Alkutekstit | Seamus Finnigan (K11,oneshot)

[yuuri]

Title: Alkutekstit
Author: yuuri
Raiting: K11

A/N: FF100- sanalla 001. Alku
Guadaloupe korjasi ikärajan ja siirsi oikealle osastolle.


****



Seamus istui mustassa nojatuolissa rennosti. Hänellä ei ollut kiire minnekkään - kaikein vähiten takaisin Tylypahkaan. Hän oli suurella vaivalla onkinnut tietonsa ja löytänyt piilopaikan, jotka vain harvat ja valitut tiesivät.  Seamus virnisti. 

Ovi aukeni hiljaa naristen. Huoneeseen asteli pitkä ja laiha mies. Musta kaapu oli revennyt ja miehen kädestä vuosi verta.
- Rajummat leikit, Seamus totesi ja odotti miehen nostavan katseensa pölyisestä lattiasta. Miehellä oli kiiluvan puniaset silmät ja iho näytti kalpealta takkatulen luomassa valossa. 
- Ja sinä olet? Mies kysyi kylmällä äänellä vetäen samalla kaapunsa uumenista taikasauvansa, joka muutamissa sekunneissa osoitti Seamuksen rintakehää. Seamus kihersi ja syysäsi sauvan syrjään omallaan.
- Luulisi sinun tietävä - isä.

Mies säpsähti ja tämän silmät välähtivät vaarallisesti.

- Sinuna en leikkisi tulella, Mies vastasi Seamukselle, joka virnisti. Hänellä todellakin oli hauskaa. Kaiken kruunasi se tosi asia, että hän oli vielä hengissä.
- Alat lipsumaan. Esität jotain mitä et enää ole hetkeen ollut, Seamus totesi ja nousi nojatuolista. Mies kohotti toista kulmaansa kysyvänä.
- Ja tarkoitat tuolla?
- Olisit voinut tappaa minut milloin tahansa, mutta olen edelleen elossa - hyvin paljon elossa, Seamus sanoi ja kuroi muutaman sentin umpeen hänen ja miehen välillä. Mies sipaisi kasvojaan nopeasti ja virnisti.
- Voin kyllä tehdä sinusta hieman vähemmän elossa olevan, jos sitä toivot, Mies mutisi. Seamus kuuli naurun miehen äänessä.

- Nääh, pidän itsestäni enemmän näin. Kiitos kuitenkin, Seamus virnisti ja taputti miestä olkaan. Mies huokaisi ja istahti tuoliin jolta Seamus oli hetki sitten noussut.
- Sinä siis tiedät.
Seamus nyökkäsi.
- Se taisi hieman lipsahtaa äidiltäni tässä päivänä eräänä.
Mies kohotti kulmiaan ja Seamus huokaisi.
 - Hyvä on, kuulin sattumalta kuinka Lucius Malfoy mainitsi asian äidilleni ennen kuin tappoi hänet, Seamus selitti ja haroi sekaisia hiuksiaan. Mies naurahti.
- Lucius on idiootti, Mies vastasi ja nojautui oikeaan käteensä. Seamus käveli huoneen ainoan ikkunan luokse.
- Minä tapan hänet, Seamus murisi ja kuuli kuinka hänen isänsä nousi tuolista. Seamus ei kuullut askeleita, mutta tunsi pian käden olallaan.
- Ei vielä poikani, ei vielä.


*****

16- vuotta aikaisemmin:


Nainen tuijotti miehen katoavaa selkää, mutta hän ei itkenyt. Mies olisi nauranut hänelle - pettynyt häneen. Hänen tulisi olla vahva ja näytellä. Näytelmä kestäisi niin kauan kuin kulissit olisivat täydelliset. Hänen oli aloitettava heti.

*

Baari oli täynnä ja haisi irlantilaiselle oluelle, mutta se oli ainoa paikka josta oli helppo napata joku. Nainen hymyili löytäessään komean miehen. Mies oli lähes identtinen toisen kanssa, mutta silti he erosivat toisistaan kuin yö ja päivä. Nainen oli tyytyväinen. Lapsi saisi isän ja näytelmä voisi alkaa.

*
Hiljainen taika ja hiukset olivat kuin oljet. Taika haihtuisi, kun sen lähdekin haihtuisi, mutta ei vielä. Naisen aika tulisi, mutta silloin hän saisi vielä kerran tuntea todellisuuden. Todellisuuden, joka tulisi olemaan kulissien peittämä. Hän odottaisi sitä päivää kärsivällisesti ja näyttelisi osansa. Vielä kuitenkin kirje ja sinetti - poika saisi sen kun sen aika tulisi. Ei vielä - alkutekstit vain loppuvat.

[Lils]

Seamus on hahmona jotenkin sillä tavalla kiva, että sitä ei ole pilattu turhalla keuhkoamisella, mutta silti kuva hahmosta on monelle hirveän selvä, kuitenkin tarpeeksi tulkinnanvarainen. Jotenkin on niin tuoretta ja piristävää lukea Seamuksesta, vaikka tämä ei kuulukaan lempihahmoihini.

Seamus oli tässä hirveän kiva. Canonin mukaan ilkikurinen ja vähän kiusaava tulellaleikkijä, tarpeeksi pirtsakka ja kuitenkin rauhallinen - ainakin tässä.

- Sinuna en leikkisi tulella, Mies vastasi Seamukselle, joka virnisti. hänellä todellakin oli hauskaa. Kaiken kruunasi se tosi asia, että hän oli vielä hengissä.

Alleviivasin myös ensimmäisen virheeksi olettamani, vaikkakin tuo oli jollain tavalla hirveän mielenkiintoinen. Jos Mies oli tarkoituksella isolla, se oli mukava tyyliseikka ja sellainen asia, joka hetkellisesti kiinnittää huomion ja jää mieleen. Sellaiset toimivat.

Sääli vähän, että kommentointi osui näin huonolle hetkelle (Kommenttikampanjan aikaraja rajoittaa ja juuri nyt on muutenkin sellainen no can do -fiilis), haluaisin todella panostaa tähän ja tarinaan paremmin. En välttämättä ymmärtänyt kaikkea, mutta pidin siitä, miten tässä oli mukana arvoitus, hahmosuhteita, sellainen tietynlainen oivaltamisen ilo ja vähän erilaisuutta. Tämä ei ollut ehkä kielellisesti parasta, mukaisaa kyllä, mutta kuvailua ja tunteita ja kaikkea muuta olisi voinut olla enemmän – silti hyvin hiottu ja juonella koristeltu ja väännetty fic oli näin välillä tosi mukava ja pidin tästä. Kiitos kovasti!