Variaatioita || S, HP, AU

[Kultahattu]

Ikäraja: S //zougati muokkasi ikärajan uusien ikärajojen mukaisiksi
AU
En omista Rowlingin henkilöitä, enkä saa rahaa
A/N: Näin alkaa tarina Variaatioita, joilla osallistun Valloita 5 eri fandomia-haasteeseen, sekä Klassinen kappale-haasteeseen. Laitan siis tähän linkin Glenn Gouldin soittamaan Bachin Goldberg-variaatioihin, joita kuuntelen mielelläni, ja joiden rakenne on innoittanut tekstiä. Tulen lisäämään uusia variaatioita sitä mukaa kun kirjaan niitä ylös. Ja kyllä, tämä on oikeastaan se klassinen "kaikki olikin vain unta"-tarina.

Variaatioita

Aria

Vuoden 2010 kesä oli tilastohistorian kuumin. Harry Potter muisteli samanlaista päivää viisitoista vuotta aikaisemmin, kun naapureilta oli kielletty puutarhojensa kastelu ja hän saattoi maata pihalla auringossa ilman yhtäkään utelevaa katsetta. Nyt hän kuitenkin istui ilmastoidussa toimistossa, teeskennellen tekevänsä työtä, unelmoiden kouluaikojensa pitkistä lomista ja niiden loppuessa paluusta sisäoppilaitokseen. Vaikkei elämä silloinkaan ollut erityisen jännittävää, niin ainakin hän oli nuori, eikä jokainen päivä ollut samanlaisena toistuvaa papereiden pyörittelyä. Ei kuitenkaan voida sanoa ettei Harry pitänyt elämästään. Ei, sehän oli kuin naistenlehdestä: rahaa, asema, ystäviä ja unelmapoikaystävä. Ellei vain hänellä olisi ajoittaisia selittämättömiä lähes sietämättömiä päänsärkyjä ja tajuttomuuskohtauksia. 

Joten, tuona samana kesänä vuonna 2010, tapaamme herra Harry Potterin istumassa ensi kertaa psykoanalyytikon vastaanottohuoneessa. Kello lähestyy viittä, on aika astua sisään.

Ensimmäinen variaatio

Voisiko kolmeen tasoon jakaantunutta maailmankaikkeutta verrata tajunnan kerrostumiseen, vai olisiko analogia liian rohkea? Kolmeen osaan jakaantuneen maailmankuvan voisi nimetä arkkityyppiseksi, joten sillä on jokin hyvin inhimillinen lähtökohta, jokin sisäsyntyinen malli, ihmisen halu ulottaa oma tiedostettu mielen kolmitasoisuutensa koskemaan ympäröivää maailmaa. Vaikka todellisella rakenteella ei olisi pohjaa, käyttää herra HP tätä myyttistä maailmankuvaa arkkityyppinä. Alisessa maailmassa elävät käärmeet, kuolleet, muistot, josta kilpikonnat ja muut otukset voivat tuoda tietoa. Asuttu maa, sivilisaation muokkaama, jossa hyvä ja paha, luonto ja kulttuuri, dualistinen taistelee tietoisuudessa. Viimeisenä yliminä, moraalinen vartija. Myyttisen Zhu Rongin piti katkaista tikkaat Taivaan ja maan välillä erottaakseen palvojat ja palvonnan kohteet, moraalin säätäjät ja alamaiset.
   
Herra HP kertoi minulle unestaan, jossa hänen kotinsa, suuren linnan, alla myllersi valtaisa käärme, taruolento basiliski. Ajoittain se hyökkäsi hänen kotiinsa aiheuttaen kaikenlaista huolta ja ahdistusta. Lopulta hänen piti laskeutua alas talon perustuksiin ja surmata käärme. Käärme edustaa falloksena kertojan viettejä, jotka hänen täytyi surmata pitääkseen itsemääräämisoikeutensa. On kuitenkin vaikea sanoa onko herra HP omaksunut nämä arkkityypit tutustuessaan psykoanalyyttiseen teoriaan, vai ovatko ne suuremman tiedostamattoman vaikutusta. 

[Lils]

Ensinnäkin, minä en ehkä täysin aluksi ymmärtänyt ideaa, ja olin hieman hämmentynyt. Olen tottunut selkeämpiin ficceihin, sellaisiin, joiden juoni käy selkeäksi otsikkotiedoista, summarysta, kappaleesta tai viimeistään ensimmäiessä osassa. Hetken pohdiskelun ja kappaleeseen syventymisen jälkeen se kuitenkin kävi selkeämmäksi, ja tähän pääsi ehkä sisään paremmin.

Pidän kauheasti tuosta nimestä. Se kertoo jatkuvuudesta ja kuitenkin epämääräisyydestä, on lyhyt ja nätti ja monitulkintainen. Lisäksi valitsit kaunista musiikkia tähän liitettäväksi, ja yhdessä ne tekevät mielenkiintoisen herkän, mutta voimakkaan vuoristoradan.

Fic, tai sen alku (en oikein välttämättä käsittänyt sitäkään, kuinka pitkä tästä on tulossa, millainen tämä olisi kokonaisuutena), oli hyvin mielenkiintoinen ja erilainen. "Kaikki olikin vain unta" on kliseinen ja ärsyttävä, mutta tässä ficissä on jotain täysin erilaista ja omaa, ymmärtämätöntä ja helposti sisäistettävää, vähän kaikenlaista. Ehkä se kaipaisi vain selkeämpää kerrontaa ja keskittyneempää lukijaa (esimerkiksi tuo musiikki on hyvinkin kaunista ja maalaa oman tarinansa, mutta oli hyvin vaikeaa yrittää saada selkoa tästä, mikäli sen laittoi soimaan taustalle, tai sitten se olen vain minä ja huono ymmärrykseni). Myös aikamuotojen vaihtelu sekoitti, eikä oikein pysynyt perässä, milloin oli nykyisyys, ja milloin puhuttiin siitä viidentoista vuoden takaisesta ajasta.

Harry vaikuttaa tässä hyvin erilaiselta myöskin. Itseltään kyllä, mutta ehkä on vuoro kurkata siihen herkempään, tasapainottomampaan puoleen, siihen Harryn, johon kaikki tapahtumat ovat vaikuttaneet, ja jota ne ovat horjuttaneet.

Odotan jonkinlaista selkeyttä ja muutenkin, kiinnostuin tästä ideasta ehdottomasti. : )