Title: 3x “Voi hemmetti!”
Author: yuuri
Raiting: S
Pairing: Seamus/Kalkaros (jollakin tasolla, mutta lievänä)
A/N: Osallistuu kolme kertaa kun II…-haasteeseen sekä FF100-050. Noidankattila
***
Liemien luokka oli tunkkainen ja kostea. Ilma oli kuin sademetsässä, koska tulilla kuumenemassa olevat noidankattilat antoivat kosteudelle imelän hajun ja kattiloiden alla palava tuli lämmitti ilmaa.
Seamus pyyhkäisi hikistä otsaansa ja huokaisi.
“Keskity tekemisiisi, Finnigan”, Blaise Zabini murahti liemiparilleen. Seamus mulkaisi tummaa poikaa.
“Tällä hetkellä minun ei tarvitse muuta tehdä kuin näyttää hyvältä”, Seamus tokaisi leveästi virnistäen. Blaise naurahti.
“Usko kuule unelmiisi. Herra täydellinen voisi auttaa minua ja jatkaa sekoittamista sillä välin kun minä teen tiivistelmän“, Blaise nälväisi. Seamus tuhahti, mutta veti taikasauvansa hihastaan ja alkoi sekoittamaan tumman violettia lientä.
“Vastapäivään”, Blaise muistutti. Seamus vilkaisi sauvakätensä liikettä ja sulki silmänsä.
“Voi hemmetti!”
***
“Olet sitten saanut suurimmat mömmöt itsestäsi”, ivallinen ääni kajahti tyhjässä luokkahuoneessa.
“Turpa kiinni, Malfoy”, Seamus tiuskaisi ja istuutui paikalleen.
“Älä nyt leikistä suutu.”
“Malfoy.”
“Kaunis nimeni.”
“Turpa umpeen ja tee jotain muuta kuin ärsytä minua”, Seamus sanoi matalasti ja kastoi samalla sulkakynänsä musteeseen, jotka molemmat olivat olleet pulpetilla valmiina.
“Uhkailetko minua?” Draco kysyi ja asteli lähemmäs rohkelikkoa. Seamus ei tätä huomannut kirjoittaessaan Kalkaroksen ohjeita taululta pergamenttiin. Vasta Dracon laskettua kätensä pergamentille, märän musteen päälle, Seamus nosti katseensa ärtyneenä vaaleaan luihuiseen.
“Malfoy.”
“Fin-”, Draco ei ehtinyt sanomaan sanottavaansa loppuun asti kun professori Severus Kalakaros asteli yksityishuoneestaan luokkaan.
“Draco, voit mennä”, Kalkaros sanoi viileästi. Blondi nyökkäsi ja vilkaisi vielä kerran rohkelikkoa. Seamus puristi kätensä nyrkkiin. Jo pelkästään luihuispojan kasvojen näkeminen sai Seamuksen sapen kiehumaan ja poika oli jo ehtinyt toivoa, että olisi saanut täryttää Malfoyn penikkaa kasvoihin. Kalkaros ryösti senkin tilaisuuden.
“Voi hemmetti”, Seamus mutisi masentuneena. Vielä jonakin päivänä.
***
“Finnigan.”
“Professori”, Seamus vastasi sarkastisesti.
“Alat olemaan turhan hyvä liemissä”, Kalkaros mutisi ja tuijotti poikaa suoraan silmiin.
“Mielestäni se on hyvä juttu”, Seamus tokaisi ja virnisti.
“Tavallaan, mutta yhteinen aikamme alkaa käymään vähiin. Tarkoitan, me tuskin näemme enää toisiamme”, Vanhempi sanoi ja asteli lähemmäs nuorempaa poikaa. Seamus hymähti.
“Sinun mielipiteesi. Sinun kuvitelmasi. Minä tässä olen uhri ja mielelläni olisin paras liemissä”, poika sanoi ja astahti kauemmas professoristaan. Kalkaros naurahti.
“Löytäisin vain uuden leikkikalun, mutta harmikseni olen huomannut mieltyneeni juuri sinuun”, Kalkaros sanoi ja kuroi välimatkan umpeen. Seamus yritti paeta, mutta opettajan pöytä oli tien tukkeena. Seamus ähkäisi ja nosti katseensa mieheen.
“Mitä aiot tehdä?”
Kalkaros nosti toisen kätensä Seamuksen kapeille kasvoille ja kosketti pojan ihoa kevyesti. Seamus värähti, mutta ei kääntänyt katsettaan vanhemmasta. Kalkaros hymyili.
“Minä tulen samaan sinut - tavalla tai toisella”, professori kuiskasi hiljaa ja Kurtia pojan ylle. Seamus yritti väistää, mutta tunsi pian miehen huulet omillaan.
Suudelma viivytteli ja Seamus tunsi kuinka Kalkaros värähti. Poika virnisti ja puraisi professoriaan huuleen.
“Finnigan!”
“Nimeni”
“Äh, miten vain. Voit mennä - toistaiseksi.”
“Toivottavasti uusintaa ei tule.”
“Sinä vielä tulet luokseni.”
“Tuskin.”
“Sinuna en sanoisi noin”, Kalkaros sanoi ja virnisti. Seamus kohotti toista kulmaansa. Kalkaros vilkaisi alaspäin ja Seamus seurasi miehen katsetta.
Seamus tajusi vihjeen nähdessään housujensa etumuksen.
“Voi hemmetti!”
***