Glee, Katsoa saa, muttei koskea koskaan | Finn/Kurt/Blaine | S

[Solembum]

Author: Sole
Fandom: Glee
Genre: Angst, Fluff
Pairing: Finn/Kurt/Blaine
Rating: S
Disclaimer: Glee ei kuulu minulle
Summary: Finn vain muisti katsoa Kurtin kasvoja vasta, kun oli jo liian myöhäistä rakastua.

Osallistuu Tunne10-haasteeseen tunteella Mustasukkaisuus.

Spoilaa Gleen 2. tuotantokautta

A/N: Zachyn onnistui tartuttaa fanoninsa minuunkin. Eli tämä meneekin sitten Zachylle, toivottavasti pidät!

Katsoa saa, muttei koskea koskaan
Sanoja x 450

Finn näkee kahden varjon vilahtavan ovenraosta, kuulee kahden pojan olohuoneeseen hipsivät askelet. Ne ovat hiljaa, sanomatta sanaakaan, vaikka Kurtia naurattaa. Finn tietää Kurtin tietävän, ettei Burt ole kotona, vastahan pikkuveikan isä aamukahvilla muistutti rukkaavansa punaista Ferraria vielä iltakahdeksalta. Ei Kurt autoista mitään ymmärrä, välitä Ferrareista, vain illoista, joina Burt ei ole näkemässä, kuinka Kurt suutelee suulle poikaystäväänsä.

Eikä Burt tiedä Blainesta, vain autoista, jotka ovat punaisia, sinisiä, valheen värisiä. Vaativat asiakkaat ajavat kolarin maanantain aamuruuhkassa silmissään hiekkakakkuja, kärräävät kaaransa korjaamolle kännykkäänsä kiroillen, tahtovat jo tiistaina hurjastella nelipyöräisillään pitkin kaupungin katuja. Ja Burtin puhuessa ylityökorvauksesta ne nyökyttelevät poissaolevina – ne tietävät kyllä, kuinka rahalla ostetaan aikaa. Eikä Burt tiedä heistä, kahdesta pojasta, jotka luulevat rakastavansa.

Eikä Finn kerro Burtille, mitä tapahtuu iltoina, joina Burt nukahtaa autonrattiin, Blaine vetää Kurtin syliinsä. Finn ei tahdo Burtin tietävän, miltä tuntuu katsella Blainen käsiä Kurtin vyötäisillä, paidan alla, paljaalla iholla. Finn ei tahdo Burtin tietävän, miltä tuntuu katsella hymyä Kurtin kasvoilla tämän kietoessa kätensä Blainen kaulalle, niskan taa, maistaessa Blainen huulia, suupieltä, kahden pojan suudellessa suloisia suudelmia. Ei Finn tahdo Burtin tietävän, miltä tuntuu haaveilla pitävänsä Kurtia sylissään.

Sillä Finn on mustasukkainen, vaikkei tahtoisikaan olla, onhan Kurt korkokengistään huolimatta poika, eikä Finn ennen katselut poikia, katsele kuin Kurtia, jolla on harmaat silmät ja ruskea tukka, tukka takussa hiuslakasta. Finn on mustasukkainen pojasta, jonka olisi joskus voinut saada, vaan ei enää, Kurthan rakastaa Blaineaan ja Blaine Kurtia, joka ei koskaan kuulunutkaan Finnille, pojalle, joka on Kurtille vain isoveli, ei sen enempää. Ei koskaan enää.

Finn kävelee portaita jalkoihinsa katsomatta, kai toivoo kaatuvansa, näkevänsä tähtiä, ei enää Rachel Berryä. Finnin askelet eivät kosketa lattiaa, Kurtin sanat rakkaudesta sattuvat liikaa, sanat, joita Kurt kuiskii Blainen korvaan, vaikka Finn rakastaa poikaa, joka ei enää muista, miltä tuntuu rakastaa sellaista, jonka ei tiennyt vielä oppivan rakastamaan pikkuveljeään. Kurt antoi Rachelin pitää kädestä Finniä, valitsi Blainen, joka tahtoi olla Kurtin poikaystävä.

Vaan Rachel särki sirpaleiksi Finnin sydämen, rikkoi pojan kerran rikotun, rikkonaisen. Ehkä Blainekin on sellainen, leikkii Kurtilla. Ehkä Kurt on Blainelle pelkkä nättipoika. Ehkä Blaine rikkoo Kurtin sydämen vielä jonakin päivänä, ehkei eilen, mutta huomenna. Ja silloin Finn vetää Kurtin syliinsä, Kurt itkee vasten Finnin olkaa vaalenpunaisia kyyneliä. He olisivat voineet olla kahdestaan jotakin, Kurt ja Finn. Finn vain muisti katsoa Kurtin kasvoja vasta, kun oli jo liian myöhäistä rakastua.

Finnin askelet pysähtyvät portaiden alla, viimeiselle askelmalla. Finnin varjo vilahtaa lattian poikki, kurkistaa sohvan taa. Ja Fin  katsoo, vaikkei tahtoisi katsella Kurtia, joka istuu kahareisin Blainen lanteilla, ei Blainea, joka koskettaa Kurtin kasvoja, piirtää hymyn Kurtin huulille. Ne suutelevat sohvalla, vaikka tietävät Finnin katselevan portaiden alimmalta askelmalta. Vaan ehkä ne tahtovatkin sitä. Ehkä ne tahtovatkin Finnin näkevän. Katsoa saa, muttei koskea, ei koskaan.

Kurt kohottaa katseensa.

En mä sua tarvitse, sanoo Kurtin katse. En enää.

*

[Zacharias]

Ei herran Jumala tämä oli ihana. Monella tapaa, todella monella, joihin kohta pääsenkin tämän kommenttini myötä. Kiitän kuitenkin ensin omistuksesta, sillä paritus (ja fanon) todellakin osuu ja uppoaa syvälle.

Oli aivan hemmetin piristävää lukea tänä ankean kylmänä lauantai-iltana jotain, mikä käy niin hyvin yhteen oman mielikuvituksen kanssa. Juuri näinhän se menee, juuri näin Finn/Kurt asetelma etenee. Odotan jo innolla kolmannen kauden jaksoja, koska uskon ja toivon että Finnchel menee sen verran tylsän kliseiseksi, että sieltä sivulta voi poimia kivoja pieniä viboja omaan OTP:hen. Ja siä onnistuit kyllä loistavasti luomaan sitä samaa tunnetilaa ja kieltä ja maailmaa mitä miä itsekin näiden kahden välillä näen.

Josko ensin vähän kielellisesti kommentoin, niin päästään siitä muodollisuudesta. Siä kirjoitat todella sujuvasti, tässä ficissä vielä jännästi pilkuttaen. Mutta se oli siis vain hyvä juttu, pidin siitä miten lauseet rakentuivat. Sanamuodot olivat kauniita, esimerkiksi jo heti alun autometafora ja se miten Finn kävelee pitkin kylmän kolkkoa taloa, katsoen katkerana Blainea ja Kurtia. Ainoa sanavalinta mitä ehkä hieman ihmettelin, oli rakastuminen pikkuveljeen, sillä en koe että Finn rakastuneena korostaisi pikkuveljeä (: Pikku juttu, hyvin mitätön siis.

Tässä kohtaa yksi lempilainauksistani:

Sillä Finn on mustasukkainen, vaikkei tahtoisikaan olla, onhan Kurt korkokengistään huolimatta poika, eikä Finn ennen katselut poikia, katsele kuin Kurtia, jolla on harmaat silmät ja ruskea tukka, tukka takussa hiuslakasta.

En tiedä, mutta tämä kiinnitti katseen ja kiljuin mieleni sisällä ja tanssin gongaa. Juuri näin, juuri näin! Finn on ihanan IC, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Niin joo, ja maininta Kurtista ja korkokengistä on aina niin ♥ ihan vain koska. Haikean angstinen tunnelma tässä oli käsinkosketeltavissa, sekä Hudsonin tuntemukset hyvin aitoja. En tiedä miten muuten sitä lähteä kuvailemaan muuten kuin tuolla sanalla.

Niin, eli siis pidin. Pidin aivan hemmetin paljon *näyttää käsillänsä miten paljon*! Kiitos tästä, ja toivottavasti kirjoitat jatkossa lisää tätä paritusta/kolmiodraamaa. Miä oon ainakin ihan ykkösenä paikanpäällä kommentoimassa (;

- Zachy

ps. ne korkokengät ♥

[Solembum]

Zachy: Kiitos kommentista ja kaikesta rakentavasta ja vähemmänkin rakentavasta : )
Miten itsekin hieman tuota pikkuveljeä, ja sitä, tuleeko vähän liian insesti olo, jos laitan sen tuonne, mutta laitoinpahan sitten kuitenkin (älä vaan kysy miksi).
Hihi, Finnin tunteet aitoja. Minun vuoro tanssia gongaa.

Katsotaan, josko kolmiodraamasta vielä riittäisi juttua : )

ps. korkokengät oli pakko mainita

[culliina]

ÄÄÄÄ, miksi kaikki puhuu kolmannesta kaudesta, kun en oo vielä kakkosenkaan puolivälissä?! (hidas?)

Vaikka canon-Blaine ei vielä kovin tuttu olekaan, tiedän jo, etten pidä siitä tyypistä - vei Kurtin Finniltä, ilkimys! Juuri tämän takia tykkäsin ficistä niin kovaa. Ja hui, miten raiskasit Rachelin -täydellistä <3 sellainen draqueen ei muuta ansaitsekaan.

Tähän tuo laulunomainen lauseenrakennustyylisi sopi todella kauniisti. Toisaalta mietin, onko Finnin tyhmä pää liian epärealistinen kertoja tälläiselle oivaltavalle tyylille, mutta toisaalta Finn oli vain päähenkilö. Yhdistän tyylisi aina Kurtiin. Se on taiteelinen, yllättävä, pitää mielenkiintoa yllä koko tekstin ja lopussa murskaa kaiken jättäen lukijan tyhjän päälle. En jää lopun jälkeen kaipaamaan enää mitään, vaikka toisaalta ratkaisut ovat vielä auki.

Toisaalta kirjoitat kaikki ficcisi aika samalla tyylillä. Varsinkin tässä ja Nukenkasvoisissa oli paljon samaa, kaipa se oli tuo dramaattinen huipennus. Tähän se sopi, samoin Nukkeen, mutta minusta ei kannattaisi kuluttaa tyyliä liian loppuun. Silloin sitä ei enää jaksa lukea. Kannattaisi minusta koittaa välillä jotain muuta, vaikka moderneja runoja tai unohtaa soivuus kokonaan ja kirjoittaa Minna Canthin tapaista realismia

Yksi pikku virhe löytyi:

Ja Fin  katsoo, vaikkei tahtoisi katsella Kurtia,

=> Finn

~Culliina

[dracolove]

aiiivan ihana !
Nämä kolmiodraama ficit o ihania c:
Joo ei taaskaan mitään rakentavaa, yllätysyllätys.

[Resonanssi]

Pidin tästä aivan valtavasti, näin etukäteen jo sanon, ettei mulla oo paljoa aikaa kommenroida, koska oon koulussa
Tyyli oli ihana, kirjoitat huolitellun kauniisti ja surumielisesti.

Pidän paljon Gleestä, mutta eopä ole vähään aikaan nyt tullut katsottua
Kurt on aivan sanoinkuvaamnattoman ihana, mutta tässä hän sai hiukan julmia piirteitä, kun heittää Finnin pois noin vain, vaika joskus pojan perässä juoksi ihan sekona

Finnistä pidin tässä paljon enemmän, kaikki se surullisuus ja asioiden tajuaminen, huolitelty kielenkäyttö...kaikki.aivan ihanaa.
Sillä Finn on mustasukkainen, vaikkei tahtoisikaan olla, onhan Kurt korkokengistään huolimatta poika, eikä Finn ennen katselut poikia
Lempikohtani<3 Aah, korkokengät<3

Eikä Finn kerro Burtille, mitä tapahtuu iltoina, joina Burt nukahtaa autonrattiin, Blaine vetää Kurtin syliinsä. Finn ei tahdo Burtin tietävän, miltä tuntuu katsella Blainen käsiä Kurtin vyötäisillä, paidan alla, paljaalla iholla. Finn ei tahdo Burtin tietävän, miltä tuntuu katsella hymyä Kurtin kasvoilla tämän kietoessa kätensä Blainen kaulalle, niskan taa, maistaessa Blainen huulia, suupieltä, kahden pojan suudellessa suloisia suudelmia. Ei Finn tahdo Burtin tietävän, miltä tuntuu haaveilla pitävänsä Kurtia sylissään.
Ihana<3 Tulin surulliseksi Finnin puolestta....
Voin kuvitella Burtin ilmeen.

Kiitos, aivan sydäntäsärkevää tekstiä, kirjoitathan lisää?

En mä sua tarvitse, sanoo Kurtin katse. En enää.
Voin nähdä Kurtin katseen ja tietää, miltä Finnistä tuntuu</3

[Solembum]

Culliina: Jep, mä en oikein jaksa pitää Rachelista. Eli ihan turhaa yrittää kirjoittaa siitä mitään kovin kaunista. Hummelberry tosin on aika söpöä...
Kive että tykkäsit, ja kyllä, ajattelin tyylin sopivan, jos en laita minäkertojaa. Sääli, ettet lue varjojen kaupunkeja, sillä jos lukisit, löytäisit minulta myös vähän erilaista tekstiä ; ) Mutta pidetään mielessä.
Kiitos kommentista!

Dracolove: Kiitos kommentista : )

Resonanssi: Hieno kommenttihan tuo oli, kiitos siitä. Ja ilmeisesti tällainen tyyli puree, jos sitä ei ole lukenut vielä liikaa. Katsotaan, jos vielä kirjoittelisin kolmiodraamaa, se on ehkä eniten mun juttu Gleessä, koska en osaa oikein päättää, kummalle Kurt kuuluu, Finnille vai Blainelle : )