Title: Leikkiä lumella
Author: koete
Beta: -
Rating: S
Pairing: pieni kelmit/OC
Warning: -
Genre: fluffy
Summary:
”Hmm… Miksikäs ei?” Jenni vastasi ja niin hänen ongelmansa oli selvitetty. A/N: löysin tän koneen uumenista ja tykkäsin ideasta. ei ehkä vuodenaikaan sopiva, mutta julkaisen silti. OC-hahmot seikkailevat eräässä moniosaisessa ficissäni nimeltä Pulupahka. ja niin, kommentit ovat kivoja.
Leikkiä lumella "Ulkona on satanut uutta lunta, eikä pakkasta ole kuin viisi astetta! Täydellinen sää lumisodalle!" Sirius kajautti taian vahvistamalla äänellä, seisten poikien makuuhuoneeseen johtavilla portailla. Kaikkien oleskeluhuoneessa istuvien oppilaiden katseet kääntyivät kuudennen luokan - tai koko koulun - suosituimpaan poikaan, muutamat epäillen, mutta monet innostuen. Oli koulun joka vuotinen perinne pitää lumisota - Rohkelikot vastaan Luihuiset, kahden muun tuvan avustuksella - vain hiukan ennen ystävänpäivää. Moni olikin ajatellut pyytää unelmiensa tyttöä treffeille Tylyahoon juuri tuon lumisen sodan aikana, he olivat vain odottaneet, että joku muu ilmoittaisi sodan alkaneeksi.
"Kaikki laittamaan vaatetta päälle ja ulos mars! Voitamme Luihuiset tänä vuonna, kuten muuten aina ennenkin", Sirius ohjeisti hiljentäen sitten äänensä normaalille tasolle, astellen kolmen muun kelmin luokse takan edessä olevalle sohvalle.
"Niin lapsellista", tytön ääni ilmoitti Siriuksen selän takana juuri kun tämä tavoitti sohvan. "Mitä?" poika käännähti ympäri seistäkseen kasvokkain tytön kanssa, jonka kasvoille oli kohonnut pieni ivallinen hymy.
"Totesin vain, että lapsellista", tyttö hymähti tuijottaen Siriusta haastavasti silmiin.
"Vai niin, Jenni. Sä osallistut kumminkin vai mitä?" Sirius hymyili blondille hymyä, jonka soi vain todellisille ystävilleen.
"Tietysti. Mä satun pitämään lapsellisesta touhusta ja niin pitää muutkin", Jenni naurahti iloisesti saaden Siriuksenkin hymyilemään entistä enemmän.
"Sitten vain hakemaan vaatteet päälle ja mennään rökittämään Luihuiset!" Sirius hihkaisi läpsäisten samalla kädellään Jennin farkkujen verhoamaa takamusta.
"Kyllä vain, mutta muista Musta..." tyttö sihahti kumartuen lähemmäs poikaa. "Käpälät irti minun perseestä!" kiljaisullaan suoraan Siriuksen korvaan hän sai pojan astumaan muutaman askeleen taaemmas ja sohvalla istuneen Jamesin nauramaan. Saatuaan asiansa selväksi Jenni kääntyi ja käveli suoraan tyttöjen makuusaliin johtaviin portaisiin välittämättä muutamasta tuijottavasta rohkelikosta.
"Tämä sininen pipo noiden mustien lapasten kanssa vai tämä punainen pipo noiden valkoisten hanskojen kanssa?" Eilin kysymys kuului juuri kun Jenni astui sisään sekaiseen makuusaliin. "Se sininen pipo, mutta laita ne yhdet valkoset lapaset", hän vastasi ystävälleen kertoen samalla olevansa taas paikalla.
"Ai ne, mitkä mä sain siltä... Mikä sen nimi nyt oli?" punertavahiuksinen tyttö mutisi palaten takaisin vaatekaapilleen penkomaan.
"James tai joku muu yhtä tavallinen englantilainen nimi sillä kuitenkin oli", Jenni totesi penkoen omaa vaatekasaansa samalla.
"Mistä te puhutte?" vessasta ulos kävellyt Satu kysyi, keskittyen kuitenkin enemmän hiuksiensa harjaamiseen. Tytöillä kesti aina vaatteiden hakeminen paljon kauemmin vain sen takia, että he halusivat olla edustavimmillaan saadessaan treffipyynnön. Ainoastaan Petu ei jaksanut panostaa itseensä niin paljon, hänellä kuulemma oli jo seuraa ystävänpäivälle, vaikkei suostunutkaan mitään paljastamaan ennen kuin treffit olisivat ohi. Rastapää päättikin vain solmia rastansa kiinni ja piilottaa ne jotenkuten suuren pipon alle jääden sitten auttamaan ystäviään, joilla luultavasti kestäisi vielä kauan. Vaikka Jennikin oli yleensä välinpitämätön ulkonäkönsä suhteen, joka muuten monen pojan mielestä oli ihan kohdallaan, tänään hän päätti panostaa hieman enemmän kuin aikaisemmin.
"Jenni, onko sulla joku kun sä noin keskityt?" Lindan kysymys kajahti nurkassa olevalta sängyltä, jossa tyttö istui laittamassa itseään kuntoon.
"Ei", blondi vastasi lyhyesti sulkeutuen saman tien vessaan, sylissään vaatekerta, jonka hän oli päättänyt vaihtaa päälleen. Heittäessään paidan päältään tyttö hytisi hieman vessassa vallitsevan kylmyyden takia. Talvi ei ollut mitään mukavinta aikaa vanhassa linnassa kun käytävät, tyrmät ja jopa vessat sekä kylpyhuoneet olivat suurimman osan ajasta jäätävän kylmiä. Onneksi heillä oli Satu, joka osasi taian kuin taian ja oli taikonut heidän vessaansa sekä kylpyhuoneeseen lämmityksen. Silti unohtuessaan sammuksiin tai ulkona paukkuessa kolmenkymmenen asteen pakkaset huoneet olivat viileitä. Ilmeisesti lämmitys oli taas jäänyt laittamatta, sillä ulkona ei ollut kylmä hänen siellä vain vähän aikaa sitten käytyään. Hän vaihtoi mahdollisimman nopeasti vaatteet päälleen, päättäen samalla meikkaavansa makuuhuoneen puolella, jossa sentään oli lämmin aina.
"Lämmitys on taas jääny laittamatta", blondi totesi astuessaan kavereidensa seuraan.
"Eiku se ei oo vaan toiminu tänään yhtään", Satu totesi miettien selvästi samalla, miten joku hänen taikansa ei toiminut. Huone hiljeni vihdoin kaikkien keskittyessä omiin touhuihinsa, ainoastaan satunnaiset askeleet portaissa oven takana loivat ääntä.
"Nyt joka ikinen raahaa ne luunsa ulos niinkuin olisi jo!" Siriuksen taialla vahvistettu ääni kajahti kiirien varmasti jokaisen korvaan rohkelikkotornissa. Jenni nappasi mustan piponsa sängyltä seuraten sitten ystäviään ulos. Kävellessään läpi oleskeluhuoneen hän kääntyi vilkaisemaan keskellä huonetta seisovaa Siriusta mahdollisimman ilkeällä ilmeellä. Välillä hän ei olisi millään sietänyt poikaa, vaikka heistä olikin kavereita tullut viimeistään tämän vuoden aikana. Vielä kävellessään läpi taulun peittämän oven hän saattoi tuntea Siriuksen katseen selässään, eikä hän oikein tiennyt mitä olisi ajatellut siitä.
Talven huomasi linnan sisustuksessakin, kylmästä linnasta yritettiin saada mahdollisimman lämmin, jotta oppilaiden olisi mukavampi olla. Aina pakkasten lisääntyessä käytävillä huomasi lisää palavia takkoja, jotka loivat lämpöä ja mukavuutta kylmille käytävillekin.
Talven huomasin linnan sisustuksessakin, kylmästä linnasta yritettiin saada mahdollisimman lämmin, jotta oppilaiden olisi mukavampi olla. Aina pakkasten lisääntyessä käytävillä huomasi lisää palavia takkoja, jotka loivat lämpöä ja mukavuutta kylmille käytävillekin. Lisäksi joulun alla linna täyttyi kuusista ja niiden koristeista. Tontut eivät vain välittäneet ottaa haarniskoihin ripustettuja tonttulakkeja pois vaan antoivat niiden olla, luoden tunnelmaa. Eteisaula oli aina lumisateen yllättäessä liukas ja märkä, lumen sulaessa lattialle oppilaiden kantaessa sitä kengissään ja viitoissaan. Melkein kaikki Tylypahkan oppilaat suunnistivat sillä hetkellä ulos, nauraen ja lyöden vetoa tämän vuoden lumisodan voittajasta. Vedonlyönnissäkin Rohkelikko pärjäsi ylivoimaisesti Luihuisiin nähden.
"Noniin laiskimukset! Lähdetään!" Sirius hihkaisi saaden kolmeen ystäväänsä liikettä. Kelmit olivat viimeiset oleskeluhuoneessa, jäätyään järjestämään yllätystä muiden rohkelikkojen jo lähdettyä ulos valmistautumaan. Kelmit kävelivät yhdessä Tylypahkan hiljenneitä käytäviä kohti ulko-ovia, jotka olivat jääneet auki paljastaen oppilaiden ilon ja naurun ulkoa, lumen täyttämästä maailmasta. Valkea maa jatkui niin pitkälle kuin vain silmät kantoivat, edes tuttu lampi ei erottunut näkymästä. Sen oli peittänyt ensin hitaasti paksu jää, sen jälkeen lumi oli satanut jään päälle piilottaen senkin alleen.
Sirius seurasi Jamesia tämän suunnatessa tuttujen tyttöjen luo, näiden lumesta rakennetun suojamuurin taakse. "Joko on valmista?" James kysyi hymyillen Eililtä, joka seisoi lähimpänä kelmejä kädessään pari valmista valkeaa lumipalloa. Tytöt olivat ehtineet hääriä ulkona jo niin kauan, että pieni pakkanen oli saanut posket punaisiksi. Päivä oli täydellinen lumisotaa varten. Aurinko paistoi hiukan, muttei kuitenkaan niin kirkkaasti, että se olisi vienyt näön pelaajilta. Lumi oli ehtinyt hiukan kovettua, narskuen nyt kiireisten askeleiden alla, oppilaiden valmistautuessa innoissaan tulevaan. Pallot muovautuivat helposti molempien joukkueiden puolella. Selvästi oli huomattavissa, että lumen peittämien puiden alla olevien luihuisten joukko oli pienempi kuin avoimen pihan valinneiden rohkelikkojen. Heidän seuraansa olivat liittyneet tänäkin vuonna melkein kaikki korpinkynnet ja puuskupuhit, Sirius totesi itsekseen iloisesti hymyillen. Poika käänsi katseensa pois luihuisista vilkaisten maassa polvillaan istuvaa Jenniä, joka oli vetänyt päähänsä mustan pipon. Vaaleat hiukset valuivat olkapäille kahtena siistinä lettinä, valkea toppatakki ja tummat housut olivat kivan näköinen yhdistelmä. Jo se sai Siriuksen vilkaisun pitkittymään, mutta sitä vain tehosti tytön punaiset posket ja iloinen virne.
Hiljaa, lumen pientä narskumista lukuun ottamatta, poika käveli tytön viereen hymyillen iloisesti.
"Mitäs sinä?" Sirius kysyi hiljaa, auttaen samalla tyttöä loitsimaan lisää lumipalloja.
"Eipä mitään ihmeellistä", Jenni vastasi sulkien sitten suunsa. Pian piha hiljeni naurusta ja askelien äänistä kaikkien asettuessa omille paikoilleen iloisen jännittyneinä. Lumi välkehti luoden kauniin ja harmonisen maiseman. Se kuitenkin katoaisi pian, sillä kaikki oppilaat olivat enemmän kuin valmiita aloittamaan. Pian lumi olisi vielä enemmän myllättyä, kimallus unohtuisi ja kaunis maisema jäi kaikkien mielessä pohjimmaiseksi. Kauniiksi rakennetut suojat olisivat murtuneita, ehkä hieman lohduttomankin näköisiä. Hiljaisen luonnon täyttäisi oppilaiden nauru ja kiljaisut. Sota loppuisi vasta sitten kun toisen joukkueen kaikki jäsenet olisivat kadonneet, joko sisälle tai vaikka toisen joukkueen puolelle.
Sirius tuijotti hetken Jenniä, joka vilkuili toiselle puolelle pihaa valmiina taikomaan pallot lentoon. Lumisotaa ei pelattu perinteisellä jästityylillä vaan taikomalla. Se oli osin helpompaa, osin haastavampaa. Pojan tuijotus loppui lumipallon osumiseen kasvoillaan. Hetken aikaa Sirius vain ihmetteli mistä lumipallo oli tullut, eikä tehnyt mitään kostaakseen.
”Luihuiset heittivät sen. Koska sä aiot aloittaa?” Jenni tuhahti katsellen Siriusta arvioivasti ennen kuin jatkoi lumipallojen heittelyä. ”Nyt”, Sirius vastasi saamatta kuitenkaan enää mitään vastaukseksi keskustelun toiselta osapuolelta. Päätään ravistellen Sirius heitti kaikki ajatukset tytöstä pois keskittyen sen sijaan vain lumipallojen viskelyyn.
Pihalta ei kuulunut pitkään aikaan muuta kuin satunnaisia huudahduksia, tömähdyksiä ja naurua. Kukaan ei puhunut sen enempää. Rohkelikot halusivat voittaa jälleen kerran Luihuiset ja he taas halusivat voittaa edes kerran Rohkelikot. Lumisodan jatkuttua kaksi tuntia alkoi kuitenkin taas näyttää siltä, ettei Luihuisille heruisi voittoa tälläkään kertaa. Melkein kaikki alkuun rohkelikkoja vastaan asettuneet olivat pikkuhiljaa livahtaneet sisälle – muiden pilkka naurun saattelemana – tai siirtyneet selvien voittajien puolelle. Lopulta viimeisetkin Luihuiset nostivat kätensä pystyyn myrtyneet ilmeet kasvoillaan ja sota oli ohi.
”Ja Rohkelikot voittaa! Taas”, Sirius kajauttaa kovalla äänellä lisäten hiljaisen taas sanan loppuun. Ei se kovin hiljainen ole sillä kaikki muutkin kuin Siriuksen vieressä seisovat kuulevat sen. ”Nyt voittajat voisivat siirtyä oleskeluhuoneeseen, mennään juhlimaan voittoa. Avustajille kiitos, teille infotaan myöhemmin voitonjuhlista.” Sirius jatkoi nyökäten Korpinkynsien ja Puuskupuhien suuntaan. Pikku hiljaa Siriuksen ilmoituksen jälkeen oppilaat olivat valuneet sisälle linnaan jättäen peräänsä nopeasti sulavat lumivanat.
Jenni hypisteli märkiä lapasiaan makuuhuoneessa päättäen sitten jättää ne kasaan, jossa muidenkin olivat. Kotitontut korjaisivat ne siitä myöhemmin talteen ja palauttaisivat sitten takaisin. Tyttö oli iloinen voiton johdosta eikä voinut olla tuntematta iloa niistä muutamasta treffikutsusta, jonka olin sodan tiimellyksessä saanut. Pojat olivat keksineet mitä omaperäisempiä tapoja saadakseen tyttöjen huomion. Pari kertaa Jennin eteen oli ilmestynyt leijumaan lumipallo, jossa luki hohtavin kirjaimin: Lähdetkö Tylyahoon ystävänpäivänä? Hymyillen Jenni puisteli päätään ja lähti ystäviensä perässä oleskeluhuoneeseen, josta kiiri iloista rupattelua ja meteliä. Kelmit olivat taas ylittäneet itsensä järjestämällä oleskeluhuoneeseen syötävää ja lämmintä kaakaota. Nopeasti tyttö oli päätellyt, että kaakao oli luultavasti terästetty. Ainakin vanhemmille oppilaille. Kelmit valvoivat kyllä, etteivät nuoremmat saaneet terästettyä versiota, vaikka aina joku kolmosluokkalainen yritti onneaan. Hyppiessään alas portaita hän pohdiskeli kaakaota ja samalla kenen kutsuun vastaisi myöntävästi. Ohittaessaan suuren tarjoilupöydän hän vilkaisi nopeasti kahta kolmosluokkalaista tyttöä, jotka suunnittelivat tapaa saada ”vanhempien kaakaota”.
”Tytöt, tytöt. Vasta ensi vuonna”, Jenni hymähti ja sai säikähtäneet tytöt siirtymään kauemmas pöydästä ilman mukeja. Hän itse päätti siirtää juomisen hiukan myöhemmäksi ja sen sijaan käveli vain kohti ystäviään, jotka istuivat yhden takan ääressä. Porukka oli vallannut yhden sohvan muutaman nojatuolin lisäksi. ”Heissan!” hän hihkaisi tavoitettuaan ystävänsä. Jenni heittäytyi sohvan selkänojan yli päätyen suoraan Siriuksen syliin.
”Oho, naisia tipahtelee taivaalta syliin”, Sirius virnisti. ”Kauniita sellaisia vielä.”
”Hei, toi ei oo normaalii teille. Lopettakaa se”, Eili marisi väännellen kasvojaan kuitenkin keskittyen enemmän Jamesin hiuksien pörröttelyyn kuin Jennille ja Siriukselle valittamiseen.
”Joo joo, neiti Siveellinen”, Jenni virnisti sipaisten silmiensä eteen valuneet hiukset sivuun. Tyttö ei kuitenkaan siirtynyt mihinkään Siriuksen sylistä, asettui vain paremmin.
Tunnelma oli rauhallinen porukan keskuudessa. Muuten oleskeluhuoneen meininki oli riehakas, muut juhlivat vieläkin voittoaan. Remus ja Satu keskittyivät koulukirjoihinsa vilkuillen aina silloin tällöin toisiaan aavistus punaa kasvoillaan. Eili pyöritteli edelleen käsiään Jamesin hiuksissa antaen pojan nojata jalkoihinsa tämän istuessa lattialla tytön edessä. Petu ja Peter istuivat vieretysten sohvan toisessa päässä jutellen hiljaa. He käyttäytyivät kuin kaverit, mitä ei voinut muista sanoa. Linda istui Alex nimisen pojan sylissä pojan kädet ympärillään. Jenni keskittyi muiden vaivihkaiseen tuijotteluun oikeastaan muistamatta, että istui Siriuksen sylissä ennen kuin huomasi oleskeluhuoneen muiden tyttöjen vihaisen tuijotuksen. Hän ei kuitenkaan välittänyt siitä, aivan varmasti ystävänpäivänä joku muu tyttö saisi osakseen samanlaista huomiota. Muiden huomioimisen sijaan hän pohdiskeli kenen kutsuun vastaisi myöntävästi, se oli edelleen ongelma.
”Joko sulla on joku ystävänpäiväksi?” Sirius kuiskasi aivan tytön korvan vieressä haluamatta selvästikään, että muut kuulisivat.
”Eikö sulla muka ole?” Jenni käänsi itseään hieman ollakseen kasvokkain pojan kanssa.
”No ajattelin, että… Jos mentäisiin sinne yhdessä? Kavereina tietty”, Sirius heitti loppuun ja hymyili sitten tuttua hymyään.
”Hmm… Miksikäs ei?” Jenni vastasi ja niin hänen ongelmansa oli selvitetty.
