Kirjoittaja Aihe: Rakkauden jättämä taakka K-11 | FanFic 100 | Angst  (Luettu 4113 kertaa)

Lauranood

  • Unelmien metsästäjä
  • ***
  • Viestejä: 363
  • Melankolisia sanoja ja unelmia
Title: Rakkauden jättämä taakka
Author: Lauranood
Genre: Angst
Rating: K-11
Varning Kirjoilua ilmenee pikkuisen
Disclaimer: Kaikki muu kuin ficin kulku kuuluu J.K.R:lle, enkä saa tästä mitäään rahallista tai muutenkaan mitään korvasuta, ihan omaksi ilokseni sävellän (ja ehkä teidän)

A/N FanFic 100 kisaan tämän kirjoitin ja 002. Puoliväli olisi sana. Kommentit tervettulleita ^^


Rakkauden jättämä taakka

Alku on helpoin, silloin olet niin vitun rakastunut, ettet osaa ajatella kuin häntä. Sitä, joka kuuluu vain sinulle. Sellaista se ihastuminen on. Haluat vain olla hänen kanssaan ja suudella häntä jokainen sekunti, mutta sitten tulee se vaihe kun kiinnostut toisesta ja se jätkä tulee mustasukkaiseksi. Tulee riita ja erotaan. Sitten kaikki on ihan perseestä. Itkettää ja haluaisi viiltää kurkkunsa tai vähintään ranteensa auki ja itkeä päivät ja yöt.

Se jätkä oli kuitenkin niin ihana, vaikka siinä olikin vikoja. Sitten on se kun kaikki surut on surtu. Olet taas iloinen ja sinkku ja katselet jo muiden perään. Ah, elämä on taas helppoa, mutta siinä välissä on se vaihe, jonka voisi jättää väliin.

Silloin ei tiedä itkeäkö vai nauraako. Aivan kuin seisoisit puolivälissä portaita ja miettisit pitäisikö mennä ylös asti vai jänistäisikö treffeiltä ja juoksisi takaisin alas ja antaisi Deanin odottaa ylhäällä ikuisesti. En koskaan menisikään. Niin, se on yksi vaihtoehto. Se on kuin suhteen lopun jälkeen, sen suurimman suruvaiheen mentyä ohi. Ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Ei voi enää turvautua siihen yhteen. Kaikki pitää taas rakentaa uudestaan.

Vihaan sitä puoliväliä! Silloin siitä jätkästä ei saa puhua. Pitäisi pysyä hiljaa ja käpertyä nurkkaansa, mutta jos ei jatka elämäänsä siitä ei pääse yli koskaan. Sitten on vain pakko mennä Tylyahoon ja kohdata se jätkä istumassa kavereidensa kanssa kolmessa luudanvarressa kermakaljalla, aivan kuten minä ja minun ystävänikin. Sellaista se on. Miksei aina voisi olla onnellinen?
« Viimeksi muokattu: 22.03.2015 08:56:58 kirjoittanut Beyond »
Syyt muuttuvat, mutta määränpää pysyy samana

Lauranoodin Salainen laatikko

Mikaela

  • ***
  • Viestejä: 553
Vs: Rakkauden jättämä taakka K-13
« Vastaus #1 : 27.04.2011 21:41:35 »
Heissan ja päivää.

Woah. Tykkäsin tästä ihan mielettömästi. Muhun iskee normaalisti just tällaset lyhyet pätkät - vaikka näistä onkin useesti ihan kauheen vaikeeta sanoa mitään pitkää - missä kaikki asiat saadaan sanottua lyhyesti ja ytimekkäästi, ja kuitenkin niin, ettei siitä tekstistä jää lukijalle lopulta ihan tyhjä olo.

Aluksi mua hieman häiritsi se, että tässä ei selvästi ollut paritusta näkyvissä, mutta lopulta tajusin, että mitäs sitten? Olisihan se nyt ollut aika tyhmää jos johonkin väliin olisi tunkenut että "hei nimeni on Ginny, hei nimeni on Justin, hei nimeni on jokin", vaikka sen sitten oliskin saanut sulautettua johonkin tekstin sekaan hyvin. Tässä se jätti jotenkin tietylla tavalla "tilaa" tai sillä tavalla, että ei tarvinnut kauheasti alkaa ajatella että hm onkohan toi nyt IC vai ei ja mitä tästä nyt pitäis ajatella. Niin että jätti vieläpä mielikuvituksellekin tilaa - ja sitten kun siellä vielä mainittiin se yksi mielenkiintoa herättävä Dean siellä joukossa.

Rakastan muuten tuota vertauskuvaa, että eron jälkeen on vähän niin kuin rappusten puolivälissä, ja tajusin että niinhän siinä itse asiassa muuten onkin. En oo vaan yksinkertasesti koskaan tullut ajatelleeksi sitä siltä kantilta - joten kiitos siis siitäkin, että sait tänkin ajatuksen nousemaan mun mieleen. Ja niinpä. Miksei vain voisi olla onnellinen. Miksi pitää aina olla jotain huolia ja murheita, miksi miksi miksi.

Ja sitten vieläpä tuo selkeä raivo ja ärtymys ja katkeruus ja ties mikä mikä tosta kertojasta kumpuaa, on samaan aikaan jotenkin huvittavaa ja surullista - huvittavaa etenkin ton vikan kappaleen osalta. Siinä mulle tuli tavallaan sellanen olo että siinä olis just nimenomaan sellasta katkeruutta ja närkästyneisyyttä, ja katkerat ihmiset nyt vaan saa mussa yleensä hilpeyttä aikaiseksi. Ei siis mitenkään tästä johtunut. :D

Kamalaa, tästä tuli nyt tällanen huono ihkutuskommentti vaan. No, toivottavasti nyt saat tästä edes jotain irti. Kumminkin, niinkuin taisin jo heti ekana sanoa, tykkäsin tästä paljon ja kiitos kovasti että jaksoit julkasta tän. Kiitos :----)

Lauranood

  • Unelmien metsästäjä
  • ***
  • Viestejä: 363
  • Melankolisia sanoja ja unelmia
Vs: Rakkauden jättämä taakka K-13
« Vastaus #2 : 27.04.2011 22:19:29 »
Voi kiitos Primrose  :o
Mmm... en edes muista enää onko paritus jätetty tahallaan vai vahingossa mainitsematta missään alkuteksteissäkään O_o
Jep mulla on rappuset aina mielessä :: D Ja tykkään keksiä uusia vertauksia ettei ne ois aina niitä tavanomaisia ja kaikille tuttuja : D heh, kiva jos tykkäsit ^^ Itse en nyt edes kamalasti ole tyytyväinen tähän tekstiin, mutta ihanaa jos edes sinä pidät, kiitoksia ^^
Syyt muuttuvat, mutta määränpää pysyy samana

Lauranoodin Salainen laatikko