Luvattu hetki (S) (James/Sirius)

[Brunburga Blue]

Title: Luvattu hetki
Pairing: James/Sirius
Rating: Sallittu
Genre: romance, fluff
Summary: Jos joskus suutelisin sinua, sen täytyisi olla nyt.
Disclaimer: Rowling omistaa, minä vain leikin.
A/N: Ensimmäinen J/S-ficcini. Tuli aika ällösiirappihattaralitkua.   Kommentti erittäin haluttua tavaraa.

* * *

Jännityksen tuoksua varhaiskevään huntuihin pukeutuneessa metsässä. Sinulla on liian ohut takki; maassa on vielä lunta ja tuuli väristyttää sateesta syntyneiden lammikoiden pintaa. Minä en epäröi kietoa kättäni vyötäisillesi, ja tunnen sinut niin hyvin etten hämmästy, kun vain muutaman askeleen päästä kiedot omasi minun ympärilleni. Niin me kuljemme rinnakkain, ja luulen käteni tuntuvan sinusta yhtä omistavalta kuin sinun kätesi tuntuu minun mustan takkini verhoamalla kyljellä. Jossakin tuolla, valaistujen ikkunoiden takana, siellä on se tavallinen myöhäisilta, jota mekin vielä hetki sitten elimme. Nyt on kaikki aivan toista.

Suloisessa hämärässä öisiä salaisuuksia. Kumpikaan ei niistä puhu, mutta mitä kauemmas linnan valot jäävät, sitä ilmeisempiä ne ovat, ne ovat kuiskauksia, joista kasvaa huutoja, ne leijuvat ympärillämme näkymättöminä pyörteinä, eivätkä ole enää salaisuuksia ollenkaan. Sinä tiedät ja minä tiedän. Tiedämme, mikä on näytelmää ja mitä siitä on jäänyt jäljelle - se tunne joka valuu sormien lomitse eikä kuitenkaan haihdu koskaan. Se on liikaa mahtuakseen muihin hetkiin kuin näihin, näihin varastettuihin, uhrattuihin, salaisiin hetkiin, jolloin maailma vaikenee toisilleen kuuluvien ollessa vihdoinkin kahden. Voisin nauraa katsoessani jalkojamme, jotka askeltavat täsmälleen samaan tahtiin. Tiedän sinun hymyilevän.

Pimeys kätkee meidät. Pysähdyt ja vedät minut kiinni itseesi. En kysy miksi toit minut tänne. Tiedän sinun halunneen vain halata minua kauan, kaikkien menetettyjen hetkien edestä, ilman että kukaan kyselee tai tuijottaa. Tunnut pehmeältä kehoani vasten, poskesi tuoksuu vienosti partavedeltä. Jos joskus suutelisin sinua, sen täytyisi olla nyt. Käteni nousevat hyväilemään yläselkääsi, mutta muuten en uskalla liikahtaakaan. Olen aina jättänyt toimimisen viime hetkessä sinulle, sillä sinä saat minut haluamaan mitä vain. Silloin katson silmiisi, noihin kuunharmaisiin, tunteita myrskyäviin silmiin - ne pyytävät suudelmaa. Tiedät että teen sen; huulesi raottuvat aavistuksen verran ja silmäripsesi luovat kuunvalossa heiveröisiä varjoja poskipäillesi silmiesi painuessa kiinni.

Ja minä suutelen sinua, niin kuin oli aina ollut tarkoituskin. Pimeyteen kätkettynä, kun yö saa unohtamaan muun, kahden miehen toisilleen äänettä lupaamassa hetkessä.

[Winerie]

Hihii saan olla eka kommentoija 
Pidin tästä lyhyestä ficistäsi kovasti.
Se on kaunis ja herkkä ja kuvailu on henkeäsalpaavaa.
James ja Sirius ovat söpöjä ja jollain tavalla tunnistettavissa, vaikka heidän nimiään ei ficissä mainitakaan.
Osaat kirjoittaa todella sujuvasti ja suloisesti. Tekstin tyyli on ihanan kevyttä ja jotenkin särkyvää.
Enkä löytänyt kirjoitusvirheitäkään, tosin keskityinkin vain nauttimaan tunnelmasta.
Mitään huonoa on kauhean vaikea sanoa tästä.
Toisaalta tämä oli ihan sopivan pituinen, mutta toisaalta ehkä olisi voinut olla hieman pidempi.
Kiitos kuitenkin tästä aamun piristyksestä  Sitä täällä toimistolla tarvitsinkin.
 

[Enigma]

Oi, tää oli tosi ihana! J/S on ehdottomasti yksi parhaita parituksia, kiva että kirjoitit siitä. Sitä voisi lukea vaikka loputtomiin.

Tykkäsin tästä todella paljon, piristi oikein mukavasti tylsää arkipäivää. Tunnelma on jotenkin niin ihanan herkkää ja käsin kosketeltavaa, tuli vähän haikea fiilis itsellekin. Myös kuvailu on niin upeaa, että tapahtumat on aivan helppo nähdä silmiensä edessä. Samoin ficin pituus on juuri hyvä, ja sopii ihan täydellisesti juuri tälle tarinalle. Kaunis tunnelma säilyy ihanasti alusta loppuun. Hienoa!

Virheitä ei näkynyt, ja muutenkin teksti oli oikein sujuvaa ja helppoa luettavaa. Epäreilua että toiset osaavat kirjoittaa noin hyvin.   

Ei kai tässä muuta, kokonaisuudessaan aivan hurmaava ficci!
Kiitos!

[Beelsebutt]

Aivan uskomattoman kaunis. Juuri sellainen salaperäinen, mutta kuitenkin kaikki on ennaltatiedettyä ja tuttua. Ja sitten taas niin vierasta ja outoa. Summary aivan loistava <3

Lisää tähän vielä monta ylisanaa, mä kykenen enää sanomaan, että aww...

Jaa no sen verran vielä, että melkoisen angstista värettä löytyy pinnan alta, joten en mä nyt ihan siirappiseksi kuitenkaan menis sanomaan. Mutta aww, noita yksityiskohtia, kuten tunteita myrskyävät silmät ja ripsien heiveröiset varjot. Ja tuo tunne, joka valuu sormien läpi mutta ei koskaan haihdu. Ahh.


Sanattomaksi vetää. Kiitos <3

-B

[Carolynne]

Vau. Olipa tämä kaunis ja ihana ficci, en ymmärrä miksi en ole löytänyt tätä aiemmin. James/Sirius on ehdottomia suosikkiparituksiani, ja tässä olit osannut tuoda sen esiin niin kovin kauniisti, tuntui että juuri tällainenhan tämän parituksen kuuluukin olla, ehdottomasti toisilleen kuuluvat, mutta aina piilossa katseilta, mahdollinen vain silloin, kun maailmassa ei ole muita. Jos ei käynyt selväksi, niin rakastuin aivan koko ficciin: ideaan, kieleen, hahmoihin...

Kuvailu oli todella toimivaa ja tykkäsin yksityiskohdista, kuten liian ohuesta takista, ja ylipäätään kirjoittamasi teksti on kauniin runollista olematta kuitenkaan yhtään epäselvää tai liian yritetyn oloista. Yksinkertaisesti taidokasta ja omaperäistä kerrontaa, johon rakastuin. Kertojaratkaisunakin minä/sinä on minusta niitä toimivimpia, ainakin näin vahvalatauksiseen tekstiin. Niin ja ylipäätään teksti imaisi minut mukaansa niin, että olisin voinut vannoa tämän olevan paljon pidempi kuin mitä tämä loppujen lopuksi oli. Herätit siis paljon tunteita ja ajatuksia ♥

Näistä kahdesta saa yleensä lukea niin paljon angstia, että olen viime aikoina rakastunut erityisesti ficceihin, joissa on onnellisempi pohjavire. Tässä oli ihanaa se, kuinka selvästi hahmot kuuluivat toisilleen, ja kuinka heille annettiin mahdollisuus olla onnellisia juuri nyt.

Teksti kokonaisuudessaankin oli aivan ihana, mutta lainailen nyt vielä muutaman suosikkikohtani:

Voisin nauraa katsoessani jalkojamme, jotka askeltavat täsmälleen samaan tahtiin.

Ihanaa, miten yksinkertaisella toteamuksella sait kerrottua lukijalle, että hahmot ovat samalla aaltopituudella, ovat yhtä ja että juuri he yhdessä ovat oikein. Tykkään, miten olet käyttänyt askelia selventämään ajatusta, luomaan siitä kauniin ja sellaisen, mitä ei muista ficeistä löydy samalla tavalla ilmaistuna.

Jos joskus suutelisin sinua, sen täytyisi olla nyt

Yksinkertaisesti upea lause ♥

Olen aina jättänyt toimimisen viime hetkessä sinulle, sillä sinä saat minut haluamaan mitä vain.

Ja tämä kuvaa minusta oivasti Jamesia ja Siriusta sellaisina, kuin minä heidät näen.

Kiitos tästä ficistä, pidin ihan valtavasti ♥