A/N: sensaatio, tämä on sinun syytäsi(ansiotasi?). Omistus menee halausten kera sinne...toivottavasti en petä kaikkia odotuksiasi<3 Inspiroit minua vähän liikaa.
Konsultoiva muusa kiittää ja kumartaa. On aina ilo inspiroida. <333
Shakkilauta on asetettu taas tänäkin iltana Jimin tammipuiselle ruokailupöydälle. Sherlock poimii ylös mustan lähettinsä, syö valkoisen tornin. Sinkauttaa pöydän ylitse itseriittoisen katseen.Oh dear god. Jo heti alussa mä sain tukahduttaa loppumattoman hymyni ja kikatukseni (
sinä sait mut TAAS kikattamaan!!) kun jo heti ensimmäisessä virkkeessä pisti silmään mukava -kin pääte, joka kertoo paljon! Hihi. Täydellinen yksityiskohta. Raaakastin myös tuota viimeistä lainaamaani virkettä, itseriittoinen katse Jimille. <333 OH MY GOD.
Sherlockin ilme ei värähdä, mutta sinisissä silmissä syttyy hitaasti hehku, joka on varattu ainoastaan pelaamista ja strategiointia varten. Vain muutama prosentti siirroista tapahtuu konkreettisesti laudalla.OH. MY. GOD. Jokainen virke oli aivan loistava, mutta mitä pidemmälle luin, sitä paremmaks tää muuttu. Piti oikein sulkea silmät nautinnosta. Siis oikeesti... täydellistä. ♥
Se on kliseisesti ilmaistuna huumaavaa.Okei tää juttu on sellainen, joka mua häiritsee teksteissä (mitä, eikö tää ookaa täydellinen?! :DD) Kun tavallaan... tehdään argumentista tyhjä. Niiku... mä en nyt saa sitä oikeaa termiä päähäni mut sille on terminsä. Itsensäkumoomista, tavallaan? You know? Sanotaan joku asia ettei joku toinen sano sitä? Se on puolustusrefleksi, tässä tuntu et tää teksti puolusti itseään. Musta on vähän tyhmää et teksti ns. kommentoi itseään. Mut joo, kullakin mielipiteensä, kunhan ilmaisin oman mieliteeni. : )
Ja Sherlock, Sherlock kuvittelee miehen merkitsevän jotakin, ainoastaan siksi, että John, kuten myös Jim, näkee nerokkuuden pistävien kommenttien alta.Pyörittelin silmiäni Johnin esiintulolle vaikka joo, varoittelithan sä mua siitä. Mut lainaan tän siks, että tässä toi pilkutus pysäytti tätä ihan mielettömästi. Ei kaunokirjallisis teksteis tarvi olla (tai melkein jopa sanoisin: pidä olla) jokainen pilkku kieliopin mukaan! Tää on hirveen tökkivä kohta.
Ja Sherlock. Sherlock kuvittelee miehen merkitsevän jotain. Ainoastaan siksi. Että John. Kuten myös Jim. Näkee nerokkuuden pistävien kommenttien alta. See? Tuon siksi-sanan perästä vois ainaki heivata tuon pilkun pois.
Jim ei enää kuuntele henkäistäänkö j:n jälkeen o vaiko a.Oh.. oh... OH! Tää oli himonerokas kohta! Mä oon heikkona älykkyyteen! Aaaaaaaa let me love you. ♥ ♥ ♥ Mutta toisaalta kun tajusin tän, tulin kamalan surulliseks Jimin puolesta. : ( Tottumusta? Turtumusta? Vai vain kivulias hyväksyminen? Voi mun sydänparkaani...
”James.”THAT'S MY SHERL!!!! ♥ Go Jimlock! o/
”Älä liiku”, Sherlock käskee ja laskee samaan hengenvetoon terän Jimin kaulavaltimon ylle.!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! I KNEW IT!!! Tän takia annoin sulle inspissanaks partaveitsen!! :DD Koska daaaaamn, mun on varmaa puol vuotta pitänyt jo kirjottaa siitä (kuten sanoinkin sulle ja kuten Kharon hyvin tietää, haha) ja mulla onkin joo yks Jim & Sebastian -kohtaus juuri samantyyppinen kuin tämä, mut koska en koskaan julkaise siitä ja tää on Jimlockia ja sä oot kirjoittanut tän niin: <3333 OH MY GOD. Partaterät. ♥
Jimin silmissä hohtaa haaste (et uskaltaisi), ja Sherlock painaa terän lapetta hänen kurkulleen, salpaa jo ennestään pidätetyn hengen(uskaltaisin, kysymys kuuluu, tahdonko?).Välilyönti varmaa pitäis olla enne toisia sulkeita...... MUT LUOJA MIKÄ KOHTA. ♥ Sä niiiin tajuat Jimlockia!!! <3
Sherlock tarttuu Jimiä leuasta, kääntää tämän katseen itseensä.
”Minähän käskin olemaan liikkumatta”, hän mumisee. ”Se on vain John.”<3333333 Kohta omg toi ensimmäinen lainaamani kohta, näin sen jotenkin sieluni silmin ja AAAAAH. Toiseks toi toinen kohta, koska Sherlock sanoo "se on
vain John". GRR. Hyvä Sherl!
”Ja John käy minun makuuhuoneessani vain harvoin.”: | Tajusin kyllä tän piilotetun pointin tässä ja siks suupieleni venyivät vaakasuoraan.
Jim seisoo sillalla, katselee alla virtavaa Thamesia. Oon lukenut varmaan miljoona Jimlockia, jossa Jim/Sherlock/molemmat on sillalle ja katselee Thamesia mut... EN VAAN KYLLÄSTY SIIHEN. ♥ Koska goddammit haluun myös joskus seistä sillä sillalla ja katsella Thamesia. Ihan niin kuin
elokuvissa ficeissä. Hymp.
Toivonkipinät ovat vaarallisia, ne räiskyvät liian helposti metsäpaloiksi.Oh, varsinaisen hieno vertaus. <3
Jim ymmärtää, mitä se tarkoittaa.Ylimääräinen välilyönti.
(Sherlock ei koskaan naura hänen kanssaan. Hymähtelee, muttei ikinä naura.)Musta tuntuu kuin oisit just paljain käsin viiltänyt mun rintakehän auki, repinyt mun sydämen esiin, laittanut sen tulikuumaan veteen kun se vielä sykki elämää sun kädessäs, keittänyt pitkään, sen jälkeen viipaloinut ja paistanut pannulla, lopulta syönyt oikein hitaasti ja nautinnollisesti ranskalaisen Château Beychevelle -punaviinin kera.
AUTS. Tuo sattuu. Kirjotat liian hyvin. Tuo on liian totta. MIKSEI NÄÄ KAKS VOI OLLA KOSKAAN ONNELLISIA KESKENÄÄN MIKS NIIDEN PITÄÄ OLLA NÄIN SAAMARIN ******.
Hän ei lopeta soittamista sekunninmurto-osaksikaan, odottaa vain, että Jim tunnistaa sävelmän.Pitäis varmaan olla "sekunnin murto-osaksikaan".
Sinusta hän on tylsä, mutta minä soitan hänelle sinun sinfoniasi.
-__- SHERLOCK MÄ VIHAAN SUA OK. (Oho mikä lainaus-sinfonia tästä tuli.)
Bach, Bach on lähes yhtä hyvä säveltäjä kuin Beethoven, Jim päättää.Ja Jim päättää hyvin. Hyvä kun kuuntelit mua tässä. Olisin repinyt sut kappaleiks jos oisit heittänyt Mozartin, koska mä. en. vain. voi. sietää. Mozartia. Kuten hyvin tiiätkin. :DD
Watson ei ole vielä onnistunut hiomaan pois kaikkia kulmia. Sherlock kääntää päätään, koskettaa huulillaan ivaavasti Jimin sormenpäitä.Hähä John hähä. No mut siis joo. Aah toi toinen virke jonka lainasin. <33
*
Ja sä luulet että mä vielä hengitän tällaisen jälkeen? (++ Huomioi kellonaika kommentin laatua tarkastellessas, tän jälkeen mullon se norjalainen puu vielä luettavana että taisi mennä valvomiseksi tämä(kin) yö. Uni on vainajille.)
Yleisesti ottaen siinä oli paljon vertauskuvia, mutta olit itekin niistä tietoinen. Musta on hienoo että teet just niin kuin haluut! Ne ei kaikki säväyttänyt (niistä katoaa hohto kun niitä on paljon) mutta hyväksi onneksi ne eivät myöskään häirinneet, joten 50-50. Jimlock ja shakki on yhdistelmä jota oon nähnyt kauheesti mutta jota silti rakastan ihan armottomasti. Vaikka Jimhän ne pelit aina voittais. Ellei se antais Sherlockin voittaa. Tai olis väsynyt. Huono keskittymiskyky.
Valvonut koska joku hemmetin Halla julkaisee Jiml-- Joka tapauksessa, tykkäilin tuosta miten John toimitti sotilaan virkaa, vaikka olihan se vähän obvious. Jim nyt on ehdoton kuningas, eihän siitä pääse minnekään. Sherlock? Hmm, kuningatar. Haha. Diiva!kuningatar. Yeah, se on Sherlock. Jos tällä tulkinnalla lähdetään, niin... oho, ei siellä mainittu kertaakaa kuningatarta! Voi dääm! Olisin repinyt siitä iloni. Ei sitten.
Rakastin tuossa alussa noiden kaikki liikkeitä shakinpelussa ja sitä, miten suurin osa niistä liikkeistä ei tapahtunut laudalla. Esim. se Sherlockin the purple shirt of sex!paidan kosketus, sively, solisluut: miten katse oli silloin takuulla Jimissä. KUUMAA. Oikeasti oli. Mun paras argumentti tähän on: asdfghjklä. Pidin myös tuosta kohdasta, jossa olit kirjoittanut sen "mustaa valkoista ne on värejä" kohdan yhteen, vaikkakin siinä pitäis varmaan olla "ovat" ja muotoilu olis toki voinut olla sutjakampi, mut kuitenkin jotenkin kiihkeän oloinen parsi yhteen(?)kirjoitettuna, sopi hämmästyttävän hyvin. Langat oli taas vähä semmonen, mainintana, josta tuli mielee hämähäkit... kieputtaa lankojaan... mmh. NOOH, yks vanha kulunut vertauksen kulma siellä täällä, who cares!
Ehkä myös vähän nauratti tuon Johnin maitokommentti, koska se on tavallaan "helppo ratkaisu" kun heitetään John & Sherlock leikkikentälle. Aina maitoa. Aina. Joka hemmetin kerta. Yllättäis nyt joku ja puhuis niistä pavuista jotain! Sehän on canonia!
"And some beans?" "Mmh." The Great Game! Come on! John tahtoo välillä papuja kaupasta! (Tämä on syy miks mun ei pitäis kommentoida kolmelta yöllä OK.) Rakastin muuten myös tuota, miten yhdistettiin Jimin & Sherlockin intiimi hetki shakkiotteluun, joka juuri käytiin. Tavallaan tuntui kuin shakkiottelu ei loppuisi lainkaan, kuin peli ei loppuisi, siinähän tässä on juuri kyse. Oot kuvannut sen ihan ilmiömäisen hyvin.
(OHO nyt tajusin otsikon!
Kuninkaat. Monikko. Ups. Se siitä diivakuningatar!Sherlockista. Nyt ei oikein. Nyt ei oikein suju tää.)
No mut jos lähetään sille linjalle, että kummatkin on kunkkui niin in that case:
Sotilas syö kuninkaan.JOHN SYÖ NE MOLEMMAT?!?! Kannibaali!John! Tämä vaatii AU-ficciä! Oh god yes! John voi liittäytyä yhteen Hannibalin kanssa! Oooh se olis niiiiiin siistiä! John saa tarpeeksi näistä kahdesta älypäästä ja tahtoo syödä ne ja Hannibal tulee osingolle koska S&M on niin fiksuja että Hannibal tahtoo syödä niiden aivot, John syö niiden sydämet. SOOOO COOL! (Katso miten mielikuvitukseni laukkaa!)
Miten pääsin Jimlock-ficin kommentoinnissa siihen, että John haluaa kaupasta papuja ja sitten se haluukin syödä Jimin ja Sherlockin sydämet? EIKU JOO! Se tahtoo syödä ne sydämet,
koska Sherlock ei tuonut sille kaupasta papuja! Kyllä! Miksen mä tätä heti tajunnut! Tässähän on selkeä syy-seuraussuhde! :DD
Krhm. Tuo partaveitsikohtaus oli ehkä mun suosikkini tässä, muutenkin tässä pidin eniten alusta, tuosta shakista ja partaveitsestä, ja se on hassua koska tiiän miten taistelit alun kaa -- nähtävästi mun pitää vastasuudessaki antaa sulle inspissanoja? Oh, mä
kerään hyviä sanoja. Niitä on mulla niin paljon et voin hyvin luovuttaa niitä muillekin. Oli ihanaa miten tuossa partaveitsikohtauksessa Sherlockilla oli tilanne hallinnassa ja se oli Kingi. Siis ei se kirjailija vaan kunkku. Tai siis... fail!minä. Se oli vaan niiiin hot kun Sherlock ajoi Jimin parran. ♥ Ja just se kun John tuli seuralaisensa kanssa! Ja Sherlock
tiesi täsmälleen kaiken kaikesta. Melkein tuli sellainen tunne kuin se olis järjestänyt koko tilanteen, oman show'nsa, omaksi ilokseen. Hyrr. Ja se kaikki miten Jim ajatteli miten John pyykkäis Jimin veren ja kaiken. Oh my. My god. God help me.
Siltakohtauksesta eteenpäin kaikki alkoi menee lujaa alamäkeä pitkin --- viuuuuuuhh -- TUM! Auts. Auts mun sydänparkaani. Tarviin sydänvakuutuksen. Tällaiset tekstit eivät ole hyviä minulle ja minä rakastan näitä yhtä kaikki. Mua suretti ihan kauheesti se, miten Sherlock feidas Jimin eikä edes suostunut rankkuriin vaikka tarjous oli kohtelias ja tarpeellinen.
(Sisi jos luet tätä mun kommentti älä nyt vihaa mua.) En pitänyt lainkaan uudesta asetelmasta shakkilaudalla. Voin vain kysyä: miksi? Miksi, Sherlock, miksi? Tasapaino? Tuki ja turva? Minä sanon T niin kuin Tylsyys. Jim + Sherlock = <3 4ever
Rakastin ihan hirveästi tuota yksityiskohtaa viimeisessä pätkässä, tai mitä yksityiskohtaa, koko ideaa siinä! Miten John sai vaan kuulla sinfonian kokonaan, mutta Jim ei saanut kuin paloja. PALOJA MINÄ SANON. Toivottavasti Sherlock kuitenkin laskelmoi sen verran (koska pakkohan sen oli välittää, pakko) että Jim sai kuulla jokaisen palan kertaalleen, ehkä väärässä järjestyksessä ja pitkällä aikavälillä, mutta siten että Jim olisi kuullut jokaisen palan ja voinut koota niistä ihan oman sinfoniansa. Tuudittaudun tähän ajatukseen, eikä maailma ole enää niin epäreilu. On sees. --- Kuvottavan sentimentaalista, Jim sanoisi.
Mä oon innoissani ja ihmeissäni siitä, miten hyvin sait kannateltua tässä tekstissä niin montaa eri teemaa yhtä aikaa: shakkiottelu & viulunsoitto, musiikki. Okei, siinä on vain kaksi, mutta jo kaksi noin valtavaa ja toistuvaa väriä voi tehdä kokonaisuudesta värimelskan. Tästä ei kuitenkaan tullut sellainen. Tämä oli kuin kaunis maalaus, jonka edessä huokaili. Heikkoja kohtia ei ollutkaan, vaikka sanoinkin -- ja sanon yhä -- että pidin eniten alusta.
Hahmot olivat musta äärettömän onnistuneita, älä enää koskaan, kuulitko, koskaan, sano mulle ettet osais kirjoittaa näistä. Hämärän kuninkaat oli ihan tajuton ELÄMYS. En voi sanoa, että tämä olisi parempi kuin Piirrä minulle pimeä polku (menikö oikein? Mielestäni meni!) mutta tavallaan tästä sai paljon enemmän irti, koska tällä oli pituuttakin enemmän. En kuitenkaan laita näitä kahta paremmuusjärjestykseen, tykkäsin kummastakin ihan hurjasti. Sä räjäytät mun tajunnan Jimlockillas.
Olen pahoillani kun menetit yöunesi. Olen kiitollinen kun kirjoitit Jimlockia. Rakastan sua nyt ikuisesti. ♥ ♥ ♥ Thank you my dear!! <3
Ps. Kysyit multa:
kai me ollaan 4 jo sängyssä? ja kyllä me ollaan, ollaan 4 jo sängyssä. :DDD
Pps. Anteeksi kieroutunut huumorini huomioi nyt oikeesti se kellonaika!!
Ppps. Sori virheet, ei enää jaksanutkaan.
// Ok korjasin yhden tosi pahan virheen mut ny jätän tän rauhaa.