Title: Se ei ole sitä, miltä se näyttää
Author: yuuri
Raiting: S
Pairing: Seamus/Theodore
Summary: Aina ei ole helppoa rakastaa - ei jos seisoo kuolonsyöjien riveissä ja Pimeyden Lordin rinnalla. Silloin pitää teeskennellä.
A/N: Osallistuu rare10-haasteeseen, sekä FF100-023. Rakastavaiset. Toivottavasti pidätte
Luku nautintoa ja paljon iloa ja muita tunteita
******
-Minä todellakin vihaan sinua! Theodore huusi, mutta sai vastaukseksi vain pilkallisen naurahduksen.
- Hoe tuota itsellesi, Theo, Seamus vastasi, nousi tuolistaan ja asteli aivan toisen pojan eteen. Theodore rypisti kulmiaan ja astahti askeleen taaksepäin. Seamus seurasi poikaa ja tarttui tätä käsivarsista. Ote oli tiukka, mutta Seamus yritti olla satuttamatta Theodorea. Vaaleampi poika tuhahti.
- Sinä et helvetti vie minua omista!
- En, en vielä, mutta jonain päivänä omistan sinusta kaiken, Seamus vastasi hiljaa ja veti ystävänsä aivan kiinni itseensä. Theodore henkäisi.
- Sinuna en tekisi mitään harkitsematonta, poika vastasi. Seamus virnisti ja painoi huulensa toisen omille. Theodore pyristeli hetken vastaan, mutta huomattuaan Seamusken otteen pitävän, antoi poika periksi ja erittäin vastahakoisesti vastasi suudelmaan. Seamus virnisti toisen huulia vasten.
- Eihän se ollut niin hirveää?
- Paraskin puhumaan, sinä sentään nautit siitä, Theodore sanoi ja repäisi itsensä irti Seamuksen otteesta. Pojat tuijottivat hetken toisiaan, kunnes Theodore käänsi selkänsä Seamukselle ja asteli ulos huoneesta.
Seamus tuijotti avonaista ovea hetken hymy huulillaan. Hän tiesi saavansa Theodoren. Oikeastaan - poika oli jo hänen.
*
Theodore ei katsonut taakseen asteltuaan ulos huoneesta ja koko talosta. Puutarhassa hän seisahtui kunnioittamaan Pimeyden Lordia syvällä kumarruksella.
- Ah, Yöruusut ovat kauneimillaan täysikuun aikaan, Lordi sanoi ei kenellekkään, mutta Theodore tunsi katseen itsessään. Hiljaiset askeleet kertoivat miehen menneen ja Theodore uskalsi nousta. Oli Lordi sitten Seamuksen isä tai ei, niin hän ei halunnut ehdoin tahdoin saada velhon vihoja niskaansa. Seamuksessa riitti kestettävää jo yksinään.
Theodore asteli hopeisten porttien ulkopuolelle ja vilkaisi suurta kartanoa ja sen ainoaa pyöreää ikkunaa, Seamuksen huone. Jos joku olisi nähnyt hänen ilmeensä ennen kuin hän kaikkoontui, olisi voinut vaikka, vannoa näkevänsä rakastavan katseen pojan silmissä.
