*
Title; Ja minä tanssin valossa
Author;
insatiableRating; S
Character; Lily Evans
Genre; Angst/Drama
A/N; Mie oon nyt saanut jonkinasteisen innostuksen totaalisesti Lilyyn, joten tässäkin siis hänestä pieni pätkä, joka sijoittuu keskiyön paikkeille. Jostain syystä miulla on semmoi mielikuva, että Lily on todella hyvä tanssija! Kun kirjoitin tätä, niin miulla soi taustalla PMMP'n
Päiväkoti- biisi; se ehkä toikin vähän ideaa tähän ainakin alitajuisesti! Ja mie en näköjään enää saa aikaiseksi melkein mitään muuta kuin angstia. Tämä osallistuu
Fan Fiction 1o - haasteeseen sanalla 01.
Harmaa, ja lisäksi
One True Something 2o - haasteeseen, aiheena
One-Shot.
*
Ja minä tanssin valossa
Linna oli aina öisin aivan hiljainen – kuin talvinen maisema keskellä pohjoisinta erämaata vailla elämää ja tarinoita.
(äitini kertoi aina lapsuudestaan ja syksyistä)Kynttilän liekki leikki vierelläni, kun istuin sänkyni laidalla. Se ei kajastanut valoaan hiuksiini, vaan niiden sävy jäi puolitiehen.
En erottanut ympäröiviä värejä – näin kaiken himmeänä ja harmaana; sen kaikkina eri sävyinä. Mutta juuri nyt värit eivät olleet tärkeitä.
Mielessäni oli kaunis kuva metsästä ja linnuista – niiden laulun pystyi miltei kuulemaan, kun oikein venytti korvanlehtiään.
(tahdoin tuntea kesän ja kotipihani nurmikon ja sen takana humisevat puut)Nostin käteni ylös – ensin oikean, sitten vasemman.
Astuin alas sängyltäni ja liikahdin kohti ovea.
Selkäni taipui kaarelle ja jalkani ottivat muutaman askelen eteenpäin. Nilkkani ojentui, kun hypähdin kevyesti ylöspäin ja laskeuduin hellästi alas.
Tunsin puulattian päkiöideni alla ja kostean yön tuoksun nenänpäälläni. Nimettömäni kurotti kohti kattoa ennen etusormea ja olkapääni olivat rennot.
Olin onnellinen, mutta silmäni tahtoivat itkeä. Hiukseni olivat takussa ja yöpaitani helmassa oli reikä.
(kotona silkkipyjamani oli käyttämättömänä liian monta kuukautta)Vartaloni vei minua mukanaan enkä enää kuullut laulua.
Tahtoisin pyytää anteeksi, etten ole kotona. Tiedän, että katsomme samaa taivasta, niin kuin minulle aina sanotte, mutta sydämeni pyytää anteeksi joka lyönnillään.
Odotan aamuja, koska jokainen tuo minut lähemmäs teitä – en unhoita teitä hetkeksikään, vaan mietin hetkiämme yhdessä.
(sisko rakkaani, muista pitää huolta kukasta ikkunalaudalla)Taivas oli tumma ja minä tanssin kuin kynttilän liekki, joka oli sammunut jo aikaa sitten
(valo syttyy jälleen, kun tunnen isän sulkevan minut syleilyynsä ja nämä kyynelet muuttuvat onnellisiksi)*