Nimi: Joulu ympärilläsi.
Alkuperäisteos: Nalle Puh.
Ikäraja: S
Tyylilajit: Draama, Ihaa - angsti, raapaleita
Paritukset: Eii
Haasteet: Vuosi raapalehtien II, Fandom10 Nalle Puhilla ja FF50 - Ihaa sanalla
048. Joulu. sekä Jouluhaaste III.
Yhteenveto: Ihaa murehtii, kun ei ole koristellut jouluaan.
Oma sana: Kun tajusin jouluhaasteen olevan fandomvapaa, oli miun vaihettava Potter Nalle Puhiin ja kirjoitettava jouluista, hieman kuitenkin Ihaa -angstista turinointia. Ei ole joulua ilman joulutarinaa, ja tässä jälleen yhdenlainen.
Ähkyntäytteistä joulua 2010 kaikille finiläisille!
***
100
Ihaa istui hiljaa oman majansa läheisellä penkereellä ja katseli kirkkaalle tähtitaivaalle. Tähden kimmelsivät kilpaa toistensa kanssa ja valaisivat pimeimmänkin kulkijan polun. Oli jouluaattoilta.
Aasi tunsi itsensä raukeaksi, mutta samalla myös surulliseksi. Joulusta huolimatta se ei ollut löytänyt yhtään koristetta, jolla olisi voinut piristää omaa majaansa. Se romahtaisi kyllä ajan myötä kuitenkin, mutta koriste olisi saanut siitä hetkellisesti pirteämmän. Olihan muillakin sellaisia.
Ihaa höristi korviaan ja mietti. Ehkä muilla olisi jäänyt joitain koristeita yli, joita hän voisi lainata. Ehkeivät jämät olisi niin hienoja kuin pääkoristeet, mutta olisi se tyhjää parempi.
Aasi nousi seisomaan ja ravisteli lumet itsestään; oli aika lähteä koristekierrokselle.
***
200
Jo kaukaa Ihaa haistoi, kuinka Kengu ja Ruu olivat leiponeet mitä maittavimpia jouluruokia; rosollia, piirakoita, erilaisia laatikoita ja totta kai kinkkua. Aasin päästessä lähemmäs se huomasi, että ikkunoissa kimmelsi askarreltuja lumihiutaleita, kimmeltäviä tähtiä ja köynnöksiä. Kauempana mökissä kimmelsi taidokkaasti koristeltu kuusi ja sen latvassa joulutähti.
Jos minä saisin edes puolet noiden kauneudesta, olisin hyvin onnekas aasi, Ihaa ajatteli,
mutta todennäköisesti heillä ei ole lainata minulle yhtään.Ihaa koputti kranssilla koristeltuun oveen kolme kertaa ja jäi kiltisti odottamaan. Sisältä kuului nopeaa ravaamista ja Ihaa aavisti, että Ruu avaisi hänelle oven.
“Hei, Ihaa!” Ruu huudahti nähdessään aasin. “Ja hyvää joulua!”
“Kuin myös”, Ihaa sanoi hymyillen ja katsahti Ruun taakse ilmestyneeseen Kenguun. “Hyvää joulua, Kengu.”
“Oi, kiitos Ihaa!” Ruun äiti vastasi hymyillen. “Mitä sinä teet tähän aikaan illasta ulkona?”
“Njaa, enpä paljoa mitään”, Ihaa vastasi käpälällään lunta pyöritellen. “Olin tässä ohikulkumatkalla ja ajattelin, että olisikohan teillä yhtään ylimääräistä joulukoristetta? Minun tekisi mieleni laittaa joku sellainen mökkini katolle. Ei mitään hienoa, vaatimatonkin kelpaa.”
“Voi, mielelläni minä sinulle lainaisin, mutta kaikki koristeet on jo käytetty”, Kengu sanoi pettyneenä. “Olen pahoillani.”
“Ei se mitään”, Ihaa sanoi. “Ehkä Puhilla olisi.”
“Vie terveisiä mennessäsi”, Kengu sanoi hymyillen. “Maistuisiko sinulle Ihaa tuore piparikakku? Ruu ja minä leivoimme juuri niitä.”
***
200
Ihaan täytyi myöntää, että Kengu oli oiva leipoja. Aasi oli saanut matkaansa muutaman vastaleivotun piparin ja ne olivat kadonneet nopeasti parempiin suihin. Yhden Ihaa oli kuitenkin säilönyt evääksi kotiin, jota se nyt kantoi suussa pussissa.
Nalle Puhin ikkunoista hohkasi myös lämpö, joka viestitti sisällä olevan kotoisaa. Ihaa laski pussin suustaan ja koputti oveen, jonka yläreunaan oli ripustettu joulun kunniaksi hunajapurkin kansi. Niin Puhin tapaista.
Puh avasi oven hieman hitaammin kuin Ruu ja tahmaisista käsistä Ihaa päätteli, että tämä oli ollut juuri syömässä.
“Hei Puh, ja ruokaisaa joulua. En kai häirinnyt?” Ihaa kysyi.
“Kiitos, sitä samaa!” Puh sanoi hykerrellen ja taputti vatsaansa. “Et toki, olin juuri aterioimassa. Haluatko liittyä seuraan?”
“Ei kiitos”, Ihaa vastasi. “Olen jo syönyt. Ajattelin vain kysäistä, olisiko sinulla joulukoristeita lainattavaksi?”
“Joulukoristeita”, Puh mutisi ja raapi hunajaisella kädellä päätään jättäen otsaan tahmean laikun. “Hmm, minulla ei oikein ole joulukoristeita… Koristelin kuusenkin kävyillä. Vielähän sinäkin ehdit tehdä niin.”
“Niin”, Ihaa mutisi. “Kiitos kuitenkin.”
“Eipä kestä”. Puh sanoi hyristen. “Kuule, käy kysymässä Kanilta, hänellä saattaa olla ylimääräisiä koristeita.”
Ihaa oli jo lähteä pusseineen, mutta Puh taputti häntä vielä olalle.
“Kuule Ihaa, maistuisiko sinulle hunajakeksit? Leivoin niitä sen verran, että ehkä voisit viedä mennessäsi muutaman Kanillekin.”
Ihaa kiitti ja avasi pussinsuun.
***
300
Kanin talo näytti nukkuvan verhojenkin ollessa ikkunoiden edessä ja Ihaa epäili, josko hänen pitäisi edes yrittää kysyä koristeita. Kani tunnetusti inhosi sitä, jos hänet herätettiin unilta ja tällä hetkellä vaikutti siltä, että talosta kannatti pysyä kaukana.
Ihaa kohautti olkiaan ja oli jo lähteä käymään jonkun muun luona, mutta silmäkulmassaan hän huomasi, kuinka ikkunoiden eteen vedetty verho heilahti. Aasi kummastui näkemäänsä ja ajatteli, että ehkä Kani oli sittenkin herännyt uniltaan.
Vaimea koputus kaikui hiljaisessa illassa ja Ihaa laski kantamansa pussin maahan. Sisältä kuului vaimeaa askellusta ja pian ovi avautuikin raolleen.
“Kuka siellä?” kuului vaativa kuiskaus.
“Ihaa tässä.”
Kani uskalsi avata ovea enemmän auki ja vilkuili ympärilleen.
“Eihän Tiikeriä näy?” tämä kysyi kuiskaten. Ihaa kohotti korviaan ja pudisti sitten päätään. “Hyvä. Toivottavasti hän ei tänä jouluna eksykään tänne.”
“Kuinka niin?” Ihaa kysyi kummastuneena.
“Hän pilaa jouluni!” Kani kajautti ilmoille kylpytakki hulmuten. “Viime jouluna se turkasen tiikeri päätti ilmestyä yllättäen luokseni ja hän söi
kaikki jouluruokani ja suurimman osan varastoiduista kasviksista. Hyvä, ettei ruoka lopputalvesta ollut loppua! Tänä jouluna päätin, etten anna minkäänlaista vihjettä siitä, että olen kotona. Jätin jopa joulukoristeet ripustelematta ikkunoihin ja valot sytyttämättä, jotta Tiikeri luulisi minun nukkuvan tai olevan poissa kotoa. Vietän joulua pimeässä, mutta ainakin saan olla rauhassa.”
“Totta puhuakseni minäkin luulin, että sinä nukut”, Ihaa sanoi. “Luulen, ettei Tiikeri arvaa.”
“Toivottavasti, jos viisaammatkin ovat menneet halpaan”, Kani sanoi huojentuneena ja repi korviaan. “Mutta mikä sinut tänne oikein ajoi?”
Vasta nyt Ihaa muisti oikean asiansa. “Ajattelin tulla kysymään, josko sinulla olisi yhtään ylimääräistä joulukoristetta. Piristäisin hieman mökkini ilmettä, ei sillä, että se olisi välttämätöntä. Vaatimatontahan minä vain ajattelin.”
Kani raapi hetken aikaa leukaansa. “Saattaisi minulla olla yksi rusettikäpy. Ne koristeet, mitä en laittanut ikkunoihin, on takanreunuksella.”
Ihaa höristi korviaan tyytyväisenä käpyyn, jonka se kohta tulisi saamaan, ja päätti antaa Kanille muutaman Puhin hunajakeksin omistaan. Olisihan aasilla vielä pipareita.
***
150
Pöllön koti sijaitsi aivan Ihaan kotimatkalla ja Aasi oli päättänyt piipahtaa hänenkin luonaan. Sama kai se oli, kun kerran oli tavannut melkein kaikki muutkin.
Korkealta latvasta roikkui naru ja sitä vetäistessään Ihaa kuuli kilinää ylhäältä. Lunta oli alkanut sataa hiljakseen hänen lähtiessään Kanin luota ja se toi kauniin säväyksen iltaan.
Ovi rapsahti auki ja nähdessään Ihaan seisomassa alhaalla Pöllö lehahti maahan.
“No mutta Ihaa, kuinka mukavaa nähdä sinut näin aattona”, Pöllö totesi ja pörhisteli sulkiaan. “Kuinka olet lähtenyt näin kylmällä ulos?”
Ihaa istahti ja tökkäsi pussia. “Alun perin lähdin kyselemään koristeita ystäviltämme, mutta kenelläkään ei niitä juuri ollut. Sain Kanilta yhden kävyn.”
“Yhden kävyn?” Pöllö naurahti. “Hänpä ei erityisen anteliaalla tuulella ollut.”
“Kenelläkään ei oikein ollut koristeita”, Ihaa huokaisi. “Sain minä muutamia pipareita ja hunajakeksejä.”
“No, se on ainakin ollut anteliasta”, Pöllö sanoi. “Hassua. Olisi kuitenkin voinut kuvitella, että sinä näkisit koristeet ympärilläsi. Luontohan on täynnä kauniin viehkeitä koristuksia.”
***
100
Ihaa raahasi perässään paria kuusenoksaa; muutama odotti sitä jo majalla, joka ei tällä välin yllätyksellisesti ollutkaan sortunut. Käpy roikkui narussa sen päädystä ja piparipussi odotti vierellä. Aasi kokosi havuja majansa reunoille ja sai siitä kauniin vihreän värisen. Ylimääräiset se laittoi matoksi sisälle ja kynnykseksi ulkopuolelle. Jostain oli löytynyt muutama irronnut pihlajanmarjapuun terttu ja ne Ihaa laittoi molemmille puolille käpyä tuomaan jouluista punaisuutta.
Saatuaan kaiken valmiiksi Ihaa asettui mukavasti majaansa ja vetäisi pussia lähemmäs. Suoraan majalta näkyi penkereen päällä oleva kuusi, jonka yläpuolella loisti taivaan kirkkain tähti. Ihaa natusti hunajakeksejään ja kiitti pöllön älykkyyttä. Hänellä oli varmasti joulun upeimmin koristeltu koti.
