Kirjoittaja Aihe: Enkeleitä ja suudelmia (2. luku 3.5. K-11)  (Luettu 2106 kertaa)

VampireHeart

  • Vieras
Enkeleitä ja suudelmia (2. luku 3.5. K-11)
« : 31.03.2011 17:09:39 »
// Alaotsikko: K-11, romence, fluff, songfic, James/Lily, James/Sirius

Title: Enkeleitä ja suudelmia
Author: Katriona
Beta: Sädekehä
Genre: romance,fluff, slash, songfic, jatkossa myös angst, hurt&comfort
Rating: K-11
Pairing: James/Lily, Sirius/James

A/N: Teki yhtäkkiä mieli kirjoittaa joku jouluficci, kun kuuntelin joululauluja. Kai sitä jouluisia ficcejä voi kirjoittaa ihan vaikka keskellä kesääkin, jos tekee mieli? Eija Kantolan Enkelikello inspiroi tähän ficciin, joten siirrytäänpäs sitten siihen ficciin jättäen nämä löpinät sitten sivummalle. Kommentteja kaipaillaan silti ihan mielellään. Alustavissa ajatuksissa on tehdä tästä 7 -osainen fic. Yksi luku jokaisesta kappaleen säkeistöstä, mutta saa nähdä miten käy. Ensimmäinen osakin on nyt betattu.




                                                   ENKELEITÄ JA SUUDELMIA



Tähtitaivaan nään mä iltaan tummuneen
hiljaisuuden kuulen alkaneen
Tarttuu lumi asfalttiin ja katuun autioon
jää kiireet, taas aattoilta on

 
Mustahiuksinen nuorukainen asteli vaitonaisena pientä sivukujaa pitkin. Miehen alun hiukset olivat auttamattoman sekaisin, mitä ikinä hän niille tekikin, ne eivät olleet yhtään sen siistimmät. Hän piti visusti huolen siinä kävellessään, ettei kiinnittänyt kenenkään huomiota. Hän ei halunnut joutua selittelemään tekosiaan kenellekään. Ei varsinkaan sille yhdelle tietylle, naiselle, jota hän rakasti. Sydämen vain oli vaikea rakastaa vain yhtä, ja siksi mies nyt asteli vaivihkaa sivukujia.
 
”James.”
 
James hätkähti kuullessaan nimensä ja pysähtyi. Ääni oli hyvin tuttu ja James osasi heti yhdistää sen kasvoihin, jotka kuuluivat hänen ystävälleen. Yhdelle parhaista ystävistä ikinä. James kääntyi ja näki hänet. Sen miehen, jonka takia hän täällä oli. Tarpomassa yksin pimeässä, tumman tähtitaivaan alla lumisateessa, jouluaattona.
 
”Sirius. Mitä sinä-”
 
”Älä esitä. Tiedät kyllä, mitä haluan. Tai pikemminkin, mitä haluan tietää. Miksi olet täällä?”
 
James huokaisi. Ei ollut joskus helppoa rakastaa kahta. Kamalasti kyselyä. Sirius ja Lily kyselivät, minkä ehtivät ja James siinä välissä sitten sai keksiä vastauksia. Osa oli totta tai totuuden hippusia, mutta osa oli valeita. Kaikkea ei vain voinut kertoa. Esimerkiksi sitä, että rakasti kahta.
 
”Sirius. Tiedät kyllä tunteistani. Tarvitseeko minun niitä enää hokea? Minun rakkauteni sinuun ei ole muuttunut eikä tule muuttumaankaan. Rakastan sinua aina ja ikuisesti.”
 
Se ei ollut vale. James oikeasti rakasti tuota pitkää miestä, jolla oli mustat pitkähköt hiukset. Pitikö sen olla niin vaikea uskoa? Sirius vain pudisti päätään ja hymyili sitten.
 
”Idiootti. En tarkoittanut sitä. Kyllä minä tiedän, että rakastat minua. Halusin vain tietää, mitä ihmettä teet täällä lumisateessa kapealla kujalla.”

A/N2: Joo, ja niitä kommentteja olisi kiva saada.
« Viimeksi muokattu: 16.11.2014 20:59:01 kirjoittanut Unohtumaton »

L.E

  • kultakutri
  • ***
  • Viestejä: 151
Vs: Enkeleitä ja suudelmia (1. luku 31.3.)
« Vastaus #1 : 01.04.2011 10:25:32 »
Hmm, mitenkäs tän sanoisi niin, että joku mun itseni lisäksi ymmärtäis..
    Mun on vain mielettömän vaikea kuvitella Jamesin, ei nyt pettävän Lilyä, mutta kumminkin käyttäytyvän tällä tavoin jouluaattona. Sirius taas on täysin oma itsensä, eikä sitä tämä kummallinen kuvio näytä haittaavan ;)
   Tämä osa oli kohtalaisen lyhyt, kirjoita pian jatkoa <3
The girl, who has dreams of.

VampireHeart

  • Vieras
Vs: Enkeleitä ja suudelmia (2. luku 3.5.)
« Vastaus #2 : 03.05.2011 14:10:55 »
L.E, no joo, James on ehkä vähän epäJames, mutta olen oikeasti iloinen siitä, että Sirius on oma itsensä. Siriusta on tuossa ehkä vähän helpompi kirjoittaa.

A/N: Ja tässä tuleekin sitten samantien toinen osa (parin kuukauden tauon jälkeen. Laiska Kat ei jaksanut postata aikaisemmin, vaikka betalta sainkin jo aikoja sitten.  :)


2. LUKU

Kädessäin mä kannan neljää pientä kynttilää
jokaisen mä tahdon itse sytyttää
yllä niiden kultaisina kimmeltää
nuo enkelit, käy kello pyörimään

 
James kietoi kätensä Siriuksen harteiden ympärille ja painoi päänsä tämän olalle. Sirius puristi ystävänsä tiukemmin syliinsä ja kuiskasi: ”Sarvihaara, en päästä sinua ikinä pois. Olet minun, vain minun. Aina ja ikuisesti.” James nauroi hiljaa ja käänsi päätään hivenen voidakseen painaa suudelman Siriuksen huulille. Yhtäkkiä James tajusi olevansa Siriuksen alla tämän suudellessa häntä intohimoisesti.
 
”Anturajalka, hillitse itsesi hyvä herra. Tässä sohvalla ei ole kovin mukavaa maata.”
 
Sirius nauroi. Hän oli tavallistakin hilpeämmällä tuulella. Ehkä se oli se rakkaus. Ehkä se johtui siitä, että Sirius rakasti vain yhtä. Tämän sydämeen ei mahtunut kuin James, mutta Jamesilla oli Lily. Lily, joka oli autuaan tietämätön Jamesin rakkaudesta Siriukseen.
 
”Sirius.”
 
”No?”
 
”Ei mitään.”
 
James ei sittenkään uskaltanut kertoa Siriukselle Lilystä. Toinen vain suuttuisi ja sekös satuttaisi Jamesia. Piti siis pitää leipäläpi kiinni ja vain jakaa sydämensä kahden kesken. James veti Siriuksen istumaan ja painoi uuden suudelman tämän huulille, mutta siirtyi sitten vain sivelemään tämän kasvoja unelmoiden. Ulospäin ei näkynyt merkkiäkään siitä taistelusta, joka Jamesin sydämessä oli käynnissä. Sirius, Lily, Sirius, Lily, Sirius, Lily. Lily vai Sirius. Sirius vai Lily. James ei osannut päättää, vieläkään, joten otti molemmat.
 
Sirius nousi sohvalta ja kävi sytyttämässä kynttilöitä. Olihan nyt sentään joulu ja kynttilät kuuluivat jouluun. James ryhtyi auttamaan ystäväänsä. Sirius laittoi neljä kapeaa kynttilää pieneen kynttilänjalkaan ja ojensi sen Jamesille.
 
”Vietkö sen tuonne?”
 
Sirius osoitti pientä hyllykköä ja James kantoi kynttilät sinne ja laski hyllytasolle. Pian Sirius tuli Jamesin taakse ja kietoi kätensä tämän vyötäisille ja laski leukansa Jamesin olalle suikaten nopean suukon toisen poskelle. Jamesista se tuntui niin väärältä. Lilynhän pitäisi tehdä noin. Lily oli ainoa, joka sai kietoa kätensä Jamesin vyötäisille ja painaa leukansa hänen olalleen suukottaen hänen poskeaan. Eikö se yleensä ollut tyttöystävien oikeus? Sirius oli toki rakas, muttei tyttöystävä. James antoi kuitenkin tällä kertaa luvan, vaikka tiesi, että pian olisi valinnan aika. Valinnan, joka tehtäisiin Lilyn ja Siriuksen välillä.
 
”James, hyvää joulua, kulta.”

A/N: Kommenttia?
« Viimeksi muokattu: 03.05.2011 14:53:33 kirjoittanut Katriona »

L.E

  • kultakutri
  • ***
  • Viestejä: 151
Vs: Enkeleitä ja suudelmia (2. luku 3.5.)
« Vastaus #3 : 24.05.2011 19:28:10 »
Hmm...
Taisin jo edellä mainita, että mun on äärimmäisen vaikeaa kuvitella James kenenkään muun kuin Lilynsä kanssa. Siksi teksti oli mulle vähän outoa (tosi kökkö tapa ilmaista asia..), vaikka en bongaillut yhtään virhettä.
Anyways, jatkan kuitenkin lukemista, koska tahdon tietää, kumman Jamppa lopulta valitsee. Voisko kolmas osa tulla aika pian?  ;)
The girl, who has dreams of.

VampireHeart

  • Vieras
Vs: Enkeleitä ja suudelmia (2. luku 3.5.)
« Vastaus #4 : 24.05.2011 19:44:35 »
Gua, tiedän että kuvailuni voisi olla parempaa. Yritän jatkossa panostaa kuvailuun, vaikka kaksi seuraavaa osaa ovat tällä samalla linjalla aka melko vähän mitään ylimääräistä. :o

L.E, kiitos kommentistasi :D Kolmas osa tulee heti, kun saan korjattua sen ja vähän muokkailtua. Yritän saada mahdollisimman nopeasti. 4. osa on tarkoitus saada mahdollisimman nopeasti 3. osan jälkeen.