Pyökkipuun varjossa pilvipolkuja, S

[Vanilje]

Nimi: Pyökkipuun varjossa pilvipolkuja
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: Sallittu
Genre: drama, fluff, pieni haikeus?
Paritus: Jokainen voi mieltää omalla tavallaan

A/N: Täyttä tajunnanvirtaa. Eilen illalla syntyi tällainen pieni teksti ihan fiilispohjalta vain. Eli tulkinnanvaraisuuttakin saattaa löytyä. Tämä nyt on tosiaan sitten lähinnä vain tunnekuvausta ja sellaista, juonella ei niinkään ole painoa. Oli vain pakko päästä purkamaan omaa fiilistä, vaikkei tämä lopputulos ihan täydellisesti sitä omaa tunnetilaa vastannutkaan. Mutta en jaarittele enempää. Olkaatte hyvät!
Haasteita: Multifandom



Vanhan puukeinun narut natisevat laudan heilahdellessa edestakaisin. Keveät naurun helähdykset putoilevat pieninä siroina ripauksina maahan. Pyökkipuun varjossa vahvemmat kädet työntävät lisää vauhtia. On ihanan keveää vain viistää ilmaa; liitää kuin pieni lintu tai ehkä perhonen. Vapaus leviää kasvoille, tuntuu pienenä kutituksena mahassa.

Kaikki se tunne - pienikin - välittyy kosketuksista, keveistä hipaisuista, vahvemmista tuuppauksista. Jos meinaa pudota, toinen on ottamassa vastaan. Ei tarvitse yksin huolehtia. Saa luottaa, uskaltaa olla vain.

Kun enää ei jaksa keinua, voi katsella taivasta, juosta kauas pois karkuun. Toisen kanssa kuitenkin, pilvipolkuja ristiin rastiin. Hipsuttaa hiljaa varpailla kevyttä hattarapintaa. Ei tarvitse huolehtia, ei välittää mistään. Nauraa kippurassa, paiskata kaikki pelko pois; pois murheiden jokeen. Antaa virran viedä kaikki huolet mukanaan.

Iltaisin pimeän tultua voi istua pienen lammen rannalla, uittaa varpaita kirpeän kylmässä vedessä. Maata hiekkaisella pientareella, piirrellä kuvia sormella selkään. Antaa kutittelevien väristysten kulkea kehoa pitkin, päästä varpaisiin. Hengittää yksin, kaksin; kaikki sitä samaa. Saa kipristellä varpaita, pörröttää toisen hiuksia. Kuunnella hiljaa heinäsirkkojen siritystä heinikossa, sydänten lyödessä hiljaa. Pujottaa sormet toisen sormien lomaan. Kuunnella tuulen sanattomia salaisuuksia, sanoja rakkaudesta. Ehkä kaipuusta, ikävästä. Haikeudesta.

Mutta siitä ei tarvitse välittää. Saa vain olla toisen vahvaa, turvallista kehoa vasten. On niin lämmin.

[VampireHeart]

Kommenttikampanjasta tere!

Tämä oli yksinkertaisesti aivan ihana! Ihanasti olit kuvaillut vapauden tunnetta ja suosikkikohtani löytyy täältä:

Kaikki se tunne - pienikin - välittyy kosketuksista, keveistä hipaisuista, vahvemmista tuuppauksista. Jos meinaa pudota, toinen on ottamassa vastaan. Ei tarvitse yksin huolehtia. Saa luottaa, uskaltaa olla vain.

Mulla oli jotain hyvin syvällisiä ajatuksia, mutta unohdin ne onnellisesti    Mutta ihanasti olet tuossa lainaamassani kohdassakin kuvaillut tuota tunnetta, kun saa vain olla ja luottaa. Olla vapaa. Ehkä mulle tuo teksti kertoo jotenkin vapaudesta ja luottamuksesta. Sitä en sitten tiedä, onko lähelläkään oikeaa.

Virheitä en löytänyt ja kieli on suloista, sellaista, mitä on todellakin ilo lukea, sellaista, mistä tulee sellainen söpömutristus-ilme ja tavattoman suloinen tunne. (Katrionan sekavat selitykset )

Kerta kaikkiaan ihana lukukokemus, eikä tästä oikein rakentavaa löydä, kun veti sanattomaksi.
Kiitos

-Katriona-

[Vanilje]

Kiitoksia paljon ihanasta kommentistasi Katriona! Piristit iltaani ehdottomasti sanoillasi. Tosi ihanaa kuulla että pidit tästä. Ja joo, kuten tuolla kommentissasikin sanoit, niin tämä teksti kokonaisuudessaan kertoi sellaisesta vapaudesta ja turvallisuuden tunteesta joka syntyy kun voi luottaa toiseen. En oikein osaa enää muuta vastata kun meinasin mennä ihan hämilleni kauniista sanoistasi, mutta kiitos vielä kerran kommentistasi! (: