Pistaasikengät | S

[Cilla]

Kirjoittaja: Cilla
Ikäraja: S
Genre: Draama
Yhteenveto: Vihertävät pistaasikengät kutsuivat luokseen ja suorastaan pakottivat sovittamaan itseään
Varoitukset: Ei mitään varoitettavaa.
A/N: Jollain äikänkurssilla kirjoitettu tekstinpätkä, jonka julkaisen nyt ihan teidän iloksenne.



Ne ovat vihertävät ja näyttävät nahkaisilta, vaikka tiedän, ettei nahka ole oikeasti niiden materiaali. Ylhäällä varressa on kaksi napin näköistä koristetta. Rakastuin niihin välittömästi nähdessäni ne kaupan hyllyllä. Vihertävät pistaasikengät kutsuivat luokseen ja suorastaan pakottivat sovittamaan itseään. Olen ollut nyt viikon ajan niiden onnellinen omistaja: ne ovat kaltaiseni kenkiin hurahtaneen unelma. Käytin niitä ensimmäisen kerran maanantaina, ja sain heti kuulla ihastuneita kehuja. Olo tuntui vastustamattomalta, kengät saivat sen aikaan.

Kävelen varmoin askelin eteenpäin. Ensimmäisten kertojen huojumista ei enää ole. Minne olen menossa, sitä en itsekään vielä tiedä; pistaasikenkäni vievät minut minne haluavat. Muutaman sentin korot kopisevat suloisesti asfalttia vasten osuessaan. Katu on ahdas ja melkein autio, kopina tuntuu korostuvan talojen seinistä kaikuessaan. Vanha nainen kääntyy katsomaan, kun ohitan hänet. Kuulen hänen mutisevan jotain nykyajan epämääräisistä jalkineista. Tällä kertaa en jaksa välittää muiden mielipiteistä, en vaikka ne kohdistuvatkin rakkaisiin kenkiini. Pistaasikenkien ja sitruunankeltaisen sateensuojani kanssa olemme hyvä tiimi tällaisilla keleillä, vaikkakaan sateensuoja ei pysty suojelemaan kenkiäni sateelta. Eihän sen oikeastaan tarvitsekaan, kengät osaavat kyllä pitää puolensa.

Suuntaan kulkuni kohti tuttua kahvilaa, siellä meillä on tapana vierailla kerran viikossa. Astuttuani sisään korviini kantautuu se tuttu ja tunnelmallinen musiikki, jota kahvilassa aina soitetaan. Tilaan itselleni jäätelöannoksen, tietenkin pistaasipähkinöillä koristeltuna. Asetun tuttuun nurkkapöytään, jossa istun aina täällä käydessäni. Sade on tällä aikaa kiristynyt. Pisarat ropisevat ikkunoita vasten. Vilkaisen nopeasti pistaasikenkiäni ennen kuin alan lusikoida jäätelöä suuhuni. Onneksi kenkäni eivät joudu tuohon säähän, vaan saavat olla sisällä suojassa.

Hiljainen, muutaman asiakkaan välinen keskustelu on meneillään kahvilan toisessa päädyssä. Keskellä tiskin takana nuori tarjoilija pyyhkii kuppeja astiapyyhkeeseen. Samalla hän nyökyttää päätään hitaasti kappaleen tahdissa. Katselen pöydässäni olevan koristekasvin punaista kukkaa. Sateen ropina rummuttaa edelleen ikkunoihin. Mietin, kuinka nautinkaan tästä ympäristöstä. En vaihtaisi suloisesti puksuttavan keittimen ääntä milloinkaan niihin ostoskeskuksissa sijaitseviin suuriin kuppiloihin, jotka ovat olemassa vain rahan tienaamista varten.

Lasinen kulho on tyhjä. Jäätelö on loppunut. En enää havaitse yhtä ääntä ympäriltäni. Katsahdan ikkunan suuntaan; toden totta, jäätelön myötä sadekin on loppunut. Auringonsäteet leikittelevät ikkunan pisaroissa. Pistaasikenkäni haluavat jatkaa matkaa, ne haluavat eteenpäin. Kerään tavarani ja poistun kahvilasta. Jätän taakseni tasaisen puheensorinan, kahvinkeittimestä peräisin olevan pulputuksen ja kahvilan taustamusiikin. Yleensä siitä kaikesta on hyvin vaikea irrottautua, mutta tällä kertaa pääsen helpommalla. Ulkoa sisään huokuva huhtikuu saa minut lähtemään ja jatkamaan matkaani.

Avaan sitruunankeltaisen sateensuojani. Pistaasikenkien korot kopisevat vasten asfalttia. Kävelen huolettomasti sateensuoja olalla keikkuen. Kenkäni johdattavat minut tasaisen hiekkatien varrelle. Miksikäs ei, ajattelen. En ole ennen käynyt täälläpäin. Uusi tie, uusi seikkailu, en voi vastustaa sitä. Hiekkatieltä ei kestä montaakaan minuuttia pienen järven rannalle. Kaksi lumenvalkeata joutsenta uiskentelevat matalikon tuntumassa. Istahdan ruohoiselle rantapenkereelle ilahtuneena löydöstäni. Kaikkea sitä voi löytääkin, kun vain jaksaa pitää itsensä avoimena.

[Timbuktu]

Ensiksi anteeksipyytelyt siitä, että on kestänyt näin tuhottoman kauan. Originaaliteksteihin on vaan niin paljon vaikeampi tarttua.

Pitkästä aikaa luin sinulta ainoastaan kuvailua sisältävää tekstiä, ja täytyy sanoa, että pelkkä kuvailukin näyttää toimivan hyvin. Olet kuvannut jännällä tavalla sen, miten pistaasikenkien käyttäminen teki kertojasta jollain tapaa huolettoman ja varman. Ympäröivällä mailmalla ja sen mielipiteillä ei ollut niin väliä, kun pistaasikengät kuljettivat. En voi millään sanoa omaavani tuollaista rakastavaa suhdetta kenkiin (paitsi ehkä jotkut nappikset on vuosien varrella ehtiny tulla niin rakkaiksi, että niihin on kiintynyt vähän enemmän), mutta siitä huolimatta kenkien ja kenkien käyttäjän erityinen suhde tuntui ymmärrettävältä ja sitä kuvattiin mielenkiintoisesti.

Suuntaan kulkuni kohti tuttua kahvilaa, siellä meillä on tapana vierailla kerran viikossa.

Kuten vaikka tässä kohdassa, kun kengät muodostavat kertojan päässä meidät.

Tämä tuskin oli mitenkään henkilökohtainen kuvaus, mutta olin tunnistavinani sinut sieltä rivien välistä.

Lopussa aloin pikkuisen ihmetellä, miksi se sateenvarjo piti avata kahvilasta poistuessa, jos kerran sade oli jo lakannut. Toki on kiva kävellä muuten vain ihana, sitruunankeltainen sateenvarjo olalla keikkuen, mutta tiedät hyvin, miten rakastan saivartelua...

Kaiken kaikkeaan oikein hyväntuulinen pieni tarina.

[Cilla]

Kiitos kommentista Timbuktu. Tämä on tosiaan pelkkää kuvailevaa tekstiä ihan vaihtelun vuoksi. Kirjoittaessani Pistaasikenkiä koin pelkän asioiden ja tapahtumien kuvailun huomattavasti helpommaksi ja toimivammaksi ratkaisuksi kuin jos olisin lisännyt mukaan dialogin. Tarkoituksena ei ainakaan ollut henkilökohtainen kuvaus, mutta enköhän jokaiseen tekstiini onnistu edes jollain tavalla lisäämään myös jotain itsestäni eli siinä mielessä havainto oli aivan oikea.    

En voi millään sanoa omaavani tuollaista rakastavaa suhdetta kenkiin

Naisella ei voi koskaan olla liikaa kenkiä eikä niihin ei voi välttyä kiintymästä

[Jacchi]

Ihanan hyväntuulinen ja kuvaileva teksti!

Mielestäni oli hyvä ratkaisu jättää dialogi pois, sillä se olisi voinut sekoittaa tarinan tunnelmaa. Tapahtumien kuvailu on sujuvaa ja mukavaa, ja teksti on rentoa.

On kiva, kuinka kengät vahvistavat henkilön itsevarmuutta. Tosihan se on, että kengät voivat muuttaa koko olemusta, ja myös kertoa jotain käyttäjistään.

Sitruunankeltainen sateenvarjo tuo tekstiin lisää pirteyttä (ja tietenkin myös värikkyyttä : D). Sateenvarjon kanssa kulkeminen on hauskaa! ^^

Olet saanut tähän syvyyttä ja tunnelmaa, tykkään! Kiitos tästä! : )

[Cilla]

Kiitos kommentistasi, Jacchi. Nyt kyllä hävettää, etten ole seurannut tämän sepustuksen vointia pitkään aikaan ja viestiisi vastaaminen on kestänyt luvattoman kauan. Mukavaa että pidit lukemastasi. Tavoitteenani oli keskittyä kuvailuun ja ilmeisesti se onnistui. Olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että kengillä voi olla suuri vaikutus käyttäjiinsä. Kiitos vielä kerran.

[Glorisablet]

Olen halunnut jo jonkin aikaa tutustua sinun tuotantoosi, niinpä ilahduin huomatessani tämän tekstin.

Koin Pistaasikengät vertauskuvallisena, naisena olemisesta kertovana tekstinä, jonka tarkoituksena oli kuvata sitä, miten X-kromosonisen tapa antaa naisellisuudelleen arvosana nousee pienilläsuurilla seikoilla. Korkokengät ovat vain jalkineet siinä missä tennarit ja ballerinatossut, mutta niissä on silti enemmän tehoa. Kävely muuttuu väkisin keinuvammaksi, ja ryhti suoristuu; kaikenlisäksi kengät nostavat itsevarmuutta. Siksi minua ei saa edes aseella uhaten  luopumaan korkokengistä ja vaihtamaan niiden tilalle korottomat surkimukset.

Mainitsit Cilla in Wonderlandissa olevasi ylikriittinen kirjoittaja tekstejäsi kohtaan. Olin aaaaivan varma sinun kriittisyytesi olevan aiheetonta – ja niin olikin. Okej, tämän tekstin aihe oli arkinen eikä tässä tapahtunut hirveästi mitään, mutta se ei taas haitannut minua. Pidänhän kovasti arkisista novelleista, joihin sisältyy henkilökuvausta miksattuna muuhun kuvailuun. Tytön/nuoren naisen tapa kokea itsensä korkokengät jalassa ja veikeä tapasi kirjoittaa pistaasikorkokengistä, jotka osaavat pitää puolensa sateella. Pidin oikeasti tästä suloisuudesta enkä ole todellakaan niitä ihmisiä, jotka ihkuttavat kaikkea lukemaansa.

[Cilla]

Kiitos kommentistasi, Lavinia. Minä puolestani ilahduin, kun huomasin sinun kommentoineen. Mukavaa, että pidit lukemastasi. Kirjoittaessani Pistaasikenkiä ajatuksena oli tunnelmaltaan herttainen, kuvailuun keskittyvä teksti, joka välittäisi kengistä saatavaa hyvää mieltä. Kirjoittamalla hahmon käyttämistä kengistä tulee paljastaneeksi, minkälainen tämä kyseinen henkilö on. Erityisesti korkokengät viestivät ja vaikuttavat paljon, kuten tuomalla itsevarmuutta tai määrätietoisuutta. Välillä korkokenkiä käyttäessä tuntuu siltä, kuin itsekin olisi aivan toinen henkilö.

Pidän tunnelman sovittamisesta tekstin yhteyteen ja sen kuvailusta pienillä, arkisilla asioilla. Ja kun sinä, joka kirjoitat hienoja tekstejä, kirjoitat pitäneesi tästä, otan sen erityisellä lämmöllä vastaan. Kiitos.