Kommenttikampanjasta!
Vohohohou! Katsaus Vernon-sedän korvien väliin, epä ole kaunis näky (siis teksti on kyllä uskomattoman hyvä, mutta minäkertojan ajatumaailma on... no, hyvin dursleymäinen).
En siteeraa koko tekstiä tähän syystä siitä, että se ei olisi kovin kehittävää. Sen sijaan poistun hetkeksi ruudun äärestä ihkuttamaan tätä, ja palaan takaisin viiden minuutin päästä, kun olen vähän rauhoittunut ja pystyn sanomaan jotain järkevää.
(5 min tauko)
Kaikki mielikuvituksenkieltäjät pitäisi kieltää lailla. Siitä huolimatta on suorastaan pelottavaa, miten
rationaalisia argumentteja minäkertoja esittää mielikuvitusta vastaan. Teksti on selvästi raapaletekniikan taidonnäyte. Kieli on Vernonille sopivaa, ja kielikuvat sen mukaisia. Siispä kaikin puolin onnistunut tuotos, josta kannattaakin olla ylpeä.
Poimintoja;
Mielikuvitus on vaarallista haaveilua, joka saa lapset tuomaan aseen kouluun ja jengit ryöstämään paikallisen kauppiaan.
Vernon edustaa selvästi sitä ihmisryhmää, jotka syyttävät fantasiaa nykynuorison rappiosta. Hienoa, tämä vain kasvattaa vastenmielisyyttäni koko hahmoa kohtaan.
Mielikuvitus luo haaveita ja haaveista sikiää epätoivoisten tavoittelijoidensa epätoivoisia tekoja.
Näin ajattelee jokainen, joka on unohtanut haaveilemisen jalon taidon. Edelleen erittäin tyypillistä Vernon Dursleya, väittäisin.
Menee toistamisen puolelle, mutta hyvä, hyvä, hyvä!
