Ennustamattomia, S

[Lunella]

Ennustamattomia
Genre: draama, romance, angst
Ikäraja: K-7
Henkilöt: Lovekivat

A/N: Raapalesarja Lunan lapsuudesta. Raapaleet osallistuu Vuosi raapalehtien III -haasteeseen.

*

Hymyjä auringon loisteessa
Genre: draama
Ikäraja: S

Aurinko valaisee kolmihenkisen perheen aamua, eikä Xenophilius voisi olla onnellisempi. Nainen Xenophiliuksen vierellä hymyilee vähintään yhtä onnellisena pitäen tytärtään hellästi sylissään.

Vaikka sodan paino lepää raskaana jokaisen päällä, on ihmisille suotu myös pieniä hetkiä onnessa. Tyttären syntymä täysikuuyönä oli ehdottomasti Xenophiliuksen elämän onnellisin hetki. Pienet nyrkkiin puristuneet kädet, jotka hitaasti ojentuivat vaaleita hiuksia kohti ja kirkkaasti loistavat silmät saivat Xenophiliuksen hymyilemään leveästi.

"Rakas?" vaaleahiuksinen nainen kuiskaa havahduttaen miehensä viimeyön takaisista tapahtumista. Hän kohottaa katseensa rakastamansa naisen silmiin ja painaa suudelman hänen pehmeille huulilleen.

"Hänen nimekseen tulee Luna", Xenophilius sanoo varmana asiasta ja nainen nyökäyttää päätään vaaleiden hiusten hipaistessa loistavaa auringonvaloa.

[Lunella]

Ystävyyden alku
Genre: draama
Ikäraja: S

Ovelta kuuluva koputus saa Lunan kohottamaan katseensa paperista ja liiduista samalla, kun hänen äitinsä menee avaamaan oven. Hiljaa Luna laskee liitunsa pöydän päälle ja hiipii ovelle vilkuilemaan, kuka siellä on näin aikaisin aamusta. Luna näkee äitinsä takana seisovan pyöreäposkisen naisen ja pienen tytön, jonka kasvot ovat kyyneljuovien kirjomat.

"Äiti, en halua", tyttö sanoo ja katsoo äitiään vihaisena. Silmät kertovat itsepintaisuudesta ja hän puristaa äitinsä kättä lujasti haluamatta päästää irti.
"Ginny, minun on lähdettävä isän luokse töihin ja sinä et voi tulla mukaan", punahiuksinen nainen sanoo kärsivällisesti ja päästää irti tytön kädestä. Sitten nainen nyökkää kiitokseksi vaaleahiuksiselle ja poksahduksen saattelemana katoaa pois jättäen jäljelle itkuisen ja vihaisen tytön.

"Hän on Ginny Weasley", äiti sanoo huomatessaan Lunan takanaan ja Luna katsoo hiljaisena punahiuksista tyttöä edessään. Tytöllä on paljon pisamia ja päällään vaaleansininen mekko, jota Luna katsoo haltioissaan. Kaunis kangas väreilee tuulessa ja aurinko saa mekon loistamaan kirkkaana.

"Hei", Luna sanoo Ginnylle arasti hymyillen. "Sinulla on kimaljattaria mekossasi. Ne saavat mekkosi näyttämään hyvin kauniilta, vaikka mekon puhdistaminen saattaakin jälkeenpäin olla aika vaikeaa."

Ginnyn hymy on epäuskoinen irvistys, kun hän miettii millainen sekopää tuo tyttö oikein on, mutta kiltisti hän seuraa tyttöä keittiöön tämän pyytäessä. Ja jo hetken kuluttua he piirtävät yhdessä kuvia satumaailmoista.

[Winerie]

Nämä kaksi olivat molemmat todella nättejä ja sujuvia raapaleita.
Kiva lukea Lunasta enemmän ja vähän erilaisesta näkökulmasta kuin yleensä.
Hymyjä auringon loisteessa
Ihanaa, että Luna syntyi täysikuuyönä. Se jotenkin sopii hyvin hänelle.

Vaikka sodan paino lepää raskaana jokaisen päällä, on ihmisille suotu myös pieniä hetkiä onnessa. Tyttären syntymä täysikuuyönä oli ehdottomasti Xenophiliuksen elämän onnellisin hetki. Pienet nyrkkiin puristuneet kädet, jotka hitaasti ojentuivat vaaleita hiuksia kohti ja kirkkaasti loistavat silmät saivat Xenophiliuksen hymyilemään leveästi.

Tämä oli ihanin kohta 
Ystävyyden alku
Lunan ja Ginnyn ystävystyminen Todella hyvä aihe.

Ginnyn hymy on epäuskoinen irvistys, kun hän miettii millainen sekopää tuo tyttö oikein on, mutta kiltisti hän seuraa tyttöä keittiöön tämän pyytäessä. Ja jo hetken kuluttua he piirtävät yhdessä kuvia satumaailmoista.

Tässä pidin tuosta eniten.  Ja tuo viimeinen lause oli erityisen hyvä.

Kiitos paljon näistä molemmista, jään innolla odottamaan lisää <3
- Winerie

[Lunella]

Iso kiitos kommentista, Winerie. ♥ Tässä olis seuraava raapale luettavaksi. :3

*

Ennustamattomia
Genre: draama
Ikäraja: S

Luna rakastaa aamuja, kun saa paljain jaloin kävellä vielä kostealla nurmella. Hän rakastaa perhosia, jotka liitävät ohitse ja kun hän yrittää vangita niitä käsiinsä, ne liitävät korkeammalle. Luna nauraa helisevää naurua herättäen äänellään puutarhan asukit henkiin.

Puutarha vilisee vain Lunan silmille näkyviä olentoja ja joku ehkä sanoisi häntä hulluksi, mutta kun vaaleahiuksinen nainen astuu Lunan vierelle, hän hymyilee ja kysyy: "Mitä sinä näet, Luna?"

"Ne on ennustamattomia, äiti. Katso, tuolla niitä menee!"
"Enhän minä niitä näe, mutta katso sinä vain minunkin puolestani, kultaseni", nainen sanoo tietäen, että se jokin, mitä hän ei näe, on Lunan silmille näkyvää ja todellista. Pienen lapsen maailmaa ei saisi kukaan rikkoa, vaikka kuulostaisi kuinka epätodennäköiseltä tahansa, että puutarhassa elää ennustamattomia.

Nainen ei ole pahoillaan siitä, ettei pysty näkemään Lunan kanssa samoja asioita, sillä hän näkee tyttärensä kasvoilla karehtivan hymyn. Se hymy on hänelle maailman arvokkain asia, jota hän tahtoo varjella maailman julmuudelta, eikä hän voi olla miettimättä, kuinka Luna tulee pärjäämään Tylypahkassa.

"Äiti, taas sinun otsasi on rypyssä", Luna sanoo havahduttaen äitinsä ajatuksistaan. "Se houkuttelee pistokkaita pistämään ja ethän sinä halua tulla kipeäksi, ethän?"

"En tietenkään", Lunan äiti sanoo ymmärtäen, että hänen lapsensa on lujaa tekoa. Mikään ei voisi nujertaa tuota viatonta hymyä Lunan kasvoilta.

[foxtrot]

Tämä vaikuttaa oikein suloiselta ja kivalta raapalesarjalta: sellainen aihe, josta en muista lukeneeni aiemmin, ja lisäksi Lovekivojen varhainen perhe-elämä on jäänyt muutenkin ihan liian vähälle huomiolle - aina puhutaan vain Lunasta ja hänen isästään, olen löytänyt vain muutaman tekstin Lunan äidistä, joten siksikin on hienoa lukea tällaisesta aiheesta! Raapaleiden yksittäiset teematkin vaikuttavat hyviltä, erityisesti pidin siitä, että olit ottanut Lunan ja Ginnyn ensitapaamisen mukaan. Kuvailu on yksinkertaista mutta oikein suloista ja välistä pilkahtelee Lunamaisia kohtia, mikä on tietysti hienoa.

Hymyjä auringon loisteessa
Olit valinnut tähän avausraapaleeseen hyvän aiheen: sarja lähti luontevasti liikkeelle Lunan syntymästä, sehän oli Lovekivoillekin uusi luku. Mukavaa oli myös, että liitit tarinaan luontevalta tuntuvan selityksen Lunan nimestä - tietenkin Xenophilius halusi nimetä lapsensa sen syntymäyön, kuutamoyön, mukaan. Se sopii tytölle saumattomasti ja olit keksinyt sille yksinkertaisen mutta hyvän selityksen.

"Hänen nimekseen tulee Luna", Xenophilius sanoo varmana asiasta ja nainen nyökäyttää päätään vaaleiden hiusten hipaistessa loistavaa auringonvaloa.

Tämä oli nätti lopetus, pidin siitä kuinka kirjoitit vaaleiden hiusten hipaisevan auringonvaloa eikä toisinpäin, se rikkoi kivasti kaavaa ja oli muutenkin oikein soma kohta, auringonnousu ja se tunnelma, joka tuli aloituksessakin esille - kolmihenkisen perheen ensimmäinen aamu kolmihenkisenä.

"Rakas?" Vaaleahiuksinen nainen kuiskaa

Vaaleahiuksinen pienellä tähän.

Ystävyyden alku
Ginny oli tässä oikein IC (kyynelraidat poskilla ja äitimäenhaluu -asenne sopivat pikku-Ginnylle), samoin Luna (mekkoon ihastuminen oli soma yksityiskohta) - mainiota, miten Ginny vastusteli "oudon tytön" luokse menoa, mutta päätyi sitten piirtämään värikkäitä satumaailmoja tämän kanssa. Pitkän ystävyyden alku oli siis hyvä - näinhän se välillä tosielämässäkin menee - ainakin pienten lasten kanssa, muistan itsekin tällaisia juttuja - että ensin epäillään ja sitten ystävystytään.

Ennustamattomia

Se hymy on hänelle maailman arvokkain asia, jota hän tahtoo varjella maailman julmuudelta, eikä hän voi olla miettimättä, kuinka Luna tulee pärjäämään Tylypahkassa.

Tästä minulla ei ole oikein muuta sanottavaa kuin se, mikä tiivistyy jo ylemmässä lauseessakin - Lunan ja hänen äitinsä hahmoja syvennettiin, Lunan, joka elää ja seikkailee vielä omissa unelmapuutarhoissaan ja jahtaa perhosia, ja hänen äitinsä, joka pelkää, mitä maailma tulee vielä tekemään tytölle - eikä se ehkä kuitenkaan pysty satuttamaan Lunaa.

Kiitos näistä!

[Mustetahra]

Oli pakko luoda tunnus , jotta pääsin kommentoimaan. Kiva lukea selkeää tekstiä Lunan lapsuudesta. Hahmot ovat juuri sellaisia ,  kuin kirjoissa ja leffoissakin. Kirjoitusvirheitä löysin vain tuon yhden , josta foxtrot jo mainitsi. Ginny ja Luna on vaan niin suloisia. Jatka pian.

[Lunella]

foxtrot, kiitos ihanasta kommentista ja mahtavaa jos hahmot oli IC'itä.
Mustetahra, olen ihan otettu, jos tämän ficin takia loit tunnuksen, että pääsit kommentoimaan. Ja tuon virheen korjasinkin jo tuolta, kiitos kommentista. ♥

*

Paljastuvista totuuksista
Genre: draama, angst
Ikäraja: S

"Miksei äiti syö aamiaista meidän kanssamme?" Lunan kysymys saa Xenophiliusin hymyn hyytymään ja hiljaisuus laskeutuu keittiöön painostavana. Kyyneleet, joita mies on pidätellyt koko aamun, ovat tulvia yli äyräiden. Hän painaa pään käsiinsä ja välttelee tyttärensä katsetta.

"Isi, älä itke", Luna sanoo rynnäten isänsä vierelle ja laskien kätensä tämän selän päälle, silittäen hellän lohduttavasti. Hän ei ymmärrä, mitä sanoi väärin, mutta isän kyynelehtiminen saa Lunan kasvot kalpenemaan huolesta. Hän ei kuitenkaan itke, sillä ennustamattomat olivat kertoneet hänelle tästä päivästä jo silloin, kun hän oli oppinut puhumaan. Luna oli itkenyt totuuden kuullessaan jo tarpeeksi.

Äiti ei enää tulisi syömään yhdessä heidän kanssaan.

[Winerie]

Ihania taas kerran 
Kommentoin nyt näitä molempia kerralla.

Ennustamattomia
Tämä oli todella suloinen pätkä. Kiva, että tavallaan on Lunan äidin näkökulmasta. Pienet lapset vaan ovat niin viattomia ja eivät tiedä maailman pahuudesta.

"En tietenkään", Lunan äiti sanoo ymmärtäen, että hänen lapsensa on lujaa tekoa. Mikään ei voisi nujertaa tuota viatonta hymyä Lunan kasvoilta

Tämä oli ihanin kohta. Herkkää ja kaunista.

Paljastuvista totuuksista
Tämä taas oli surullisempi, mutta yhtä ihana kuin nuo muutkin. Äidin kuolema on varmasti kauheinta mitä lapsen elämässä voi tapahtua.
Lunalla on onneksi isänsä ja erikoista, mutta lohdullista, että hän sai tietää äidin kuolemasta jo aiemmin.
Tässähän melkein käy itkemään 

Kiitos näistä molemmista pätkistä. Luen mielelläni lisää.

[Mustetahra]

Voi Luna raukkaa. Hyvin ja koskettavasti kirjoittelit taas. Odottelen taas jatkoa

[koete]

Nämä olivat todella nättejä tekstejä kaikki.
Se, että Luna on syntynyt täysikuuyönä sopii hänelle todella hyvin. En tiedä onko se aivan totta, vai vain sinun kirjoittamasi, mutta kuitenkin. Se sopii hänelle.

Tuosta Lunan äidistä pidin, hänestä on aivan liian vähän mainintoja kirjoissa. Teksteissä tuli selvästi esiin, että Lunan äiti rakastaa tytärtään. Ja hienoa, että tuli myös mukaan tuo miten Luna näkee noita otuksia, mitä myös kirjoissa mainitaan, eikä kummatkaan vanhemmista kuitenkaan ota sitä mitenkään ihmeellisenä. Pidin tuosta viimeisen tekstin kohdassa, jossa kerrotaan, että Luna oli saanut kuulla äitinsä kuolemasta, juuri näiltä olennoilta joita ei kukaan muu näe.

Huomasin muuten, ettei Lunan äidin nimeä mainittu kertaakaan. Niin ja tuossa ensimmäisessä raapaleessa tämä kohta: Hän kohottaa katseensa rakastamansa naisen silmiin ja painaa suudelman hänen pehmeille huulilleen. sai minut hieman miettimään. Tuon lopun olisi ehkä voinut laittaa jollain toisella tavalla. tuo sana hänen kuulosti ainakin minusta hieman oudolta tuossa. Tämän olisi ehkä ollut parempi sana.

Mutta kuitenkin nättejä tekstejä olivat, kiitos.

[Lunella]

Winerie, jee kiitos kun taas kävit kommentoimassa ja kertomassa, että tykkäsit. ♥
Mustetahra, jatkoa tulee nyt ja kiitos kommentista. <:
koete, oikeasti mitäköhän ihmettä mä oon ajatellut kirjoittaessani, mutta toi ei oo mitenkään tarkoituksellista, ettei Lunan äidin nimeä mainita. D': Ja tuosta hänen > tämän jutusta.. mulle on sanottu siitä, että käytän ehkä liikaa 'tämä' sanaa 'hän'-sanan sijasta, mutta ehkä tuo tosiaan on vähän outo tuolleen. Ja kiitos kommentista ja hienoa, että noista muutamista hassuista jutuista (miksi ihmeessä en ole maininnut Lunan äitin nimeä... :'D) huolimatta tykkäsit. ♥

*

Kyyneleitä
Genre: angst, draama
Ikäraja: S

"Missä sinun äitisi on?" Ginnyn kysymys saa Lunan hämmentymään. Hän keskeyttää huoneensa siivoamisen ja katsoo punatukkaista ystäväänsä, joka istuu sängyllä vakavakasvoisena.

"Sairaalassa", Luna vastaa, kun hiljaisuus on paisunut liian pitkäksi. Ginny henkäisee yllättyneenä ja huomaa Lunan takkuiset vaaleat hiukset, jotka aina ennen olivat kauniisti laitetut.

Ginny astelee kevein askelin parhaan ystävänsä luokse ja rutistaa hänet lohduttavaan halaukseen. Kyyneleet, jotka Luna jo ajatteli kadottaneensa, putoilevat hänen poskiaan pitkin Ginnyn siniselle paidalle. Luna itkee pelosta, mutta osittain myös helpotuksesta, kun hän ei olekaan kadottanut kykyään itkeä.

"Olen pahoillani", Ginny sanoo, jolloin Luna tuntee taakan putoavan harteiltaan. Hänen ei tarvitsekaan kantaa kaikkea yksin.

[Soracte]

Voi ei kuinka kauniita ♥

Sopii hyvin Lunaan ja tämän läheisiin, eli voisi hyvin kuvitella että näin on tapahtunutkin Lunan lapsuudessa. Enkä mitään virheitä löytänyt tai mitään sellaista, "puhdasta" ja selkeää tekstiä. Oli ihana lukea Kiitos!

[Lunella]

xxSofi, kiitos kommentista! ♥ :3

*

Sairasvuoteella
Genre: angst
Ikäraja: S //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja

Huoneessa numero 109 on hiljaista potilaiden nukkuessa ja kumpikaan kahdesta hymyttömästä vieraasta ei sano sanaakaan. Luna ei halua poistua äitinsä viereltä tietäen päivien käyvän vähiin ja Xenophiliusesta, herkkähymyisestä miehestä, on jäljellä pelkkä varjo entisestä.

Kuolinaika on ennustettu joulukuun ensimmäiselle viikolle. Nyt on marraskuu ja kyyneleet olivat lakanneet vuotamasta kuun alussa, kun oltiin tiedetty yhtä vähän kuin nytkin. Sairaus on tuntematonta tyyppiä, eikä siihen ole lääkettä.

Ilmassa leijuva pöly saa Lunan nenän vuotamaan ja Xenophiliuksen antamat valkoiset nenäliinat käyvät vähiin. Uusia ei kuitenkaan mennä ostamaan, sillä kumpikaan ei suostu liikahtamaan Cassandran vuoteen viereltä. He vartioivat rakastamansa naisen unta, ajaen pahat unet tiehensä.

[Lunella]

Suojautumiskeinoja
Genre: angst, draama
Ikäraja: S
A/N: Viimeinen raapale tähän raapalesarjaan, olkaa hyvät. <:

Talo on täynnä hiljaisuutta, lukemattomia muistoja, jotka pyörivät Lunan päässä päivästä toiseen. Kaikki päivät ovat samanlaisia; hän herää keskipäivällä, syö aamupalan lounaan sijaan ja painuu ulos toivoen, että joku tulisi ja veisi tuskan mukanaan.

Isästä ei näy jälkeäkään, mutta öisin Luna saattaa joskus herätä hänen itkuunsa, joka kertoo toivon paremmasta elämästä olevan kuollut. Luna haluaa toivoa, että huomenna kaikki olisi jo toisin. Ehkä äiti vielä jonain päivänä odottaisi keittiössä aamupalan kanssa ja toruisi Lunaa myöhään nukkumisesta. Ja kuitenkin Luna tietää, ettei sellaista päivää koskaan tule, sillä totuus on annettu hänen kannettavakseen.

Joskus se totuus saa Lunan itkemään katkeria kyyneliä ja silloin hän painaa päänsä ja antaa itkun tulla. Hän ei tiedä, miksi tuo kaikki tapahtui hänelle, mutta vaikka hän tietäisikin, ei hän mitenkään voisi ymmärtää tietämäänsä. Kuolemaa ei koskaan voisi täysin käsittää - miksi se vie lapsilta vanhemmat ja tuo elämään pelkkää surua.

Rakkaus kotitalossa on muuttunut painostavaksi hiljaisuudeksi. Enää ei ole hyvänyönsuukkoja, eikä isä tule illalla peittelemään vuoteeseen. Entiset tavat ovat unohtuneet ja Luna pakenee todellisuutta mielikuvitusmaailmaansa. On rikkokirejä ja ennustamattomia, joista Luna kertoo isälleen joka päivä. Pian mielikuvitus on osana todellisuutta ja tavallista arkea Lovekivojen perheessä. Näkymättömien olentojen avulla he pakenevat totuutta. Mielikuvituksesta tulee suojamuuri pitämään tuskan poissa.

[Mustetahra]

"Kuolemaa ei koskaan voisi täysin käsittää - miksi se vie lapsilta vanhemmat ja tuo elämään pelkkää surua. " Tuo oli hyvä kohta.

"Rakkaus kotitalossa on muuttunut painostavaksi hiljaisuudeksi. Enää ei ole hyvänyönsuukkoja, eikä isä tule illalla peittelemään vuoteeseen. Entiset tavat ovat unohtuneet ja Luna pakenee todellisuutta mielikuvitusmaailmaansa. On rikkokirejä ja ennustamattomia, joista Luna kertoo isälleen joka päivä. Pian mielikuvitus on osana todellisuutta ja tavallista arkea Lovekivojen perheessä. Näkymättömien olentojen avulla he pakenevat totuutta. Mielikuvituksesta tulee suojamuuri pitämään tuskan poissa. " Sääliksi käy Lunaa.


Jotenkin mä aloin säälimään molempia. Kamalaa olis kun joutuis lähteen ja ei tietäis näkiskö sitä enään koskaan elävänä