivosta huhuillen ympäri asuntoa, Draco teki lopulta päätöksensä. Hän kävi ostamassa kolmetoista erilaista sydämenmallista suklaakonvehtia, ja lähetti ne Harrylle viestin kera:

Hei ja hyvää joulua!

Olet tervetullut syömään luokseni päivällistä huomenna, jos haluat.

Sinun,
Draco Malfoy

[Neiti Syksy]

Minä voin ennustaa, mitä sitten tapahtuu!

Harry palaa seuraavana iltana Dracon luokse, avaamaton suklaarasia käsissään sanoen jotain "13 on huono enne, pitäisikö meidän syödä ne yhdessä vinkvink" ja sitten he maistelevat niitä ja viimeisen he jakavat ja sitten suutelevat! Se jakaminen tapahtuu samalla lailla kuin spagetin syönti Kaunotar ja Kulkurissa! Tai sitten (toinen vaihtoehto), suklaat jäävät syömättä ja jäljelle jää myllätty peti.

Kuinka vain, halusin tulla ilmoittamaan näin viimeisen luukun aattona, että olen seuraillut tätä ja rakastunut muiden edellä Pullanmuruun ja itse Dracoon ja oi voi. Harrykin on aika ihana, kun hän ei tajua oikeastaan mitään. Kiitos paljon tästä kalorittomasta kalenterista, ihana on ollut! <3

- Syksy

[Melodie]

Syksy: tervetuloa pois kalenterikaapista! Ihanaa että pidät hahmoista. :3 seuraavaksi saat nähdä mitä heille tapahtuu!

Kiitos kaikille lukijoille ja erityisesti kommentoijille! <3 Olen ylpeä teistä, ja itsestäni koska olen saanut tämän valmiiksi! Kovasti hyvää joulua kaikille!

-

Luukku 24

Kahdentenakymmenentenäneljäntenä joulukuuta Draco odotti.

Hän heräsi jo aamulla varhain odottamaan, vaihtoi asua kolmesti ja kyseli Pullanmurun mielipidettä. Pöllö jatkoi nukkumista.

Harrysta ei ollut kuulunut mitään, mutta ei hän sitä ollut odottanutkaan. Eihän tästä koskaan kuulunut. Niinpä iltapäivällä hän alkoi valmistella päivällistä: alkupalaksi punajuurisalaattia, pääruoaksi pieniä kinkkurullia ja jälkiruoaksi erilaisia pipareita. Sitten hän odotteli lisää.

Kello viisi ovikello soi ja Harry löytyi sen takaa, lumihiutaleet kimallellen hiuksissaan (jotka hän oli näköjään harjannut). Draco ei voinut estää leveää hymyä valtaamasta kasvojaan.
”Hyvää joulua”, Harry sanoi, miltei ujolla äänellä.
”Hyvää joulua”, Draco vastasi, ja hetken epäröityään halasi Harrya. Tämä vastasi halaukseen, ja Draco hihkui sisäisesti.
”Huhuu”, Pullanmuru sanoi Harryn riisuttua viittansa.
”Hei, Pullanmuru”, Harry sanoi. Pullanmuru lensi orrelleen, ja Draco johdatti Harryn pöytään.

Ateria oli herkullinen, minkä Harry ilmaisi Dracon kysyttyä mielipidettä. Kynttilä paloi pöydällä heidän välissään, ja heidän keskustellessaan Draco elehti vilkkaasti haarukalla.

Ruoan jälkeen Harry jäi epäröiden keikkumaan kantapäillään. Draco nielaisi.
”Haluaisitko jäädä vielä hetkeksi?” hän kysyi. Harry nyökkäsi hitaasti, ja he istuutuivat sohvalle kauaksi toisistaan. Vähitellen he hivuttautuivat yhä lähemmäs, kunnes lopulta istuivat kiinni toisissaan. Sitten Draco kääntyi kohti Harrya ja kuiskasi:
”Haluaisitko kokeilla... sitä suutelemista uudestaan?”
Harry nyökkäsi, ja niinpä Draco painoi huulensa hänen huulilleen ja suuteli.

[Fairy tale]

Kiitän ja kumarran tästä ihanasta joulukalenterista Melodie.
Tämä on saanut monen monta kertaa hymyn huulilleni. Olen usein ollut jo menossa
nukkumaan, kun olen vielä kännykkään kurkannut ja päässyt lukemaan illalla
saapuneen luukun. Oikein mukavaa ja pehmoista joulua. 

[Winga]

aww! voi että, onneksi heillä ei kuitenkaan tämän enempää soutamista ja huopaamista ollut!

on Harry kyllä tuollainen kun ei edes ilmoita että aikooko liikkua mutta onneksi Draco nopeasti oppi ymmärtämään että miten hän oikein toimii.

oikein hyvä joululahja oli varmasti molemmille uusi suudelma ja tästä voi sitten alkaa uusi seikkailu heille!

kiitos tästä joulukalenterista ja oikein hyvää joulua sulle Melodie <3

[Arte]

Voi miten suloinen ja ihanan ujo loppu 💚 Hyvää joulua, Mel - kiitos tästä joulukalenterista, sitä on ollut kiva seurata!

[Melodie]

Fairy tale: ihana kuulla <3
Wingu: säädön määrä on syytä pitää minimissä! kiitos <3
Arte: jee!! kiitos <3

Toivottavasti joulunne sujuu hyvin! ^_^

JA NYT:

-

JOULUPÄIVÄN BONUS

Joulukuun kahdeskymmenesviides valkeni lumisena. Pullanmuru nukkui pitkään ja venytteli. Sillä oli ollut raskas joulunaika, sillä postipöllöjen työt painottuivat kovasti loppuvuoteen. Siitä asti kun se oli muuttanut Dracon kämppikseksi, jouluna oli riittänyt tekemistä. Mutta nyt oli aikaa levätä! Kuppi oli täynnä herkkunaksuja.

Draco rapsutti Pullanmurua herättyään, ja pian lähti viettämään joulua perheensä kanssa. Hän oli pyytänyt Pullanmuruakin mukaan, mutta se oli mieluummin jäänyt kotiin rentoutumaan. Rauhassa se liihotteli ympäri asuntoa, ja korjasi vaivihkaa parin joulukoristeen asentoa. Sitten se nukkui päiväunet.

Illalla Draco palasi mukanaan Harry. Pullanmurusta oli tavattoman ihanaa, että Draco oli vihdoinkin saanut asiat järjestettyä tämän kanssa – kerrankin Pullanmurun ei tarvinnut kuunnella nurinaa ja jahkailua. Miehet käpertyivät halailemaan sohvalle takan eteen, mutta Pullanmuru ei jäänyt heitä katselemaan, vaan lensi keittiöön ihastelemaan ikkunasta talvisäätä. Myöhemmin, kun muut olivat jo vetäytyneet nukkumaan, Pullanmurukin lenteli omaan unipaikkaansa ja näki kauniita unia.

[Arte]

Pullanmuru-ekstra!! <3___3 olet vastannut yleisön innostukseen <3 Olipa ihana. Ihanaa että Pullanmuru sai viimein rauhaisan joulupäivän itselleen ja Dracon ei tarvitse enää valittaa, kun voi sen sijaan pussailla Harryn kanssa! Aww.

[Vendela]

Tämäpä oli vasta ihana ja sai hyvälle mielelle! Kiva oli lukea kaikki osat putkeen ja virittäytyä tämän myötä tämän vuoden joulukalentereihin ja saada itsellekin tässä sivussa hieman joulumieltä

Draco oli varsin ihana joulumielensä kanssa ja Harryn yrmeyskin haihtui onneksi mitä lähemmäs joulu etenki. Pullanmuru, awwww miten ihana <3 Suukot lopussa olivat suloisia, vaikka tässä olikin monta kohtaa jotka saivat hymyn huulille. Pidin tästä tarinasta aivan valtavasti ja nyt odotan innolla kuinka Operaatio Joulumieli jatkuu

Joulumieltä vain kaikille!

Vendela

[Elfmaiden]

Löysin tämän vasta tänään,  jatko-osia kautta,  ja mystiseen Pullanmuruun täytyi ensin päästä tutustumaan Tämä joulukalenteri oli todella suloinen,  ja tästä tuli todella hyvälle mielelle.  Draco oli hyvin erilainen kuin olen tottunut, ja alussa varsinkin luin hänen touhotustaan hyvin hämilläni,  mutta hän oli niin herttainen ja suloinen,  ettei häneen voinut olla tykästymättä! Harryn äksyyden syy ei selvinnyt ja jäin sitä miettimään (mitä Romaniassa tapahtui, ehkä ero?). Myöhemmin hänen käytöksensä oli kyllä aika ymmärrettävää,  vaikka harmi miten etäisyyden otto loukkasikin Dracoa. Loppu oli suloinen,  ja joulupäivän ekstra oli tarpeen - ja oli ihanaa kuulla Pullanmurun ajatuksia yhteiselosta kämppiksensä kanssa!